Powered By Blogger

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 parhaat pelit TOP 10

Melkein päivälleen vuoden hiljaisuus päättyy ja on aika listata vuoden 2014 parhaat videopelit!

Aloitetaan siis sijasta 10.

10.
Wolfenstein: The New Order

Yksi vuoden yllättäjistäkin. Erittäin viihdyttävä first-person-shooter toisen maailmansodan jälkeisessä vaihtoehtohistoriassa. Yksi parhaista fps-peleistä moneen vuoteen. Xbox One versio hankinnan alla myöskin.

9.
South Park: The Stick of Truth

Vuoden hauskimpia pelejä ja taattua South Parkia. Peli koukutti ja vei mukanaan täysin. En oo aikoihin missään videopelissä nauranut niin paskaisesti kuin tässä. Pieruhuumorit rules aina ja huumori oli muutenkin erittäin rietasta, härskiä ja suorastaan kipeää. I love this game.

8.
Outlast + Whistleblower DLC

Tunnelmallisimpia kauhupelejä aikoihin. Synkkä, ahdistava, ei niinkään pelottava, mutta silti erittäin kiehtova kauhuseikkailu. Erityisesti erikseen myytävä Whistleblower DLC iski lujaa meikäläiseen ja oli todella häiriintynyttä settiä.

7.
Destiny

Itselläni ei ollut peliin juurikaan mielenkiintoa alkuun, mutta pelin beta oli niin huikea että peli meni ennakkotilaukseen. Peliä tuli hakattua melkoisessa kiimassa kymmeniä tunteja, kunnes pieni puutuminen alkoi vaivaamaan ja piti laittaa peli tauolle. Tauon jälkeen peli ei enää imaissutkaan mukaansa ja sen takia Destiny "vasta" sijalla 7, vaikka olin peliä pelatessa varma että heittämällä menee top vitoseen. No ei menny, toisto alkoi puuduttamaan ja loppujen lopuksi pelissä on aika vähän sisältöä, mutta toistoa sitäkin enemmän.

6.
Call of Duty: Advanced Warfare

 Tätäkin peliä olisin halunnut nostaa korkeammalla koska AW on paras Call of Duty mitä olen pelannut. Yksinpelikampanja on paras ja moninpeliä on uudistettu kerrankin kunnolla. Kartat on paljon parempia kuin vaikkapa viimevuotisessa Ghostsissa, jossa alkoi tulla hyviä karttoja vasta DLC-pakettien mukana. Monipuolisuudessaan vuoden paras fps (kampaja, co-op, moninpeli).

5.
Bayonetta 2

Eka Bayonetta viehätti jo kovasti aikoinaan Xbox 360:llä ja olinkin tyrmistynyt kun jatko-osa laitettiin hyllylle kun ei julkaisijaa/rahoittajaa löytynyt. Onneksi Nintendo päätti auttaa Platinum Gamesia ja peli vihdoinkin näki päivänvalon vuonna 2014 yhdessä pelin ensimmäisen osan kanssa joka julkaistiin myös WiiU:lle. Bayonetta 2 laittaa vielä paremmaksi kuin eka osa ja on yksi parhaista hack'n'slash peleistä mitä olen koskaan pelannut.

4.
The Walking Dead: Season 2

Vuoden tunnepaukku tuli koettua heti alkuvuodesta (eka osa tosin julkaistiin jo 2013) ja TWD:S2 onkin parasta Telltalea tähän mennessä. Synkkää ja surumielistä tarinankerrontaa josta ei paljon lohtua löydy, ehkä juuri siksi tästä niin tykkäänkin. Veikkaan kyllä (lue: toivon) että Game of Thrones laittaa vielä paremmaksi kuin tämä.

3.
Dragon Age: Inquisition

Olin lähes varma että tämä peli tulisi olemaan Game of the Year 2014, mutta toisin kävikin. Olisin kyllä tahtonut laittaa koko top kolmen ykkössijalle, sen verran kovia pelejä kaikki kolme on. No jonkun pitää ottaa kolmossija ja se on nyt DAI. En keksi oikeastaan mitään huonoa tästä pelistä, sen verran mahtava tekele on kyseessä. Tekemistä on todella paljon, pelimaailma on valtava, peli on erittäin kaunis jne jne. Ylistyssanoja voisi jatkaa lähes loputtomiin.

2.
 Middle-Earth: Shadow of Mordor

Jo Guardians of Middle-Earthia pelatessani toivoin että Monolith tekisi tarinavetoisen pelin Keski-maasta. Rukouksiini vastattiin ja Shadow of Mordor julkaistiin. Suuremman luokan Tolkien-fanipoikana tää peli oli hieman kuin märkä uni joka alun tahmeuden jälkeen koukutti totaalisesti ja päästi irti vasta kun lopputekstit pyöri ruudulla. Hieman jäi harmittamaan siinä vaiheessa, koska olisin voinut jatkaa vielä parisenkymmentä tuntia ainakin. No toivotaan että tekevät tälle jatkoa vielä.Sanotaan että juuri tuo Tolkien tekee tästä pelistä paremman kuin DAI. Lore ja maailma kiehtoo vain niin paljon enemmän tässä pelissä, eikä mulla ole koskaan ollut niin hauskaa tämän tyylisessä pelissä. Shadow of Mordorhan on tyyliltään lähes täysin Assassins Creed kopio ja mähän en tykkää AC:ista about yhtään, mutta rakastan Mordoria. Tää on myöskin erittäin samantyylinen kuin pari uusinta Far Cry peliä, mutten oo niillekkään lämmenny (oikeastaan FC3 ei alun jälkeen kiinnostanut ja FC4:n ei ole kiinnostanut yhtään). Mutta kun salamurhaaminen, kiipeily ja vapaamaailma siirretään Keski-maahan niin mä käkätän nautinnosta kuin Klonkku ja heittäydyn yhtä kiihkeäksi tätä peliä kohtaan kuin tuo lurjus sormustaan kohtaan.

1.

MARIO KART 8

WiiU:n odotetuin peli meikäläiselle! Parasta kartingia mitä voi konsoleilla pelata (tää pätee kaikkiin Mario Kart peleihin tietty). Tää meni ykköseks koska tän pelin kanssa mulla on ollut hauskinta tänä vuonna ja tän pariin oon jaksanut jatkuvasti palata. Välillä ollut pitempiäkin taukoja, muttei se oo vähentänyt kiintymystäni tähän tekeleeseen. Yksinpeli tuli pelattua vain että sai sälät auki ja sen jälkeen oonkin pelannut vain ja ainoastaan pelin mahtavaa moninpeliä. Mario Kart 8:lle menee myös vuoden 2014 parhaan moninpelin palkinto ihan heittämällä. Mikään muu peli ei päässyt lähellekkään moninpelin hauskuudessa meikäläisellä tänä vuonna.

Tällänen listä tänä vuonna ja vuoden 2015 peleistä tulee listaa sitten 2016 varmaankin. Koitan kuitenkin saada tänne enemmän tekstiä tänä vuonna. Seuraavaksi mahdollisesti "vuoden 2015 parhaat albumit", eli musalistaa omaksi ilokseni.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 parhaat pelit TOP 10!

On aika pinota vuoden 2013 parhaat pelit yhteen kasaan. Listasta puuttu kovia nimikkeitä joita en vain ole kerennyt pelaamaan vielä, joten lista varmasti tulisi muuttumaan vielä jos tämän myöhemmin tekisin. Mutta nyt julkaisemassani TOP 10 listassa on mielestäni parhaat pelit vuodelta 2013 jotka olen pelannut.

SIJALLA 10. Call of Duty: Ghosts
Black Ops pelien aikaan innostuin pelaamaan taas Call of Dutyja aikamoisella innolla ja sama into jatkui Ghostsin parissa. Kampanja oli hyvä, vaikkei niin hyvä kuin Black Opseissa. Moninpelattavaa on rutkasti mm. perinteinen multiplayer, täysin uusi Squads-mode ja koukuttava Extinction alienien lahtaamiseen. Vuoden kolmanneksi paras FPS. Tämä peli ei ole vielä koukuttanut niin hyvin kuin Treyarchin Black Ops 2, mutta katsotaan uudestaan kun eka DLC-pack saapuu Ghostsiin.

SIJALLA 9. Tomb Raider
En ole kovin suuri Tomb Raider fani ollut koskaan, mutta Laran uusi tuleminen herätti silti kiinnostusta. Kyseessä onkin paras Tomb Raider mitä olen pelannut! Taistelua oli sopivasti, vaikkakin lopussa meinasi vähän lähteä käsistä. Tarina jaksoin kiinnostaa ja olihan peli todella upean näköinen, maisemat imaisi mukaansa jne.

SIJALLA 8. Resident Evil: Revelations (2013 konsoliversio)

Parempi Ressa kuin Resident Evil 6! Muutenkin enemmän old school Resident Evil, kuin muutama muu sarjan uutukainen. Todella hyvä konsolikäännös 3DS-versiosta, jonka pelasin WiiU:lla. Tämä ja Resident Evil 4 nököttävät valtaistuimillaan parhaimpina RE peleinä mitä olen pelannut (olen pelannut lähes kaikkia).

SIJALLA 7. Brothers: A Tale of Two Sons
Brothers kerkesi listalle mukaan viimeisimpänä, sillä sain sen juuri ennen uuden vuoden vaihtumista pelattua vihdoinkin läpi. Alkuun peli ei jostain syystä innostanut, mutta sitten jotain tapahtui ja tämä seikkailu lähti käyntiin todenteolla ja etenkin loppuhommelit kolahti todella kovaa. Tunnepitoisuudessaan peli vetosi eniten minuun ja kauniine maisemineen sekä upeine musiikkeineen.

SIJALLA 6. Metal Gear Rising: Revengeance
Alkuvuodesta 2013 ilmestynyt erilainen Metal Gear peli johon mulla oli älyttömät ennakko-odotukset. Täyttikö se niitä? No täytti! Oli ihan jopa GotY ainesta, mutta päätyi sijalle kuusi, siksi kun tänä vuonna tuli viisi kovempaa peliä. Todella upeasti toteutettu toiminnallinen Metal Gear peli, joka eroaa täysin sarjan muista peleistä. Platinum Games osaa hommansa toimintapelien suhteen, enkä voinu kuin hymyillä ja nauttia pelin hengästyttävästä toiminnasta ja lähes täydellisestä soundtrackista!

SIJALLA 5. Metro Last Light
Kamppaili kovasti MGR:n kanssa sijoituksesta ja voitti sitten. Eka Metro (Metro 2033) oli jo erittäin mieleinen peli itselleni tunnelmaltaan ja ei niin toiminnalisena fps-pelinä, plus ne kauhuelementit joita peli tarjosi. Siinä oli jo tarpeeksi syitä itselleni odottaa sarjan jatko-osaa joka oli vähällä jäädä kokonaan julkaisemattakin, ainakin ongelmia oli matkalla. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen ja paluu post-apokalyptiseen Moskovaan oli enemmän kuin mieleinen, samalla ollen myöskin sopivan ahdistava ja synkkä jälleen näkeminen. Vuoden toiseksi paras fps-peli!

SIJALLA 4. Bioshock Infinite
Lukeudun ns. Bioshock-faneihin. Eka oli mainio peli. Toka vieläkin parempi ja sen pelasin kahdesti putkeen. Kolmas, eli juurikin tämä Infinite laittoi vieläkin paremmakai, vaikkakin alkuun pelimaailmana toimiva ilmakaupunki Columbia ei meinannu millään innostaa ja tuntui aivan liian pirteän näköiseltä ja värikkäältä. Onhan se melko erinäköistä menoa kuin Rapturen synkässä vedenalaisessa kaupungissa. Elizabeth sitten viimein sulatti sydämen ja tarinakin alkoi kiehtomaan. Loppuhan onkin yksi hienoimmista lopuista mitä olen koskaan peleissä kokenut. Erittäin tunnepitoinen pelikokemus itselleni, etenkin loppua kohden.

SIJALLA 3. Diablo III (2013 konsoliversio)
Diablo 3 pääsi näinkin korkealle yksinkertaiseksi siksi että peliä jaksoi pelata läpi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Veljen kanssa tulikin mentyä peli useasti co-oppina läpi ja muutaman kerran yksinpelinäkin. Hakkaa PC-version 100-0 jo pelkällä mainiolla pädi-ohjauksella. Local co-op myöskin kaivattu uudistus ja on tää ehdottomasti menneen sukupolven paras multiplatform hack'n'slash! Varmasti tulee vielä vuonna 2014 mentyä muutamaan kertaan läpi!

SIJALLA 2. Grand Theft Auto V
Peli jonka piti olla täysin varma Game of the Year mulle, onkin sijalla kaksi?! Noh, näin käy välillä... GTAV on kuitenkin paras GTA-peli ikinä ja tähän olen käyttänyt selkeästi eniten aikaa vuonna 2013 (273h pelikellossa). Yksinpeli oli massiivinen ja todella koukuttava, lähes roolipelimäinen pelikokemus oli sykähdyttävä ja tarinaltaan ylivertainen. Online sitten siihen päälle, joka on sama San Andreaksen kaupunki, mutta silti ihan oma maailmansa. Tunteet kuitenkin voitti vuoden parhaan pelin mittelön ja ykkösenä on...

VUODEN 2013 PARAS PELI ON:
Tunnetilat ratkaisi vuoden 2013 parhaan pelin valintaan. Quantic Dreamin Beyond: Two Souls vaan osu suoraan omaankin sieluun ja en oo mitään peliä tänä vuonna pelannu niin hartaasti hiljaa kuin tätä. Tunnelma oli lähes kokoajan todella surumielinen, synkkä, dramaattinen ja ehkä juuri siks tää iskikin niin lujaa. Ellen Pagen näyttelemästä Jodiesta tuli hahmo josta aloin peliä pelatessa välittämään enemmän ja enemmän kokoajan. Kyyneliä tuli silmiin aika monessakin kohdassa. Vaikka peli onkin surumielinen ja synkähkö niin on se myös ällistyttävän kaunis, niin tarinaltaan kuin myös graafiselta ulkoasultaan. Peli on jakanut mielipiteitä aika rajusti, mutta itselleni se upposi suoraan sydämmeen heti alkumetreillä. Lisää samantyylisiä tarinapelejä kiitos. Vuoden vahvimmat tunnetilatkin koettu tämän pelin parissa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Rocksmith kitarakoulu - Day 2



Dodih, toka sessio takana ja se meinaskin loppua alkuun ennen ku kerkes alkaakaan, koska eteen osui vaan niin vittumainen treeni heti että meinas mielenkiinto lopahtaa siihen. Päätin sit kuitenkin kokeilla harjotusohjelmien sijaan soittaa jotain biisiä ja peli ehdotti Ramonesin "Blitzkrieg Bop" kappaletta. Ajattelin alkuun ettei siitä mitään tuu, kun biisi kuitenkin aika rivakka punkkirallatus. Alku oli tietenkin sen verran helppo että hymy nousi huulille ja taisin sen kolmeen kertaan soittaa putkeen ja sehän alko jo hieman sujua. Peli vaikeutti biisiäkin jo hieman ja tosta vois ottaa ekan ns. tavoitebiisin, eli biisin jonka koittaa hioa täydelliseksi omissa käsissä.

                                      Tuosta näkee mistä on siis kyse (ei ole oma video).


Tein myös päätöksen että ostan jonkun halvan basson ja alan sillä kanssa "pelaamaan" tuota. Kattelin jo muutamaa halpaa nelikielistä ja mulla on yksi kivan näkönen ja edullinen basso jo kiikarissa. Basso muutenkin ollu enemmän mieleinen, ehkä sen takia kun vähemmän kieliä ja olen tällänen nakkisormi muutenkin. Vaimokin jo naureskeli että alanko mää nyt keräämään kitaroita ja bassoja. No en ainakaan ihan vielä, katsotaan sitä sitten kun opin soittamaan kyseisiä soittimia ekana ;).

Hiton upea sessio siis takana ja sormenpäät taas melkein tunnottomina. On se uuden oppiminen vaan hienoa ja Blitzkrieg Bop:in sointukuviot on jo jääny päähän, nyt ne pitää vaan hioa ja opetella kunnolla, että biisi menee mallikkaasti.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Rocksmith kitarakoulua - Day 1


Marraskuun 29. päivä ja minä kannoin kotosalle Rocksmith 2014 Edition Guitar Bundlen.
Vielä viime kesänä Ubisoftin E3 pressin (peli julkistettiin silloin muistaakseni) aikoihin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kyseinen "peli", vaikka musiikista kiinnostunut olen aina ollutkin. En kuitenkaan ikinä ole ajatellut että alkaisin opettelemaan kitaransoittoa. No nyt yritän ainakin.

Day 1 on ohi koska PS3 on nyt kahdesti jäätynyt parin tunnin sessioiden aikana ja sormenpäitäkin jomottaa jo kivasti. Opinko mitään, no en oikeastaan. Muutama harjoitus meni mallikkaasti ja niistä opin muutaman simppelin kuvion mitä sitten voin vielä unpluggedina jauhaa sohvalla näin illan tullen. Pari biisiäkin soitin läpi ihan ok, koska tosiaan peli löi eteen helpot soittolinjat vielä tässä vaiheessa "uraani". Guitarcade minipelejä tuli myös testattua koska peli suositteli niidenkin kokeilemista ja sieltä löytyi muutaman oikein miellyttävä harjoitusohjelma myöskin. Kädet ei kuitenkaan vielä pysy mukana tällaisella apinalla joka ei ole kitaraa juurikaan soitellut.

Tarkoitus olisi ainakin joulukuussa harjoitella jokainen päivä vähintää sen 1-2h ja saada kestävyyttä käsiin, sekä oppia tuntemaan ne kielet sekä kitara muutenkin. Koitan myös kirjoittaa pienen pätkän tekstiä jokaiselta sessiolta.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Diablo 3 fiiliksiä (Xbox 360).


Helvetillisiä fiiliksiä onkin, sillä Diablo 3 tarjoaa kuumuutta ja tulikiveä. Perkeleitä ja pikkupirulaisia, sekä enkeleitä ja eläviä kuolleita. Kaikkea siis löytyy ja nythän peli julkaistiin vihdoinkin myös konsoleille, siispä fuck off PC master-race, konsoli-Diablo on parempi kuin teidän versionne lälläslää!

Onko näin? No on! Aikoinaan tuli PC:lle ennakkotilattua Diablo 3 Collector's Edition ja onnesta soikeanahan sitä tulikin odotettua vaikken ole aikaisemmin Diabloja edes pahemmin pelannut (Diablo 2:sta muutaman tunnin). En ole PC-pelaaja, mutta kun kuitenkin oli sellainen rauta alla jolla pelaaminenkin sujui niin piti antaa mahdollisuus tällekkin vaihtoehdolle ja jos muistatte niin jo ennen D3 PC-julkaisua varjoissa kuiskailtiin mahdollisista konsolikäännöksistäkin. Tosin konsoliversiot vahvistettiin vasta 2013 vuoden alkupuolella (PS4 ja PS3 versiot, Xbox 360 versio hieman myöhemmin).

Itsehän olen konsoleilla pelannut paljon hyviä hack'n'slash roolipelejä kuten Baldur's Gate: Dark Alliance 1 & 2, Forgotten Realms: Demon Stone, Sacred 2, Lord of the Rings: War in the North, Torchlight jne. Nämä esimerkit siksi, että olen aina pitänyt hakkaa ja sivalla tyylisistä peleistä ja nauttinut niistä juurikin pädi-ohjauksella. Joten Diablo 3:n ilmestyminen konsoleille oli pienoinen märkä uni joka kävi toteen. Blizzard Entertainment tunnetaan siitä että kun he ryhtyvät johonkin työhön, niin he tekevät sen todella hyvin ja huolellisesti. Diablo 3 konsoliversiot ei ole poikkeus, vaan kyseessä on tämän konsolisukupolven paras hack'n'slash roolipeli mielestäni! Jopa loistava LotR: WitN jää kakkoseksi!

PC:llä Diablo 3:sta tuli pelattua semmoiset 30 tuntia yksikseen ja hyvältähän sekin tuntui, mutta sitten peli vain jäi kesken, innostus loppui ja plääh. Kaverien kanssa co-oppina pelaaminen olisi varmaan tuottanut läpipeluunkin, mutta sellaista ei koskaan tapahtunut. Nyt Xbox 360:llä olen vääntänyt D3:n jo neljästi läpi (Normal, Nightmare, Hell ja Inferno), eikä kyllästymistä ole nähtävissä, vaikkakin Act 2 on se joka tuottaa eniten hankaluuksia tylsyytensä vuoksi. Yksinpelinä peli tuli vedettyä Normal modella läpi ja seuraavat kolme läpipeluuta tulikin vedettyä pääosin veljeni kanssa kaksistaan (Infernosta noin puolet yksin ja puolet co-oppina). Netti-coop toimii ongelmitta ja kaveri voi liittyä peliisi milloin haluaa, olettaen että olet laittanut nettiasetukset pelistä "friends only" kohtaan. Voit toki myös laittaa täysin avoimen pelin johon voi liittyä randomisti kolme muuta ihmispeluria, mutta toki se pelin hauskuus löytyy tutusta kaveripiiristä, joko onlinen välityksellä tai local co-oppina.


Neljän läpipeluun jälkeenkin itselläni on vielä syitä pelata peli läpi, sillä en ole vielä edes kokeillut local co-oppia. Tämä tulee vaimon kanssa testailtua jossain vaiheessa. Myöskin hardcore pelitila on vielä alkumetreillä itselläni ja sillä olisikin tarkoitus seuraavaksi pelata peli läpi. Homman nimihän siinä on se että sulla on vain se yksi elämä, eli jos kuolet niin game over ja se oli sitten siinä. Helpotustahan tohon antaa se että voit laittaa vaikeustasoksi easyn, jolloin vastustajat on helppoja eikä ongelmia pitäs tulla, paitsi kohdissa joissa saatat jumittua vihollisten keskelle, mutta se on sitten jo omaa tyhmyyttä. Mutta tosiaankaan en ole pahemmin mitään huonoa sanottavaa tästä pelistä löytänyt, enkä nyt ala väkisin vääntämäänkään itkuja ja parkuja. Mainitsen sen että muutamaan otteeseen peli on jäädyttänyt koko konsolini, mutta sitä tekee kyllä muutkin pelit ja syyksi epäilen sitä että konsolistani on tuuletin paskana...

Kontrolleista sanottakoon että pädiohjaus on itselleni huomattavasti enemmän mieleistä kuin PC:llä hiiren ja näppäimistön yhteistyö, jossa ei kylläkään mitään vikaa ole, mutta pädi on meikälle aina se paras vaihtoehto pelistä riippumatta. Taisteluliikkeet, potionien juomiset ja skillit on aseteltu liipasimiin, olkanappeihin ja perinteisiin A, B, X, Y nappeihin, joita sitten mätkitään niin saatanasti, toki siinäkin on hieman syytä taktikoida sillä skilleillä ja potioneilla on cooldownit! Loottia pelissä on paljon, kuten tämän genren peleissä kuuluukin. Lootin määrää ja tasoa tosin on muokkailtu PC-versiosta, eli turhaa kamaa ei sinkoile esiin niin paljoa, vaan sitä arvokasta loottia tulee matkan varrella todella mukavasti ja oman aikansa vie aina se tavaroiden katsastus ja parhaiden kamojen pukeminen jne. Joillekkin juuri nää kamojen keräilyt ja craftaamiset jne onkin se yks kovimmista jutuista tälläisissä peleissä. Auction housea ei konsoleilla ole ja hyvä niin, en kaipaakkaan moista. Online pakkoa ei myöskään ole, tosin ei haittaa vaikka olisikin koska oma konsoli on netissä kokoajan, eikä omassa netissä ole ongelmia.


Sikäli mikäli haluaa saada ne kaikkein parhaimmat tavarat ja päästä sinne maksimilevelille (60), niin silloin peli tarjoaa eniten. Aloitat Normalilla ja päädyt Infernoon! Kokoajan vastaan tulee parempaa ja aina vaan parempaa loottia, hahmostasi kehittyy kokoajan kovempi käsiä katkova barbaari tai aina vaan mahtavampi arkkivelho. Pelissä on tarinaakin paljon ja pääosin se löytyy pelistä löytyvistä "ääni"kirjoista ja hahmojen keskusteluista, mutta tarina ei ole se pääasia tässä genressä, vaan juurikin sulava toiminnallinen hack'n'slash ja aarteiden etsiminen. Nyt vaan unelmoin että Blizzardilla tulisi mieleen sellainen nerokas päähänpisto, että he tekisivät kahdesta aikaisemmasta Diablosta HD-remaket ja julkaisisivat nekin konsoleille, sillä näin loistavaa mättöä ei ole koskaan liikaa!

Loppuun vielä loistava video jossa perehdytään juurikin siihen sohva-cooppaamiseen, eli Nelinpelin hienojen herrojen mulkaisu Diablo 3 pelistä!


Seuratkaa Nelinpeliä: Nelinpeli.com
Ja Bardia: Bard's Gamecorner
Ja vielä Peliruukkua: Peliruukku.net