Powered By Blogger
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rpg. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rpg. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. lokakuuta 2013

Diablo 3 fiiliksiä (Xbox 360).


Helvetillisiä fiiliksiä onkin, sillä Diablo 3 tarjoaa kuumuutta ja tulikiveä. Perkeleitä ja pikkupirulaisia, sekä enkeleitä ja eläviä kuolleita. Kaikkea siis löytyy ja nythän peli julkaistiin vihdoinkin myös konsoleille, siispä fuck off PC master-race, konsoli-Diablo on parempi kuin teidän versionne lälläslää!

Onko näin? No on! Aikoinaan tuli PC:lle ennakkotilattua Diablo 3 Collector's Edition ja onnesta soikeanahan sitä tulikin odotettua vaikken ole aikaisemmin Diabloja edes pahemmin pelannut (Diablo 2:sta muutaman tunnin). En ole PC-pelaaja, mutta kun kuitenkin oli sellainen rauta alla jolla pelaaminenkin sujui niin piti antaa mahdollisuus tällekkin vaihtoehdolle ja jos muistatte niin jo ennen D3 PC-julkaisua varjoissa kuiskailtiin mahdollisista konsolikäännöksistäkin. Tosin konsoliversiot vahvistettiin vasta 2013 vuoden alkupuolella (PS4 ja PS3 versiot, Xbox 360 versio hieman myöhemmin).

Itsehän olen konsoleilla pelannut paljon hyviä hack'n'slash roolipelejä kuten Baldur's Gate: Dark Alliance 1 & 2, Forgotten Realms: Demon Stone, Sacred 2, Lord of the Rings: War in the North, Torchlight jne. Nämä esimerkit siksi, että olen aina pitänyt hakkaa ja sivalla tyylisistä peleistä ja nauttinut niistä juurikin pädi-ohjauksella. Joten Diablo 3:n ilmestyminen konsoleille oli pienoinen märkä uni joka kävi toteen. Blizzard Entertainment tunnetaan siitä että kun he ryhtyvät johonkin työhön, niin he tekevät sen todella hyvin ja huolellisesti. Diablo 3 konsoliversiot ei ole poikkeus, vaan kyseessä on tämän konsolisukupolven paras hack'n'slash roolipeli mielestäni! Jopa loistava LotR: WitN jää kakkoseksi!

PC:llä Diablo 3:sta tuli pelattua semmoiset 30 tuntia yksikseen ja hyvältähän sekin tuntui, mutta sitten peli vain jäi kesken, innostus loppui ja plääh. Kaverien kanssa co-oppina pelaaminen olisi varmaan tuottanut läpipeluunkin, mutta sellaista ei koskaan tapahtunut. Nyt Xbox 360:llä olen vääntänyt D3:n jo neljästi läpi (Normal, Nightmare, Hell ja Inferno), eikä kyllästymistä ole nähtävissä, vaikkakin Act 2 on se joka tuottaa eniten hankaluuksia tylsyytensä vuoksi. Yksinpelinä peli tuli vedettyä Normal modella läpi ja seuraavat kolme läpipeluuta tulikin vedettyä pääosin veljeni kanssa kaksistaan (Infernosta noin puolet yksin ja puolet co-oppina). Netti-coop toimii ongelmitta ja kaveri voi liittyä peliisi milloin haluaa, olettaen että olet laittanut nettiasetukset pelistä "friends only" kohtaan. Voit toki myös laittaa täysin avoimen pelin johon voi liittyä randomisti kolme muuta ihmispeluria, mutta toki se pelin hauskuus löytyy tutusta kaveripiiristä, joko onlinen välityksellä tai local co-oppina.


Neljän läpipeluun jälkeenkin itselläni on vielä syitä pelata peli läpi, sillä en ole vielä edes kokeillut local co-oppia. Tämä tulee vaimon kanssa testailtua jossain vaiheessa. Myöskin hardcore pelitila on vielä alkumetreillä itselläni ja sillä olisikin tarkoitus seuraavaksi pelata peli läpi. Homman nimihän siinä on se että sulla on vain se yksi elämä, eli jos kuolet niin game over ja se oli sitten siinä. Helpotustahan tohon antaa se että voit laittaa vaikeustasoksi easyn, jolloin vastustajat on helppoja eikä ongelmia pitäs tulla, paitsi kohdissa joissa saatat jumittua vihollisten keskelle, mutta se on sitten jo omaa tyhmyyttä. Mutta tosiaankaan en ole pahemmin mitään huonoa sanottavaa tästä pelistä löytänyt, enkä nyt ala väkisin vääntämäänkään itkuja ja parkuja. Mainitsen sen että muutamaan otteeseen peli on jäädyttänyt koko konsolini, mutta sitä tekee kyllä muutkin pelit ja syyksi epäilen sitä että konsolistani on tuuletin paskana...

Kontrolleista sanottakoon että pädiohjaus on itselleni huomattavasti enemmän mieleistä kuin PC:llä hiiren ja näppäimistön yhteistyö, jossa ei kylläkään mitään vikaa ole, mutta pädi on meikälle aina se paras vaihtoehto pelistä riippumatta. Taisteluliikkeet, potionien juomiset ja skillit on aseteltu liipasimiin, olkanappeihin ja perinteisiin A, B, X, Y nappeihin, joita sitten mätkitään niin saatanasti, toki siinäkin on hieman syytä taktikoida sillä skilleillä ja potioneilla on cooldownit! Loottia pelissä on paljon, kuten tämän genren peleissä kuuluukin. Lootin määrää ja tasoa tosin on muokkailtu PC-versiosta, eli turhaa kamaa ei sinkoile esiin niin paljoa, vaan sitä arvokasta loottia tulee matkan varrella todella mukavasti ja oman aikansa vie aina se tavaroiden katsastus ja parhaiden kamojen pukeminen jne. Joillekkin juuri nää kamojen keräilyt ja craftaamiset jne onkin se yks kovimmista jutuista tälläisissä peleissä. Auction housea ei konsoleilla ole ja hyvä niin, en kaipaakkaan moista. Online pakkoa ei myöskään ole, tosin ei haittaa vaikka olisikin koska oma konsoli on netissä kokoajan, eikä omassa netissä ole ongelmia.


Sikäli mikäli haluaa saada ne kaikkein parhaimmat tavarat ja päästä sinne maksimilevelille (60), niin silloin peli tarjoaa eniten. Aloitat Normalilla ja päädyt Infernoon! Kokoajan vastaan tulee parempaa ja aina vaan parempaa loottia, hahmostasi kehittyy kokoajan kovempi käsiä katkova barbaari tai aina vaan mahtavampi arkkivelho. Pelissä on tarinaakin paljon ja pääosin se löytyy pelistä löytyvistä "ääni"kirjoista ja hahmojen keskusteluista, mutta tarina ei ole se pääasia tässä genressä, vaan juurikin sulava toiminnallinen hack'n'slash ja aarteiden etsiminen. Nyt vaan unelmoin että Blizzardilla tulisi mieleen sellainen nerokas päähänpisto, että he tekisivät kahdesta aikaisemmasta Diablosta HD-remaket ja julkaisisivat nekin konsoleille, sillä näin loistavaa mättöä ei ole koskaan liikaa!

Loppuun vielä loistava video jossa perehdytään juurikin siihen sohva-cooppaamiseen, eli Nelinpelin hienojen herrojen mulkaisu Diablo 3 pelistä!


Seuratkaa Nelinpeliä: Nelinpeli.com
Ja Bardia: Bard's Gamecorner
Ja vielä Peliruukkua: Peliruukku.net

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Arkistojen kätköstä: Dragon Age 2 arvostelu.

Picture
Peligenre: Roolipelit
Julkaisija: Electronic Arts
Kehittäjä: Bioware
Kotisivut: http://dragonage.bioware.com
Julkaisupäivä: 11.03.2011
Muut alustat: PS3, PC
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 18
Arvostelija: Jani Pulkki

Julkaistu alunperin TRMP:n sivuilla  21/03/2011. Kyseessä muutenkin elämäni ensimmäinen peliarvostelu.

Bioware palasi vuonna 2009 klassisen fantasia-roolipelaamisen pariin julkaisemalla Dragon Age: Origins pelin PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Monien odottamalle Baldur’s Gate fantasia-saagalle emme ole saaneet jatkoa, mutta saimme täysin uuden saagan. Bioware palasi juurilleen ja julkaisi klassista fantasia-rpg:tä edustavan Dragon Age: Originsin! Tämä tyydytti monia fantasia-rpg faneja ja monet kutsuivatkin peliä epäviralliseksi Baldur’s Gate kolmoseksi, vaikkei peli edes sijoitu Forgotten Realms maailmaan kuten BG. Heinäkuussa 2010 sitten ilmoitettiin että Dragon Age saaga saa jatkoa, ja vajaa vuosi myöhemmin peli vihdoin sitten ilmestyi. Pelaajien kesken odotukset on olleet melko sekavatkin paikoitellen, sillä monet miettii että kokeeko peli samantyylisiä isoja muutoksia kuten Biowaren Mass Effect -sarja. Nämä pelot tai pikemminkin luulot eivät olleet turhia sillä onhan tässä paljon muuttunut, mutta samalla myöskin paljon pysynyt samana. Itselleni odotus ainakin palkittiin kun vihdoin maaliskuu saapui!

Tuttuun tapaani aloitin warriorilla joka on aina ensimmäinen valintani kun aloitan jonkun rpg:n, mutta poikkeuksena se että valitsin hahmon sukupuoleksi naisen! Tälläistä valintaa en muista tehneeni koskaan missään Bioware pelissä, ensimmäisellä läpipeluulla siis. Pelin alku oli demosta tuttua jo, joten siitä ei kauheasti sen enempiä tässä (kerrottu jo kirjoittamassani ennakkoblogissa). Fereldenistä pakenemisen jälkeenhän Hawke perheineen pääsee vihdoinkin Kirkwallin kaupunkiin, josta tarina potkaistaan kunnolla käyntiin, ja heti alussa pääseekin valitsemaan kahdesta eri polusta jolla Hawke aloittaa taipaleensa Kirkwallissa. Samalla alkaa myöskin varsinainen ensimmäinen osa pelin kolmesta chapterista.

Blightin jälkeen!Kun pelissä luo oman Hawken (pääset muokkaamaan hahmon ulkonäköä), niin pääset myöskin valitsemaan taustan tapahtumille muutamasta valmiista tai importtaamaan Dragon Age: Origins (plus lisäosat) tallennuksesi peliin, joka sitten vaikuttaa omilla tavoillaan tuleviin tapahtumiin. Tästä olikin mukava huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia omasta Origins tallennuksestaan, ja kyllä, tämä toimi ainakin itselleni odotettua paremmin. Itsehän henkilökohtaisesti odotin tältä peliltä todella paljon ja pääpiirteittään sain juuri sitä mitä halusin, elikkä DA2 myös pystyi tyydyttämään omat fantasia-rpg himot lähes täydellisesti tällä teokselleen, vaikka täytyy sanoa että ajoittain peli oli liian hack'n'slashia ja meinasi alkaa puuduttamaan. Voinen siis sanoa että en pettynyt kokonaisuuteen, vaikkakin pelissä on monia asioita muutettu ja Mass Effect 2:n tapaan "tyhmennetty" eli yksinkertaistettu, niin siltikin kaikki on saatu toimimaan juuri kuin pitääkin. Originsiin jos vähän verrataan niin nyt ei ollakkaan sankarillinen Grey Warden vaan Kirkwallissa vaikuttava pakolainen, joka voisi hyvinkin olla ennemmin vaikka palkkasoturi tai muuten vaan omia etujaan tavoitteleva ketku. Dragon Age 2:sta onkin tämän takia melko turha mielestäni sen enempiä vertailla Originsiin sillä kyseessä on kuitenkin niin erilaiset pelit, vaikka taattua Dragon Agea tämäkin on!
Originsissa eniten varmaan "harmitti" hieman kankea taistelu, jota onkin nyt muutettu enemmän hack'n'slash tyyliseksi, ja kyseinen taistelumekaniikka toimiikin paremmin kuin edellisessä osassa. Ulkoasu on ainakin omia silmiäni miellyttävä, ja tähän onkin panostettu selkeästi enemmän kuin Originsissa joka oli ilmestyessään paljon vaatimattomamman näköinen. Sitten siihen itselleni tärkeinpään osuuteen eli dialogiin ja ääninäyttelyyn. Dialogiahan tässäkin pelissä riittää taas vaikka kuinka, ja se onkin mielestäni pelin parasta osa-aluetta, esimerkiksi omaan partyyn liittyvät hahmot ovat tässäkin Biowaren pelissä selkeitä omia persoonia, eikä toisiaan muistuttavia, tylsiä ja pinnallisiksi jääviä hahmoja. Myöskin companions keskeisiä sivutehtäviä on enemmän kuin Originsissa, tämäkin syvensi ainakin omaa suhdettani kumppaneihini ja heidän omat tarinansa, tekemisensä ja menneisyytensä herättikin ajoittain sympatiaa ja surua omassa mielessäni heitä kohtaan. Tunnelmallisuudessa ja dramaattisuudessa ollaan onnistuttu hienosti.

Mass Dragon Effect Age?Bioware on hienosti liittänyt toisesta loistavasta pelisarjastaan, Mass Effectistä mm. keskusteluvalikon, josta valitaan dialogi vaihtoehdot, ja lisännyt siihen pienet ns. emotion-ikonit, mistä näkee millaisella äänensävyllä hahmo esittää dialoginsa missäkin kommentissa. Keskustelun voi esim. joissain tapauksissa päättää tylysti punaisilla miekoilla merkityllä dialogi vaihtoehdolla, joka meinaa sitä että keskustelukumppani surmataan tylysti välittömästi tai siitä kehkeytyy välitön taistelu. Monissa keskusteluissa pystyy myöskin kysyä omien kumppaniensa mielipidettä, kuinka pitäisi toimia jossain asioissa ja nämähän vaikuttavat sitten siihenkin, miten kumppanisi suhtautuvat sinuun sillä hetkellä. Tämä myöskin herättää pohdintaa "kuuntelenko heitä, vai enkö kuuntele", joka sai itsenikin monesti oikeasti miettimään kuinka edetä. Oikeastaan näissä kumppanien välisissä jutuissa ei suurempia uudistuksia ole, kuin se että nyt pelissä pystyy saamaan romanssin myöskin "rivalryn", eli kumppanin kanssa joka ei tule niin hyvin toimeen kanssasi... Keskustelua kumppanien kanssa on myös rajoitettu, enää et voi milloin tahansa mennä höpisemään niitä näitä, vaan pause-valikon quest kohdasta löydät erikseen maininnat milloin joku kumppanuksista kaipaa apua tai muuten vaan juttuseuraa.
Hahmojen inventaariotakin on pelkistetty, muttei niin paljoa kuin Mass Effect 2:n "otetaan-koko-inventaario-pois" menetelmä, omalle hahmolle pystyy edelleenkin valita mieleisensä haarniskat, aseet ja helyt, kun taas kumppanuksien haarniskoja voi upgradeta eri osilla, mutta heille ei voi erikseen valita haluamaansa haarniskaa. Aseet sen sijaan voi valita hahmoille, samoin kuin sormukset ja amuletit.

Eeppinen äänimaisemaÄänimaailmahan on fantasiapeleissä aina tärkeässä osassa tunnelmaa ja DA2:n musiikista vastaakin tuttu mies Originsin scoren takaa, eli Inon Zur joka onkin onnistunut luomaan tutunkuuloisen äänimaailman musiikillaan. Musiikin siis on säveltänyt mestarillinen Inon Zur joka onkin saanut pelin soundtrackista eeppisen ja erittäin elokuvamaisen, mahtipontisine orkesteri osuuksineen ja sitten taas rauhallisine huilu fiilistelyineen jne. Rytinä ja pauke on myöskin varsin korvia hivelevää. Silloin kun isketään yhteen vihollisen kanssa niin jytinä on melkoista, ja hahmot huutelee niitä näitä sinne sekaan. Sisäinen äänimaailma toimii muutenkin varsin mallikkaasti esimerkiksi Kirkwallin kaduilla liikkuessa, silloin tuntuu että on oikeasti jossain markkinoilla tai vastaavassa hälinää tarjoavassa paikassa. Öiseen aikaan voi taas kuulla sammakoiden ja muiden pienten yöneläinten ääntelyä Kirkwallin satamassa. Kaikinpuolin onnistunutta ja elävää äänimaisemaa on tarjolla ja se elävöittääkin pelimaailmaa suuresti. DA2 Signature editionin mukanahan tulee digitaalinen soundtrack jonka sai ladattua suoraan Biowaren sivuilta, pelin mukana tullutta koodia käyttäen, joten SE:n omistajat pääsevät nauttimaan 29 kappaletta tarjoavasta soundtrackista. Sitten siihen Biowaren ns. parhaimpaan osuuteen roolipeleissää, mikä on tietenkin allekirjoittaneelle se ääninäyttely! Muistan joskus jo ensimmäistä Star Wars Knights of the Old Republic peliä pelatessani, hämmästelleeni pelin uskomattoman elävää ja professionaalista ääninäyttelyä useissa vuoropuheluissa mitä peli tarjosi. Sittemmin siitä on tullut jo laadun tae että Biowaren tarjoamissa rpg:issä on taatulla laadulla hoidetut ääninäyttelyt, eikä Dragon Age 2 ole tässäkään poikkeus. Vihdoinkin pääsemme DA pelissä nauttimaan myöskin päähenkilön puheesta, ja naispuolisella Hawkella pelatessani tämä antoikin taas ihan eri syvyyttä omaan hahmoon kuin Originsin tuppisuu joka ei puhunut eikä pukahtanut. Pikaisella vilkaisulla ääninäyttelijöiden joukosta ei löydy mitään tunnettuja Hollywood-nimiä kuten monista muista peleistä, mutta selvää on että kyseessä on kova ammattilaisten kaarti sillä kaikki, kyllä, aivan kaikki pelihahmot on todella hyvin ääninäyteltyjä, tosin pieni korvaan särähtävä juttu on muutamien Kirkwallin kansalaisten liiankin överisti vedetty ranskalaistyylinen korostus puheessaan.

Tyydyttävää sotaa lohikäärmeen keraEi ainakaan voisi sanoa että tässä oltaisiin takapakkia menty Originsiin verrattuna, vaikka tuntuu että monet DAO fanit kovasti tuntuvat tätä arvostelevan negatiiviseen sävyyn, kun taas sitten peli samaan aikaan kerää loistavia arvosanoja arvosteluista. Onhan toki tarinan lähtökohdat täysin erilaiset kun tässä ei kuitenkaan pelasteta kokonaista valtakuntaa Darkspawn epäkuolleilta, vaan keskitytään enemmänkin yhden kaupungin tapahtumiin ja Thedasissa ilmeisesti ikuiseen templarit vs. maagit asetelmaan. Itse sain peliin menemään 48h ja tein lähes kaikki sivutehtävät mitä vain löytyi, joten tekemistä tässä kyllä riittää (olisin itse voinut helposti pelata vielä ainakin 20 tuntia lisää tätä). Paljon jäi kyllä uudelleen pelaamis arvoa tälle, sillä matkanvarrella oli todella paljon valinnan vapautta joista aina toinen valinta meinasi täysin toisenlaista juonenkulkua. Ajoittain näitä vaihtoehtoja oli toki enemmänkin kuin perinteiset "valitse puolesi" suunnat, joten eiköhän tässä pelattavaa vielä riitä rogue ja mage Hawkelle.

Konsoli-roolipelirintamalle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää ja Bioware on edelleen yksi parhaista länsimaalaisista roolipelejä tekevistä pelitaloista, ja itselläni onkin alkanut jo odotus seuraavaan Dragon Age peliin, vaikka saagan toisesta-osastakin on vasta ensimmäinen läpipeluu takana. DA2:sta voin ehdottomasti suositella Originsin ystäville ja eeppisen miekka & magia fantasian ystäville, sillä kyllä Dragon Age pelit edustaa m&m fantasian kärkeä tänä päivänä!

Lyhyesti:
Erinomaista konsoliropetusta klassisemman fantasian parissa.

Arvosana: 90/100

Hyvää:+ Biowaren kyky tehdä oikeasti eeppistä roolipeliä.
+ Parasta miekka ja magia fantasiaa mitä nykykonsoleille saa (Originsin lisäksi!).

Huonoa:- Välillä hieman liikaakin hack'n'slashia.
- Pelimaailman pienuus ja paikkojen vähyys.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Diablo 3! Unboxausta ja ekat fiilikset saatana!

Eilen se tuli haettua! Kovasti odottamani Diablo 3 Collector's Edition, vaikken aikaisempien Diablojen fani olekkaan koska en ole PC-pelaamiselle lämmennyt koskaan. Noh, tämä peli on poikkeus kyllä jo loistavan betan perusteella, joka saikin meikäläisen tämän pelin hankkimaan ja keräilyversiona tietenkin!

Peliä takana noin kuusi tuntia ja eka act menossa. Fiilis kasvaa pelatessa ja peli tuntuu kokoajan vain paremmalta, sekä tälläiselle PC-n00bille tuo alussa oleva normal-vaikeustaso on mieleinen ja pelissä pääsee etenemään ainakin toistaiseksi vaivatta.

Aloitin aika perinteikkäästi barbaarilla, eli soturilla joka luottaa lähitaisteluun ja raakaan lihasvoimaan saatana! Tälläisellä warriorilla tulee melkein aina pelattua rpg/hack'n'slash pelit ekalla kerralla ja sitten vasta kikkaillaan velhoilla sun muilla suippokorvilla. Tyrkätääs tähän kylkiäisenä tuo eilen tekemäni unboxaus tästä pelistä ja ei kait siinä muuta ku takas Tristramiin -->


PS: Tätä kirjoittaessani ei taustalla soinut mitään, paitsi vaimoni päässä legendaarinen Kikkoman-tunnari.