Powered By Blogger

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Showpainia, hikeä ja tuskaa 2 (julkaistu 22.11.2014 Peliruukun sivuilla)

WWE 2K15 Xbox 360



Se saapui taas ja vielä ainakin kertaalleen vanhallekkin sukupolvelle, eli 2K:n julkaisema ja Yukesin tekemä showpainirellestys on saapunut! Alunperinhän 2K:n oli tarkoitus julkaista peli kaikille alustoille samana päivänä, mutta ilmeisesti uuden sukupolven versiot kaipasin lisäaikaa ja saivatkin kuukauden lykkäystä. No mutta onko tämä nyt samaa kamaa sitten vanhalla raudalla kuin viime vuoden 2K14 josta kirjoittelin myös? On ja ei.

WWE painifanillehan peli tarjoaa sitä tuttua huttua mistä koko lajissa on kyse. Vähäpukeisia miehiä ja naisia, akrobaattisia liikesarjoja ja naurettavaa saippuaoopperaa sekä uhoa. En oikeastaan viitsisi pelin last gen versiota muille suositellakkaan, kuin kovanluokan WWE-faneille. Ei-niin-koville-faneille suosittelin odottamaan uuden sukupolven versiota, jossa varmaankin sitten niitä uudistuksia löytyy enemmän.
Eipä sillä etteikö saamassani Xbox 360 versiossa olisi uudistuksia. Peli näyttää hivenen paremman näköiseltä kuin viimevuotinen ja yksin pelattavaa sisältöä on nyt hieman enemmän. Pelimuotoina kun on perinteisten WWE Universen, nettipelin ja exhibitionin lisäksi juonipitoiset ja oikeaa WWE tarinankulkua seuraavat "Who got NXT" mode ja "2K Showcase".

Who got NXT:ssä seurataan lyhyissä rivalryissa nousevia supertähtiä, kuten Corey Graves, Sami Zayn, Rusev, Adrian Neville ja Bo Dallas. Jokaisen hahmon avaamiseen vaaditaan neljän matsin voittamista ja oikeita tapahtumia seuraten. Good stuff, mutta odotin tältä hieman enemmän. Hienoa on kuitenkin että nyt mukaan saatiin taas NXT:stä tulevaisuuden tähtiä, joita onkin Universe modessa sitten kiva nostella ja buffata tuleviksi mestareiksi.

Kahden edellisen WWE pelin (13 ja 2K14) "tarina" modet on ollu rautaisia ja showpainin faneille mieleistä hälinää. 2K Showcase ei tee poikkeusta ja se keskittyykin kahteen suureen feudiin, eli rivalryyn. Ensimmäisenä John Cenan ja CM Punkin pitkä rivalry, joka käydään pelissä 19 matsin mittaisena tarinana. Mukana toki on monia muitakin WWE supertähtiä jotka sekaantuivat kaksikon kuvioihin jne. Presentaatio on mitä mainioin ja matsien välissä nähdään tuttuun tapaan videokuvaa ja otteluissa tehtäviä seuraten tulee hienoja "keskeytyksiä", eli pelimoottorilla tehtyjä videoita joissa esim. Big Show hyökkää kesken matsin vaikkapa John Cenan kimppuun. Alkuun ajattelin että 19 matsia on liikaa tässä rivalryssa, etenkin kun jo parin matsin jälkeen alkoi tympäisemään Cenan ja Punkin entrancet jotka tulee joka matsin alussa. Herrojen sisääntulot kun ei ole omia suosikkejani koskaan olleet, mutta onneksi ne voi napin painalluksella skipata ja hypätä suoraan turpakäräjille.
 
Toinen rivalry 2K Showcasessa on itselleni paljon mieleisempi. Tässä kohtaa vanha kunnon D-Generation X, Shawn Michaels ja Triple H. Kyseinen rivalry sijoittuu vielä sille ajalle jolloin itse seurasin aktiivisesti WWE:tä ja mahtavaa olikin nähdä tuttuja kohtauksia ja päästä itse toteuttamaan niitä. HBK:n ja Triple H:n feudi kestää 14 matsia ja sielläkin toki pyörii Kevin Nashia, Chris Jerichoa, sun muita tuttuja hahmoja. Matsien objektiveja seuratessa peliin saa sitten avattua painijoita, asuja, areenoja, mestaruusvöitä ja näitä tavaroita on taas paljon. Mukavuuden haluisempi voi laittaa kaksi euroa pelin Accelator DLC:hen, jolla saa kaiken lukitun auki.
2K Showcase siis on hyvää tavaraa ja tarjoaa nannaa painifaneille. Nyt tuntuukin enemmän pelaavansa yhtenäistä juonta kun "story" modessa ei pompita kokoaikaa tapahtumista tapahtumiin (kuten kahdessa aikaisemmassa). Nopeastihan nuo tarinat kuitenkin tahkoaa läpi, mutta sitten se hauskuus vasta alkaakin kun roster on täydellisesti avattu ja onkin aika aloitella WWE Universe!



Tänäkin vuonna Universe on se pelimuoto mikä vetää allekirjoittanutta pelin pariin uudestaan ja uudestaan. Pelimuoto on säilynyt aika pitkälti samana kuin viime vuotisessa pelissä, mutta taas jotain pientä on lisätty, kuten avattavia tarinoita joita voi sitten laittaa kiistakumppaneille (rivalries).

Verkkopeli on karmeaa ripalia edelleen, ainakin randomien kanssa. Koita nyt siinä counter-helvetissä sitten nauttia showpainista. Kaverin kanssa voikin olla ihan hauskaa ja matsit voi vaikkapa taattuun WWE tyyliin sopia. Tekee matsista vaan kunnon shown ja koittaa tehdä kaikki älyttömimmän liikkesarjat ja muistaa testata kaikki tavarat mitä lavan alta löytyy.

WWE 2K15 on aika pitkälti kuitenkin vain vuosipäivitys edelliseen, mutta fanipojan pakkohankinta silti. Odotan jo nyt suurella innolla että saan joskus hankittua pelin Xbox One version jossa ne suurimmat uudistukset sitten ilmeisesti on. Etenkin uusin My Career pelimuoto kiinnostaa, jossa luodulla painijalla aloitetaan ura NXT harjoituskeskuksesta ja pyritään nousua legendaksi. Kasuaalimmat WWE:n seuraajat voivat mielestäni siis skipata tämän PS3/Xbox 360 version ja napata mielummin sitten PS4/Xbox One version itselleen. Die hard fanit sitten tietenkin hankkii molemmat kokoelmiinsa (himoitsen sitä Hulk Hogan Editionia suuresti WWE 2K14 Phenom Editionin viereen!).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti