Vuoden 2014 parhaat pelit TOP 10

Melkein päivälleen vuoden hiljaisuus päättyy ja on aika listata vuoden 2014 parhaat videopelit!

Aloitetaan siis sijasta 10.

10.

Wolfenstein: The New Order

Yksi vuoden yllättäjistäkin. Erittäin viihdyttävä first-person-shooter toisen maailmansodan jälkeisessä vaihtoehtohistoriassa. Yksi parhaista fps-peleistä moneen vuoteen. Xbox One versio hankinnan alla myöskin.

9.

South Park: The Stick of Truth

Vuoden hauskimpia pelejä ja taattua South Parkia. Peli koukutti ja vei mukanaan täysin. En oo aikoihin missään videopelissä nauranut niin paskaisesti kuin tässä. Pieruhuumorit rules aina ja huumori oli muutenkin erittäin rietasta, härskiä ja suorastaan kipeää. I love this game.

8.

Outlast + Whistleblower DLC

Tunnelmallisimpia kauhupelejä aikoihin. Synkkä, ahdistava, ei niinkään pelottava, mutta silti erittäin kiehtova kauhuseikkailu. Erityisesti erikseen myytävä Whistleblower DLC iski lujaa meikäläiseen ja oli todella häiriintynyttä settiä.

7.

Destiny

Itselläni ei ollut peliin juurikaan mielenkiintoa alkuun, mutta pelin beta oli niin huikea että peli meni ennakkotilaukseen. Peliä tuli hakattua melkoisessa kiimassa kymmeniä tunteja, kunnes pieni puutuminen alkoi vaivaamaan ja piti laittaa peli tauolle. Tauon jälkeen peli ei enää imaissutkaan mukaansa ja sen takia Destiny "vasta" sijalla 7, vaikka olin peliä pelatessa varma että heittämällä menee top vitoseen. No ei menny, toisto alkoi puuduttamaan ja loppujen lopuksi pelissä on aika vähän sisältöä, mutta toistoa sitäkin enemmän.

6.

Call of Duty: Advanced Warfare

 Tätäkin peliä olisin halunnut nostaa korkeammalla koska AW on paras Call of Duty mitä olen pelannut. Yksinpelikampanja on paras ja moninpeliä on uudistettu kerrankin kunnolla. Kartat on paljon parempia kuin vaikkapa viimevuotisessa Ghostsissa, jossa alkoi tulla hyviä karttoja vasta DLC-pakettien mukana. Monipuolisuudessaan vuoden paras fps (kampaja, co-op, moninpeli).

5.

Bayonetta 2

Eka Bayonetta viehätti jo kovasti aikoinaan Xbox 360:llä ja olinkin tyrmistynyt kun jatko-osa laitettiin hyllylle kun ei julkaisijaa/rahoittajaa löytynyt. Onneksi Nintendo päätti auttaa Platinum Gamesia ja peli vihdoinkin näki päivänvalon vuonna 2014 yhdessä pelin ensimmäisen osan kanssa joka julkaistiin myös WiiU:lle. Bayonetta 2 laittaa vielä paremmaksi kuin eka osa ja on yksi parhaista hack'n'slash peleistä mitä olen koskaan pelannut.

4.

The Walking Dead: Season 2

Vuoden tunnepaukku tuli koettua heti alkuvuodesta (eka osa tosin julkaistiin jo 2013) ja TWD:S2 onkin parasta Telltalea tähän mennessä. Synkkää ja surumielistä tarinankerrontaa josta ei paljon lohtua löydy, ehkä juuri siksi tästä niin tykkäänkin. Veikkaan kyllä (lue: toivon) että Game of Thrones laittaa vielä paremmaksi kuin tämä.

3.

Dragon Age: Inquisition

Olin lähes varma että tämä peli tulisi olemaan Game of the Year 2014, mutta toisin kävikin. Olisin kyllä tahtonut laittaa koko top kolmen ykkössijalle, sen verran kovia pelejä kaikki kolme on. No jonkun pitää ottaa kolmossija ja se on nyt DAI. En keksi oikeastaan mitään huonoa tästä pelistä, sen verran mahtava tekele on kyseessä. Tekemistä on todella paljon, pelimaailma on valtava, peli on erittäin kaunis jne jne. Ylistyssanoja voisi jatkaa lähes loputtomiin.

2.

 Middle-Earth: Shadow of Mordor

Jo Guardians of Middle-Earthia pelatessani toivoin että Monolith tekisi tarinavetoisen pelin Keski-maasta. Rukouksiini vastattiin ja Shadow of Mordor julkaistiin. Suuremman luokan Tolkien-fanipoikana tää peli oli hieman kuin märkä uni joka alun tahmeuden jälkeen koukutti totaalisesti ja päästi irti vasta kun lopputekstit pyöri ruudulla. Hieman jäi harmittamaan siinä vaiheessa, koska olisin voinut jatkaa vielä parisenkymmentä tuntia ainakin. No toivotaan että tekevät tälle jatkoa vielä.Sanotaan että juuri tuo Tolkien tekee tästä pelistä paremman kuin DAI. Lore ja maailma kiehtoo vain niin paljon enemmän tässä pelissä, eikä mulla ole koskaan ollut niin hauskaa tämän tyylisessä pelissä. Shadow of Mordorhan on tyyliltään lähes täysin Assassins Creed kopio ja mähän en tykkää AC:ista about yhtään, mutta rakastan Mordoria. Tää on myöskin erittäin samantyylinen kuin pari uusinta Far Cry peliä, mutten oo niillekkään lämmenny (oikeastaan FC3 ei alun jälkeen kiinnostanut ja FC4:n ei ole kiinnostanut yhtään). Mutta kun salamurhaaminen, kiipeily ja vapaamaailma siirretään Keski-maahan niin mä käkätän nautinnosta kuin Klonkku ja heittäydyn yhtä kiihkeäksi tätä peliä kohtaan kuin tuo lurjus sormustaan kohtaan.

1.

MARIO KART 8

WiiU:n odotetuin peli meikäläiselle! Parasta kartingia mitä voi konsoleilla pelata (tää pätee kaikkiin Mario Kart peleihin tietty). Tää meni ykköseks koska tän pelin kanssa mulla on ollut hauskinta tänä vuonna ja tän pariin oon jaksanut jatkuvasti palata. Välillä ollut pitempiäkin taukoja, muttei se oo vähentänyt kiintymystäni tähän tekeleeseen. Yksinpeli tuli pelattua vain että sai sälät auki ja sen jälkeen oonkin pelannut vain ja ainoastaan pelin mahtavaa moninpeliä. Mario Kart 8:lle menee myös vuoden 2014 parhaan moninpelin palkinto ihan heittämällä. Mikään muu peli ei päässyt lähellekkään moninpelin hauskuudessa meikäläisellä tänä vuonna.

Tällänen listä tänä vuonna ja vuoden 2015 peleistä tulee listaa sitten 2016 varmaankin. Koitan kuitenkin saada tänne enemmän tekstiä tänä vuonna. Seuraavaksi mahdollisesti "vuoden 2015 parhaat albumit", eli musalistaa omaksi ilokseni.

Diablo 3 fiiliksiä (Xbox 360).

Helvetillisiä fiiliksiä onkin, sillä Diablo 3 tarjoaa kuumuutta ja tulikiveä. Perkeleitä ja pikkupirulaisia, sekä enkeleitä ja eläviä kuolleita. Kaikkea siis löytyy ja nythän peli julkaistiin vihdoinkin myös konsoleille, siispä fuck off PC master-race, konsoli-Diablo on parempi kuin teidän versionne lälläslää!

Onko näin? No on! Aikoinaan tuli PC:lle ennakkotilattua Diablo 3 Collector's Edition ja onnesta soikeanahan sitä tulikin odotettua vaikken ole aikaisemmin Diabloja edes pahemmin pelannut (Diablo 2:sta muutaman tunnin). En ole PC-pelaaja, mutta kun kuitenkin oli sellainen rauta alla jolla pelaaminenkin sujui niin piti antaa mahdollisuus tällekkin vaihtoehdolle ja jos muistatte niin jo ennen D3 PC-julkaisua varjoissa kuiskailtiin mahdollisista konsolikäännöksistäkin. Tosin konsoliversiot vahvistettiin vasta 2013 vuoden alkupuolella (PS4 ja PS3 versiot, Xbox 360 versio hieman myöhemmin).

Itsehän olen konsoleilla pelannut paljon hyviä hack'n'slash roolipelejä kuten Baldur's Gate: Dark Alliance 1 & 2, Forgotten Realms: Demon Stone, Sacred 2, Lord of the Rings: War in the North, Torchlight jne. Nämä esimerkit siksi, että olen aina pitänyt hakkaa ja sivalla tyylisistä peleistä ja nauttinut niistä juurikin pädi-ohjauksella. Joten Diablo 3:n ilmestyminen konsoleille oli pienoinen märkä uni joka kävi toteen. Blizzard Entertainment tunnetaan siitä että kun he ryhtyvät johonkin työhön, niin he tekevät sen todella hyvin ja huolellisesti. Diablo 3 konsoliversiot ei ole poikkeus, vaan kyseessä on tämän konsolisukupolven paras hack'n'slash roolipeli mielestäni! Jopa loistava LotR: WitN jää kakkoseksi!

PC:llä Diablo 3:sta tuli pelattua semmoiset 30 tuntia yksikseen ja hyvältähän sekin tuntui, mutta sitten peli vain jäi kesken, innostus loppui ja plääh. Kaverien kanssa co-oppina pelaaminen olisi varmaan tuottanut läpipeluunkin, mutta sellaista ei koskaan tapahtunut. Nyt Xbox 360:llä olen vääntänyt D3:n jo neljästi läpi (Normal, Nightmare, Hell ja Inferno), eikä kyllästymistä ole nähtävissä, vaikkakin Act 2 on se joka tuottaa eniten hankaluuksia tylsyytensä vuoksi. Yksinpelinä peli tuli vedettyä Normal modella läpi ja seuraavat kolme läpipeluuta tulikin vedettyä pääosin veljeni kanssa kaksistaan (Infernosta noin puolet yksin ja puolet co-oppina). Netti-coop toimii ongelmitta ja kaveri voi liittyä peliisi milloin haluaa, olettaen että olet laittanut nettiasetukset pelistä "friends only" kohtaan. Voit toki myös laittaa täysin avoimen pelin johon voi liittyä randomisti kolme muuta ihmispeluria, mutta toki se pelin hauskuus löytyy tutusta kaveripiiristä, joko onlinen välityksellä tai local co-oppina.

Neljän läpipeluun jälkeenkin itselläni on vielä syitä pelata peli läpi, sillä en ole vielä edes kokeillut local co-oppia. Tämä tulee vaimon kanssa testailtua jossain vaiheessa. Myöskin hardcore pelitila on vielä alkumetreillä itselläni ja sillä olisikin tarkoitus seuraavaksi pelata peli läpi. Homman nimihän siinä on se että sulla on vain se yksi elämä, eli jos kuolet niin game over ja se oli sitten siinä. Helpotustahan tohon antaa se että voit laittaa vaikeustasoksi easyn, jolloin vastustajat on helppoja eikä ongelmia pitäs tulla, paitsi kohdissa joissa saatat jumittua vihollisten keskelle, mutta se on sitten jo omaa tyhmyyttä. Mutta tosiaankaan en ole pahemmin mitään huonoa sanottavaa tästä pelistä löytänyt, enkä nyt ala väkisin vääntämäänkään itkuja ja parkuja. Mainitsen sen että muutamaan otteeseen peli on jäädyttänyt koko konsolini, mutta sitä tekee kyllä muutkin pelit ja syyksi epäilen sitä että konsolistani on tuuletin paskana...

Kontrolleista sanottakoon että pädiohjaus on itselleni huomattavasti enemmän mieleistä kuin PC:llä hiiren ja näppäimistön yhteistyö, jossa ei kylläkään mitään vikaa ole, mutta pädi on meikälle aina se paras vaihtoehto pelistä riippumatta. Taisteluliikkeet, potionien juomiset ja skillit on aseteltu liipasimiin, olkanappeihin ja perinteisiin A, B, X, Y nappeihin, joita sitten mätkitään niin saatanasti, toki siinäkin on hieman syytä taktikoida sillä skilleillä ja potioneilla on cooldownit! Loottia pelissä on paljon, kuten tämän genren peleissä kuuluukin. Lootin määrää ja tasoa tosin on muokkailtu PC-versiosta, eli turhaa kamaa ei sinkoile esiin niin paljoa, vaan sitä arvokasta loottia tulee matkan varrella todella mukavasti ja oman aikansa vie aina se tavaroiden katsastus ja parhaiden kamojen pukeminen jne. Joillekkin juuri nää kamojen keräilyt ja craftaamiset jne onkin se yks kovimmista jutuista tälläisissä peleissä. Auction housea ei konsoleilla ole ja hyvä niin, en kaipaakkaan moista. Online pakkoa ei myöskään ole, tosin ei haittaa vaikka olisikin koska oma konsoli on netissä kokoajan, eikä omassa netissä ole ongelmia.

Sikäli mikäli haluaa saada ne kaikkein parhaimmat tavarat ja päästä sinne maksimilevelille (60), niin silloin peli tarjoaa eniten. Aloitat Normalilla ja päädyt Infernoon! Kokoajan vastaan tulee parempaa ja aina vaan parempaa loottia, hahmostasi kehittyy kokoajan kovempi käsiä katkova barbaari tai aina vaan mahtavampi arkkivelho. Pelissä on tarinaakin paljon ja pääosin se löytyy pelistä löytyvistä "ääni"kirjoista ja hahmojen keskusteluista, mutta tarina ei ole se pääasia tässä genressä, vaan juurikin sulava toiminnallinen hack'n'slash ja aarteiden etsiminen. Nyt vaan unelmoin että Blizzardilla tulisi mieleen sellainen nerokas päähänpisto, että he tekisivät kahdesta aikaisemmasta Diablosta HD-remaket ja julkaisisivat nekin konsoleille, sillä näin loistavaa mättöä ei ole koskaan liikaa!

Loppuun vielä loistava video jossa perehdytään juurikin siihen sohva-cooppaamiseen, eli Nelinpelin hienojen herrojen mulkaisu Diablo 3 pelistä!

Seuratkaa Nelinpeliä: Nelinpeli.com
Ja Bardia: Bard's Gamecorner
Ja vielä Peliruukkua: Peliruukku.net

Poker Night 2 blogi

En ole koskaan lukeutunut texas hold 'em pokerin suureksi ystäväksi, mutta olen joskus ajoittain kyseistä korttipeliä pelannut (rahasta ja virtuaalirahasta) joten tuttua touhua se on. Telltale Gamesin Poker Night 2 (Xbox Live Arcade) kuitenkin herätti mielenkiintoani ensinnäkin mielenkiintoisten hahmojen takia ja pelin dialogiapainoitteisuuden vuoksi. Jälkimmäinen hauskuus tosin alkaa toistamaan itseään aika nopeasti kun on muutamia tunteja peliä pelannut, mutta lisää uusia keskustelunpätkiä saa avattua samalla kun availee peliin uutta sisältöä pelin edetessä. Huumori on maittavaa ja ehdottomasti juuri se osa-alue joka saa pelaajan jatkamaan turnauksesta toiseen. Pelipöydässähän olet oma itsesi ja pelikavereina pöytään liittyy tuttuja ja vähemmän tuttuja hahmoja viihdemaailmasta. Mukana on siis Sam & Max peleistä tutut etsivät (Sam pelipöydässä mukana ja Max taustapiruna häröilemässä), Brock Samson (Venture Brothersista, joka ei sano itselleni mitään) joka on oma suosikkini raivokohtauksineen ja uhoiluineen, Claptrap (Borderlands pelisarjasta) joka on kanssa hulvaton veikkonen, Ash Williams (Evil Dead leffasarjasta, tosin ei Bruce Campbellin ääninäyttelemänä tässä pelissä, mutta imitaattori hoitaa hommansa kyllä onnistuneesti) ja  Portal peleistä tuttu GLaDOS toimii jakajana.

Pelin edetessä ja turnauksissa menestymällä pääsee availemaan uusia korttipakkoja, peliympäristöjä ja pelimerkkejä, sekä mahdollisuuden voittaa hahmojen tavaroita kuten Ashin Necronomicon kirjan ja Claptrapin VGA gaalassa saaman palkintopystin jne. Achievementteja peli syöksee ulos myöskin sitä mukaan kun saat avattua kokonaisia pelisettejä ja voitat hahmojen yksilöllisiä tavaroita itsellesi. Pelistä saa avattua myöskin Xbox avatarilleen tavaraa ja Borderlands 2 peliin saa avattua lisäsisältöä.

Poker Night 2:sta voi suositella etenkin pelaajille joille maistuu texas hold 'em, plus että peli ei ole vain korttien lätkimistä mykkien pelikavereiden kanssa. Huumoria, hienoja hahmoja, paljon dialogiaa, leppoisaa meininkiä ja tottakai sitä pokeria.
Itselläni tosin pelinautintoa on hieman pilannut pienet freezailut, eli peli jäätyilee dialogien aikana ja kertaalleen peli kaatoi Xboxini. En sitten osaa sanoa onko syy pelissä vai alkaako Xbox 360 konsolini vetelemään viimeisiään jo... Suosittelen silti pelin hankkimista jos haluat lätkiä pokeria hienojen hahmojen kanssa leppoisissa oloissa.

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 3.

Se häämöttää jo! Ensimmäinen prestigeni häämöttää jo, tämä kolmas osa matkapäiväkirjastani kertoo lähinnä tämän viikonlopun (14.12. - 16.12.) tupla-xp levutuksista ja neljännessä osassa ollaan sitten jo vedetty se prestige!

Itselleni tämä tupla-xp viikonloppu oli ensimmäinen ja sen huomaa kyllä levelien nousussakin. Edellisessä blogauksessa olin 22lvl ja siitä hiljalleen nousin melko tasaisesti levelille 37. Tästä alotin sitten eilen (15.12.) elämäni ensimmäisen tupla-xp viikonlopun ja meno on ollut varsin hurjaa! Vaikka olenkin taas viettänyt pientä hiljaiseloa Black Ops 2:n suhteen, niin melko hyvin kill confirmed matsit lähti taas käyntiin. Muuta matsi ja olin jo 40lvl! Alkuunhan tuossa lauantaina oli myöskin Call of Duty Eliten klaaneille suunnattua toimintaa Core Kill Confirmed pelimuodon parissa ja täten sitten perustin Clan Perkele nimisen klaanin, jolla otin osaa tuohon häppeninkiin. Klaanikaveriksi sain vanhan tuttuni TRMP:stä, ei Turtzaa vaan Peipposkan joka tosin ei ilmeisesti kiireiltään päässyt tuohon kaksituntiseen klaanien tupla-xp mittelöön. Clan Perkele ottaa vastaan Black Ops 2 ja Modern Warfare 3 pelaajia ilman sen suurempia kriteerejä, kivaahan se olisi jatkossakin ottaa osaan klaaneille tarkoitettuihin tapahtumiin.

Tuon kaksituntisen aikana napsin yksin Core Kill Confirmedissa 78 confirmia, mihin olen ihan tyytyväinen. Jos haluat Clan Perkele klaaniin liittyä niin tämän kirjoituksen lopussa on linkki CoD Eliten klaanisivuilla jossa liittyminen onnistuu. Viime blogin jälkeen olen lopettanut TDM:n ja Domination matsien pelaamiset melkein kokonaan ja hinkkaan tuota Kill Confirmedia pelkästään, jotenkin vain tuo kyseisen pelimuodon adrenaliini ja todella nopea tempo sopii meikäläiselle ja dogtagien kerääminen kuolleilta on kivaa puuhaa (välillä niinkin kivaa että sitä juoksee kamikazen lailla dogtagin kuvat silmissä suoraan vihollisjoukon keskelle kuolemaan).

Myöskin ase on muuttunut PDW-57 konepistoolista Vektor K10 konepistooliin, joka on oman  ensimmäisen prestigensä jo saanut. Tuossa onkin pelin lempiaseeni ja nyt kun on tottunut käsittelemään konepistooleja niin rynnäkkökiväärit tuntuu todella kankeilta ja hitailta tappovehkeiltä, eikä niitä tule juurikaan enää käytettyä edes.

Kill Confirmed on siis pelimuodoista suosikkini tällä hetkellä ja laitanpa siitä tilastot vielä tähän:

Kills: 991
Death: 1307
Confirms: 909
Denies: 272

Ja loppuun vielä kuva josta koko prestigen metsästys sai innoituksensa. Pelaajalehden Black Ops -moninpeliopas ja eka Black Ops peli!

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 4, eli grande finale saapunee ensi viikolla (jos ei tule "mutkia" matkaan ;)).

Call of Duty Eliten Clan Perkele sivut: https://elite.callofduty.com/connect/clan/view/4617842

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 2.

Noniin nyt on aika toiselle osalle jo senkin takia että Black Opsista on siirrytty Black Ops 2:seen, eli fiilikset ja uudet gearit jne infot tykitetään tähän ja prestigen metsästys on käynnissä!

Mistähän sitä sitten taas alottaisi... No vaikkapa siitä että miten siirtymä jatko-osaan meni. Hyvinhän se meni ja muutamat ekat matsit BO2:n parissa meni paremmin about kuin koskaan aikaisemmin ja huomasin että nyt on jo vähän tullu treenattua. Peppukipeydeltä siis säästyttiin alkuun, mutta kyllä sitä raiskaustakin on tullut aivan liikaa koettua jo tämänkin pelin parissa. Parhaat hetket olleet ehdottomasti toveri Turtzan kanssa mätetyt Team Deathmatchit, kun molemmat huutaa kurkut suorina headsettiin ja nauruhermot saa kyytiä. Aloitin luonnollisesti BO2:n multiplayerin TDM:llä ja Dominationilla, koska kyseiset pelimuodothan ovat ekassa BO:ssa ne mitä mieluiten pelaan. Hyvää kamaa ne on tässäkin, mutta nyt niiden rinnalle ja osittain jopa ohi on noussut todella vauhdikas ja adrenaliinin täytteinen Kill Confirmed! Tuossa pelimuodossa pääasiana on tietenkin edelleen vihollisten lahtaaminen, mutta nyt ne tiputtaa dogtageja joita keräämällä saa lisää pisteitä. Itse kun kuolet niin tiputat toki itsekkin dogtagisi ja taistelijatoverisi myöskin. Nämäkin dogtagit voi kerätä jolloin saat myös lisäpisteitä ja "kiellät" toveriesi kuoleman. Huomasin että KC:n parissa olen saanut ihan tyydyttävää tulostakin ja näemmä se on melko toimivaa kamaa tälläiselle joka säntäilee miten sattuu ympäri taistelutannerta.

Leveleissä olen nyt 22 levelillä ja ekan blogin aikana olin ekassa Black Opsissa lvl 21, joten aika samoissa kokemustasoissa ollaan ja eka BO olikin harjoittelua tähän! Edellisessä postauksessa totesin olevani todella surkea, no nykyään olen vain surkea jolla käy välillä todella hyvä tuuri ja K/D ratio on välillä jopa siedettävä (harvemmin, mutta silti). Kaikipuolin kyllä Black Ops 2:n moninpeli on parempaa kuin ekan osan, tosin ykkösessä oli muutama kenttä joita kaipaa tätä pelatessa, mutta eiköhän näihinkin vielä omat siteensä synny ja löydä inhokit ja suosikit. Yksi inhokki onkin jo löytynyt ja se on Express, jota pelatessani alkaa lähes aina vituttamaan! Jep, niin hyvin meikällä mennyt siinä että kyseinen kenttä aiheuttaa melkein raivoa aina kun se tulee vastaan. Odottelen edelleen sitä ekaa miellyttävää sessiota tuossa kentässä...

Suosikkimappeja on toistaiseksi vain kolme, ekassa BO:ssa niitä oli viisi. Ehdoton ykkönen on ollut tiivistunnelmainen Hijacked, jossa ollaan huvijahdilla pyssyhippaa ja meininki on todellakin vauhdikasta ja adrenaliinit pintaan saavaa toimintaa parhaimmillaan. Yemen on miellyttävä kaupunkikenttä, jossa mukavasti pieniä ahtaita koloja ja mukavasti kerroksia joissa kovasti inhoamani sniperit viihtyvät myöskin. Kämppääjät tykkää myöskin tästä kentästä. Kolmas lemppariksi noussut kenttä on mm. Turtzan kovasti kiroama Drone, jossa viihdyn lähes aina todella hyvin vaikka matsi menisikin päin persettä. Joku tuossa vain viehättää kovasti, kerron viehätyksen syyn teillekin joskus jos sen keksin itse edes...

Mitään edellisen blogin "taistelutarinaa" ei tule nyt mieleen, mutta eiköhän sellaista vielä joskus johonkin postaukseen saada. Voisin vielä sanoa että olen nyt oikeasti pystynyt nauttimaan jopa Black Ops 2:n moninpelistä vaikka edelleenkin tulee huudettua kuin hyeena tuota pelatessa... Naapurit ei oo vielä sentäs luulleet että teen veritöitä oikeasti olohuoneessamme tai että olen joku vaimonhakkaaja, tai sitten ne ei vaan ole viitsineet vielä soittaa poliiseja paikalle. Jos joku naapuri tämän lukee niin Pihlajan ukko vaan pelaa Black Opsin moninpeliä silloin kuin kuuluu huutoja tyyliin "kuole huora kuole". Taisteluparini Turtza voinee tarvittaessa toimia oikeudessa todistajana että nuo huudot todellakin ovat tulleet BO2:sta pelatessa. Vaimokin osaa onneksi huumorilla suhtautua tähän kovaan koulutukseeni, eli sen prestigen tavotteluuni. Tähän onkin hyvä lopettaa tämä blogi ja turauttaa loppuun vielä ne turhat tiedot, eli varustukseni jota suosin BO2:n moninpelissä!


Clan Tag: PRKL (edelleen)
LVL: 22

Primary weapon: PDW-57 (Submachinegun)
Attachments: Reflex sight, long barrel, fore grip
Perk 1: Lightweight
Perk 2: Toughness
Perk 3: Dexterity
Lethal: Grenade
Tactical: EMP grenade
Wildcards: Primary gunfighter (eli tämä mahdollistaa tuon kolme attachmentsia aseessa)

Scorestreak (Black Opsissa Killstreaks):
-UAV
-RC-XD
-Hunter killer

Suosikkimapit:
-Hijacked
-Yemen
-Drone

Inhokkimapit:
-Express

                                                              Kuvien AK47 on airsoft.

Arkistojen kätköstä: Dragon Age 2 arvostelu.

Peligenre: Roolipelit
Julkaisija: Electronic Arts
Kehittäjä: Bioware
Kotisivut: http://dragonage.bioware.com
Julkaisupäivä: 11.03.2011
Muut alustat: PS3, PC
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 18
Arvostelija: Jani Pulkki

---

Julkaistu alunperin TRMP:n sivuilla  21/03/2011. Kyseessä muutenkin elämäni ensimmäinen peliarvostelu.

Bioware palasi vuonna 2009 klassisen fantasia-roolipelaamisen pariin julkaisemalla Dragon Age: Origins pelin PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Monien odottamalle Baldur’s Gate fantasia-saagalle emme ole saaneet jatkoa, mutta saimme täysin uuden saagan. Bioware palasi juurilleen ja julkaisi klassista fantasia-rpg:tä edustavan Dragon Age: Originsin! Tämä tyydytti monia fantasia-rpg faneja ja monet kutsuivatkin peliä epäviralliseksi Baldur’s Gate kolmoseksi, vaikkei peli edes sijoitu Forgotten Realms maailmaan kuten BG. Heinäkuussa 2010 sitten ilmoitettiin että Dragon Age saaga saa jatkoa, ja vajaa vuosi myöhemmin peli vihdoin sitten ilmestyi. Pelaajien kesken odotukset on olleet melko sekavatkin paikoitellen, sillä monet miettii että kokeeko peli samantyylisiä isoja muutoksia kuten Biowaren Mass Effect -sarja. Nämä pelot tai pikemminkin luulot eivät olleet turhia sillä onhan tässä paljon muuttunut, mutta samalla myöskin paljon pysynyt samana. Itselleni odotus ainakin palkittiin kun vihdoin maaliskuu saapui!

Tuttuun tapaani aloitin warriorilla joka on aina ensimmäinen valintani kun aloitan jonkun rpg:n, mutta poikkeuksena se että valitsin hahmon sukupuoleksi naisen! Tälläistä valintaa en muista tehneeni koskaan missään Bioware pelissä, ensimmäisellä läpipeluulla siis. Pelin alku oli demosta tuttua jo, joten siitä ei kauheasti sen enempiä tässä (kerrottu jo kirjoittamassani ennakkoblogissa). Fereldenistä pakenemisen jälkeenhän Hawke perheineen pääsee vihdoinkin Kirkwallin kaupunkiin, josta tarina potkaistaan kunnolla käyntiin, ja heti alussa pääseekin valitsemaan kahdesta eri polusta jolla Hawke aloittaa taipaleensa Kirkwallissa. Samalla alkaa myöskin varsinainen ensimmäinen osa pelin kolmesta chapterista.

Blightin jälkeen!Kun pelissä luo oman Hawken (pääset muokkaamaan hahmon ulkonäköä), niin pääset myöskin valitsemaan taustan tapahtumille muutamasta valmiista tai importtaamaan Dragon Age: Origins (plus lisäosat) tallennuksesi peliin, joka sitten vaikuttaa omilla tavoillaan tuleviin tapahtumiin. Tästä olikin mukava huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia omasta Origins tallennuksestaan, ja kyllä, tämä toimi ainakin itselleni odotettua paremmin. Itsehän henkilökohtaisesti odotin tältä peliltä todella paljon ja pääpiirteittään sain juuri sitä mitä halusin, elikkä DA2 myös pystyi tyydyttämään omat fantasia-rpg himot lähes täydellisesti tällä teokselleen, vaikka täytyy sanoa että ajoittain peli oli liian hack'n'slashia ja meinasi alkaa puuduttamaan. Voinen siis sanoa että en pettynyt kokonaisuuteen, vaikkakin pelissä on monia asioita muutettu ja Mass Effect 2:n tapaan "tyhmennetty" eli yksinkertaistettu, niin siltikin kaikki on saatu toimimaan juuri kuin pitääkin. Originsiin jos vähän verrataan niin nyt ei ollakkaan sankarillinen Grey Warden vaan Kirkwallissa vaikuttava pakolainen, joka voisi hyvinkin olla ennemmin vaikka palkkasoturi tai muuten vaan omia etujaan tavoitteleva ketku. Dragon Age 2:sta onkin tämän takia melko turha mielestäni sen enempiä vertailla Originsiin sillä kyseessä on kuitenkin niin erilaiset pelit, vaikka taattua Dragon Agea tämäkin on!
Originsissa eniten varmaan "harmitti" hieman kankea taistelu, jota onkin nyt muutettu enemmän hack'n'slash tyyliseksi, ja kyseinen taistelumekaniikka toimiikin paremmin kuin edellisessä osassa. Ulkoasu on ainakin omia silmiäni miellyttävä, ja tähän onkin panostettu selkeästi enemmän kuin Originsissa joka oli ilmestyessään paljon vaatimattomamman näköinen. Sitten siihen itselleni tärkeinpään osuuteen eli dialogiin ja ääninäyttelyyn. Dialogiahan tässäkin pelissä riittää taas vaikka kuinka, ja se onkin mielestäni pelin parasta osa-aluetta, esimerkiksi omaan partyyn liittyvät hahmot ovat tässäkin Biowaren pelissä selkeitä omia persoonia, eikä toisiaan muistuttavia, tylsiä ja pinnallisiksi jääviä hahmoja. Myöskin companions keskeisiä sivutehtäviä on enemmän kuin Originsissa, tämäkin syvensi ainakin omaa suhdettani kumppaneihini ja heidän omat tarinansa, tekemisensä ja menneisyytensä herättikin ajoittain sympatiaa ja surua omassa mielessäni heitä kohtaan. Tunnelmallisuudessa ja dramaattisuudessa ollaan onnistuttu hienosti.

Mass Dragon Effect Age?Bioware on hienosti liittänyt toisesta loistavasta pelisarjastaan, Mass Effectistä mm. keskusteluvalikon, josta valitaan dialogi vaihtoehdot, ja lisännyt siihen pienet ns. emotion-ikonit, mistä näkee millaisella äänensävyllä hahmo esittää dialoginsa missäkin kommentissa. Keskustelun voi esim. joissain tapauksissa päättää tylysti punaisilla miekoilla merkityllä dialogi vaihtoehdolla, joka meinaa sitä että keskustelukumppani surmataan tylysti välittömästi tai siitä kehkeytyy välitön taistelu. Monissa keskusteluissa pystyy myöskin kysyä omien kumppaniensa mielipidettä, kuinka pitäisi toimia jossain asioissa ja nämähän vaikuttavat sitten siihenkin, miten kumppanisi suhtautuvat sinuun sillä hetkellä. Tämä myöskin herättää pohdintaa "kuuntelenko heitä, vai enkö kuuntele", joka sai itsenikin monesti oikeasti miettimään kuinka edetä. Oikeastaan näissä kumppanien välisissä jutuissa ei suurempia uudistuksia ole, kuin se että nyt pelissä pystyy saamaan romanssin myöskin "rivalryn", eli kumppanin kanssa joka ei tule niin hyvin toimeen kanssasi... Keskustelua kumppanien kanssa on myös rajoitettu, enää et voi milloin tahansa mennä höpisemään niitä näitä, vaan pause-valikon quest kohdasta löydät erikseen maininnat milloin joku kumppanuksista kaipaa apua tai muuten vaan juttuseuraa.
Hahmojen inventaariotakin on pelkistetty, muttei niin paljoa kuin Mass Effect 2:n "otetaan-koko-inventaario-pois" menetelmä, omalle hahmolle pystyy edelleenkin valita mieleisensä haarniskat, aseet ja helyt, kun taas kumppanuksien haarniskoja voi upgradeta eri osilla, mutta heille ei voi erikseen valita haluamaansa haarniskaa. Aseet sen sijaan voi valita hahmoille, samoin kuin sormukset ja amuletit.

Eeppinen äänimaisemaÄänimaailmahan on fantasiapeleissä aina tärkeässä osassa tunnelmaa ja DA2:n musiikista vastaakin tuttu mies Originsin scoren takaa, eli Inon Zur joka onkin onnistunut luomaan tutunkuuloisen äänimaailman musiikillaan. Musiikin siis on säveltänyt mestarillinen Inon Zur joka onkin saanut pelin soundtrackista eeppisen ja erittäin elokuvamaisen, mahtipontisine orkesteri osuuksineen ja sitten taas rauhallisine huilu fiilistelyineen jne. Rytinä ja pauke on myöskin varsin korvia hivelevää. Silloin kun isketään yhteen vihollisen kanssa niin jytinä on melkoista, ja hahmot huutelee niitä näitä sinne sekaan. Sisäinen äänimaailma toimii muutenkin varsin mallikkaasti esimerkiksi Kirkwallin kaduilla liikkuessa, silloin tuntuu että on oikeasti jossain markkinoilla tai vastaavassa hälinää tarjoavassa paikassa. Öiseen aikaan voi taas kuulla sammakoiden ja muiden pienten yöneläinten ääntelyä Kirkwallin satamassa. Kaikinpuolin onnistunutta ja elävää äänimaisemaa on tarjolla ja se elävöittääkin pelimaailmaa suuresti. DA2 Signature editionin mukanahan tulee digitaalinen soundtrack jonka sai ladattua suoraan Biowaren sivuilta, pelin mukana tullutta koodia käyttäen, joten SE:n omistajat pääsevät nauttimaan 29 kappaletta tarjoavasta soundtrackista. Sitten siihen Biowaren ns. parhaimpaan osuuteen roolipeleissää, mikä on tietenkin allekirjoittaneelle se ääninäyttely! Muistan joskus jo ensimmäistä Star Wars Knights of the Old Republic peliä pelatessani, hämmästelleeni pelin uskomattoman elävää ja professionaalista ääninäyttelyä useissa vuoropuheluissa mitä peli tarjosi. Sittemmin siitä on tullut jo laadun tae että Biowaren tarjoamissa rpg:issä on taatulla laadulla hoidetut ääninäyttelyt, eikä Dragon Age 2 ole tässäkään poikkeus. Vihdoinkin pääsemme DA pelissä nauttimaan myöskin päähenkilön puheesta, ja naispuolisella Hawkella pelatessani tämä antoikin taas ihan eri syvyyttä omaan hahmoon kuin Originsin tuppisuu joka ei puhunut eikä pukahtanut. Pikaisella vilkaisulla ääninäyttelijöiden joukosta ei löydy mitään tunnettuja Hollywood-nimiä kuten monista muista peleistä, mutta selvää on että kyseessä on kova ammattilaisten kaarti sillä kaikki, kyllä, aivan kaikki pelihahmot on todella hyvin ääninäyteltyjä, tosin pieni korvaan särähtävä juttu on muutamien Kirkwallin kansalaisten liiankin överisti vedetty ranskalaistyylinen korostus puheessaan.

Tyydyttävää sotaa lohikäärmeen keraEi ainakaan voisi sanoa että tässä oltaisiin takapakkia menty Originsiin verrattuna, vaikka tuntuu että monet DAO fanit kovasti tuntuvat tätä arvostelevan negatiiviseen sävyyn, kun taas sitten peli samaan aikaan kerää loistavia arvosanoja arvosteluista. Onhan toki tarinan lähtökohdat täysin erilaiset kun tässä ei kuitenkaan pelasteta kokonaista valtakuntaa Darkspawn epäkuolleilta, vaan keskitytään enemmänkin yhden kaupungin tapahtumiin ja Thedasissa ilmeisesti ikuiseen templarit vs. maagit asetelmaan. Itse sain peliin menemään 48h ja tein lähes kaikki sivutehtävät mitä vain löytyi, joten tekemistä tässä kyllä riittää (olisin itse voinut helposti pelata vielä ainakin 20 tuntia lisää tätä). Paljon jäi kyllä uudelleen pelaamis arvoa tälle, sillä matkanvarrella oli todella paljon valinnan vapautta joista aina toinen valinta meinasi täysin toisenlaista juonenkulkua. Ajoittain näitä vaihtoehtoja oli toki enemmänkin kuin perinteiset "valitse puolesi" suunnat, joten eiköhän tässä pelattavaa vielä riitä rogue ja mage Hawkelle.

Konsoli-roolipelirintamalle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää ja Bioware on edelleen yksi parhaista länsimaalaisista roolipelejä tekevistä pelitaloista, ja itselläni onkin alkanut jo odotus seuraavaan Dragon Age peliin, vaikka saagan toisesta-osastakin on vasta ensimmäinen läpipeluu takana. DA2:sta voin ehdottomasti suositella Originsin ystäville ja eeppisen miekka & magia fantasian ystäville, sillä kyllä Dragon Age pelit edustaa m&m fantasian kärkeä tänä päivänä!

Lyhyesti:Erinomaista konsoliropetusta klassisemman fantasian parissa.

Arvosana: 90/100

Hyvää:+ Biowaren kyky tehdä oikeasti eeppistä roolipeliä.
+ Parasta miekka ja magia fantasiaa mitä nykykonsoleille saa (Originsin lisäksi!).

Huonoa:- Välillä hieman liikaakin hack'n'slashia.
- Pelimaailman pienuus ja paikkojen vähyys.

Warhammer 40,000: Space Marinen Collector's Edition ja 200 Xbox 360 peliä!

Kokoelmat senkun karttuu ja nyt onkin Xbox 360:lle kerääntynyt kaksisataa peliä (huh!). Teen tämän blogin vain siksi koska sattui tuo rajan rikkova peli olemaan melko upea Collector's Edition josta kuva alla. Pelikokoelmiini voi tutustua osoitteessa: http://www.backloggery.com/cthulhubard

Warhammer 40k ei ole juurikaan tuttu noin muuten, mutta halvalla kun sai niin pitihän se ostaa. Lopetin myöskin youtubessa noiden erikoisversioiden unboxaus-videoiden teon, joten senkin takia tämä postaus tänne ilmestyy. Ei kait siinä enempiä, pari kuvaa tuosta hienosta Collector's Editionista tähän loppuun!

Tätä kirjoittaessa taustalla soi: Rhapsody - Dawn of Victory

Lontoon Olympiahuuma ja kisojen virallinen peli!

Lontoon olympialaiset on nyt ollu käynnissä viikon ja kovana penkkiurheilijana olen kisoja katsellutkin melko aktiivisesti. Muistan viime kesä-olympialaisten aikana pelanneeni virallista Beijing 2008 peliä joka oli umpisurkea, muutamaa lajia lukuunottamatta. Noh, tokihan Lontoon kisoistakin tuli oma pelinsä ja siihen paneuduinkin eilen kuuden tunnin ajan ja voin sanoa että tykkäsin.

Peli on Segan Austraalian studion tekele ja lajejahan on reilut 45, tosin siihen lukeutuu monta eri uintimatkaa, juoksumatkaa, uintihyppyjä eri korkeuksista jne, joten vaihtelevuutta ei loppujen lopuksi kauheasti ole. Suurinosa lajeista on kohtuullisen simppeleitä oppia, sillä kontrollit on helposti opittavat ja aika monessa lajissa tyyli on sama. London 2012 ei missään nimessä ole mikään loistava peli jota voisi vertailla legendaarisiin urheilupeleihin kuten Track & Field, Decathlon jne, mutta ajaa asiansa ja on selkeästi parempi kuin Beijing 2008.

Harmittavasti olympialaisia ei voi aloittaa kaverin kanssa, mutta eventtejä voi listata vaikka kuinka ja siten pelata niitä maksimissaan kolmen kaverin kanssa, mukana myös joukkuelajeja.

Lajeja siis on mukana reilusti ja omiksi suosikeikseni on toistaiseksi noussut yleisurheilulajien ohella, uinti, kiekonammunta, ratapyöräily ja jousiammunta. Kaverin kanssa pöytätennis ja rantalentopallo on toimivia hupailuja. Pelissä ei ole urheilijoilla lisenssiä, mutta nimet ja ulkonäöt voi halutessaan muuttaa ja itse laitoinkin mm. Usain Boltin ja Michael Phelpsin omien maidensa edustukseen, sekä muutama ystäväni suomen kisajoukkueeseen jossa valmiina oli jo mm. Miika Huttunen, Jukka Kauppinen, Tuija Linden, Valtteri Hyttinen, Arttu Rajala (tuttuja kotimaisia pelitoimittajia siis).

London 2012 on kyllä meikäläiselle todella positiivinen yllätys ja tämän pariin tulee varmasti useasti palattua kun haluaa pientä kisailua ja nyt olympialaisten aikana tätä tulee paljon pelaituakin. Urheiluhuuma näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Kinect-tuki löytyy pelille myöskin mutten ole siihen vielä tutustunut, enkä ole ihan heti tutustumassakaan, koska en koe moiselle tarvetta ja homma toimii miellyttävästi ilmankin.

Suosittelen alelaarista hankittavaksi jos urheilupelit kiinnostaa ja haluaa pitää kaverien kanssa kotisohvalla omat kisailut, tosin yksinpelikin on ihan viihdyttävää kamaa jota varmasti kanssa jaksaa oman hetkensä kunnes alkaa tympääntymään pelkkiin tietokoneen ohjastamiin vastakilpailijoihin. Xbox Livessä voi myös mitellä toisten pelaajien kanssa joka pitää tässä myös kokea kunhan hallitsee lajeja sen verran että kehtaa ottaa nöyryytykset vastaan nettipelissä.

(Tämä nyt oli vain tälläinen mielipide/blogikirjoitus London 2012 pelistä, ei arvostelu!)