Parhaat WWF/WWE entrancebiisit! Eli hieman showpainia!

Mitä kummaa? Jo toinen musiikkiaiheinen blogi, tosin tällä kertaa käsitellään World Wrestling Entertainmentin (entinen World Wrestling Federation) kuumimpia hittejä, eli entrance biisejä. Tarkoitukseni on vain esitellä omat suosikki-entranceni WWE/WWF maailmasta eikä mitään sen kummapaa. Toivottavasti nautitte!

Eka theme on mielestäni RAW ohjelman paras tunnari ikinä (jo sen takia että juurikin 2001-2006 vuosina tuli paljon WWE:tä katsottua) ja siitä onkin hyvä aloittaa!

The Union Underground - Across The Nation

Aloitetaan sitten eräällä keskuudestamme poistuneella painijalla, eli vaikkapa ekana traaginen Chris Benoit joka oli yksi suosikeistani. Teki hirmuteon perheelleen ja itselleen, mutta oli showpaini-urallaan yksi parhaista teknisistä showpainijoista! R.I.P. Rapid Wolverine!

HHH eli Triple H on aina kuulunut suosikkeihin, ehkä osittain senkin takia koska ukon entrancen on duunannut jumalallinen Motörhead! Kiistatta kaikkien aikojen kovin entrance theme mitä on WWE maailmassa koskaan ollut ja tulee koskaan olemaan!

Legendaarisen The Undertakerin Graveyard Symphony on livenä melko huikea kokemus (kyllä olen livenä kokenut tämän Hartwall Areenalla joskus Smackdownin vieraillessa siellä). Kuvastaa hyvin Undertakerin eeppistä hahmoa! The Undertaker on hahmoista ollut itselleni se suurin suosikki siitä saakka kun tämän pimeyden prinssin ensimmäisen kerran joskus kakarana näin!

Lyödään samaan nippuun toinenkin Undertakerin theme, eli Johnny Cashin Ain't No Grave!

Takerista onkin melko (epä)luonnollista hypätä velipoika Kaneen ja hänen parhaimpaan themeensä! Finger Elevenin "Slow Chemical" on itselleni se theme jonka haluaisin Kanella kuulla edelleenkin.

Siirrytäämpäs hetkeksi WWE Hall of Famen puolelle ja napsitaan sieltä muutama kova theme seuraavaksi. Edge saa aloittaa Rob Zombien "Never Gonna Stop"!

PS: Kaikki muut Edgen themet on paskaa tähän verrattuna ;)

Texasin kalkkarokäärme saa seuraavaksi biisinsä. Stone Cold Steve Austin on kovin SOB mitä laji on koskaan nähnyt, eikä hänen kaltaistaan showmiestä tulla ikävä kyllä näkemään enää ikinä! Harmi että loukkaantumiset pilasin tämänkin herran uran loppujen lopuksi. Onneksi voi kuitenkin verestää muistoja netissä ja vanhoilla WWE/WWF dvd:illä joita tullu osteltua hyllyyihin myös.

Kovimman tag teamin, eli Dudley Boyzien kovinta entrancea tarjosi biisi nimeltä Bombshell! Dudleja tuli kanssa ikävä kun kaverit jätti WWE-kuviot ja jätti suuren aukon tag team meininkeihin! Ei hajoa pöydät enää niin näyttävästi kuin näiden herrasmiesten toimesta!

Brock Lesnar on kanssa yksi all-time suosikeistani ja vaikka herran theme song onkin melko simppeli renkutus, on se myöskin todella toimiva kun Titatronille pärähtää teksti "HERE COMES THE PAIN"! Lesnar näyttääkin siltä että kipua on tulossa, vaikka miehen UFC vierailu ei kovinkaan montaa matsia kestänyt (kyllä Lesnari toki sielläkin laitto lihaa tummumaan, mutta oli normaali kuolevainen myöskin).

Kurt Angle pääsee tähän postaukseen mukaan jo sen takia että theme "You suck" huudot oli aina yhtä raikuvia ja olihan Kurt myöskin aivan loistava showmies kaikessa ärsyttävyydessän :).

Sexy boy Shawn Michaelsin theme oli kaikessa ällöttävyydessään todella toimiva ja riemastuttava veisu. Shawn oli kanssa aktiiviurallaan yksi viihdyttävimmistä showukoista, mitä on WWE kehässä koskaan nähty.

"The Animal" Batistan I Walk Alone on kanssa yksi osuvimmista theme songeista. Elukalla elukalle sopiva vahva rytistys jossa haisee testosterooni UAH!

Yksi koomisimmista kappaleista on Billy Gunnin "Ass man" theme, joka häkellyttää itseäni edelleenkin :D.

Harmitti että CM Punkin theme mentiin vaihtamaan Killswitch Engagesta Living Colouriin :(. Killswitch Engagen murhaava "This Fire Burns" on vaan niin sopiva wrestlingbiisi!

Siinä nyt muutamia suosikkeja, ehkä joskus lisää vielä! Taidan vetäytyä tv:n ääreen vanhojen WWF/WWE videoiden pariin, sillä ikävää se vaan on että showpainin parhaat vuodet on takana ja nyky-WWE:ssä enää muutama vanha karju mukana joiden takia jaksaa edes vähän vielä noita touhuja seurata.

Loppuun vielä kaikkien aikojen paras WWF/WWE momentti! The Undertaker vs. Mankind! Hell in a Cell matsin alkusetit!

Katsaus vuoden 2012 musiikkitarjontaan...

Vaihteeksi ei-peli aiheinen blogi, joka käsittelee vuoden 2012 parhaimpia biisejä ja levyjä. Tosin suureen osaan tämän vuoden kovimmista levyistä olen tutustunut Xbox Music palvelun kautta joka on siis Microsoftin oma Spotifyn kaltainen musiikkipalvelu.

Aloitetaan vaikkapa kotimaisella raskaamman puolen kulkijalla! Todella kovan debyyttilevyn tehneellä Arkhamin Kirjasto:n "Torches Ablaze" kiekolla joka tuli meikäläiselle ihan puskista. Bongasin yhtyeen nimen SUE-lehdestä ja kovana H.P. Lovecraft fanina sana Arkham soitti heti kelloja, että tämä pitää katsastaa! Kyseessä onkin yksi loistavimmista "Cthulhurokkia" soittavista yhtyeistä ja tässähän laitetaan old school death metallia sekaisin hard rockin kanssa, ja tuloksena on todella mureaa rouhetta!

Maistiaisena avauskappale The Cult of No Return!

Laitetaas tähän perään toinen kotimainen, eli Wintersunin todella pitkään odotettu "Time I" CD. Itsellä ei mitään sen kummempia odotuksia levyyn ollut, mutta jumalauta miten eeppinen pläjäys sieltä sitten syöksyi tajuntaan kun levyn ensimmäistä kertaa kuunteli! Ehdottomasti yksi kovimmista metallilevyistä mitä suomesta on koskaan tullut!

Oma suosikkini levyltä on päätösraita Time!

Kolmantena kotimaisena mainittakoon Viikate yhtyeen "Petäjäveräjät" albumi. Tämä levy olisi saattanut mennä itseltä ohi jos en olisi Xbox Musicissa törmännyt Koti-Viikate-Teollisuus projektin "Adventti" sinkkuun (joka myöskin mainio veisu ja itselle tämän joulun kestohitti). Hyvä näin sillä Petäjäveräjät on parhaimpia Viikatteen albumeja mitä olen kuullut. Tämä myös herättä uudelleen myöskin mielenkiinnon Viikate yhtyeeseen (viimeksi kuunnellut yhtyettä sen debyyttilevyn "Noutajan Valssi" aikoihin).

Lyödääs Viikatteelta kehiin levyn nimikkobiisi joka kumartelee Tarantinon Pulp Fiction elokuvan suuntaan!

Ruotsalaisen Shining yhtyeen uutukainen "Redefining Darkness" levy oli kanssa niitä jotka osui ja upposi kertalaakista, eli todella kova levytys Niklas Kvarforthin miehistöltä jälleen kerran.

Sen kummempia selittelemättä levyn vahva avauskappale tähän seuraavaksi!

Hollantilaisen Arjen Anthony Lucassenin soololevy "Lost in the New Real" taas avasi silmäni progressiiviselle metallille/rockille. Tämän levyn jälkeen piti luonnollisesti tutustua herran Ayreon yhtyeen levyihin ja Star One projektiin jne jne. Ehdottomasti vuoden pirteimpiä levyjä, joka saa meikäläisen aina todella hyvälle tuulelle (samoin kuin myös edellinen Shining yhtye, omalla kierolla tavallaan). Lucassen sai tälle levylle houkuteltua kertojaääneksi legendaarisen Rutger Hauerin, jonka roolihahmo levyllä on Blade Runnerista tuttu Voight-Kampff!

Otetaas tältä mainiolta levyltä vaikkapa E-Police!

 Legendaarinen viikinkimetalliaan jo iät ja ajat veivannut Enslaved päräytti ulos myöskin todella upean levyn, joka kantaa nimeä "RIITIIR"! Tämäkin yhtye oli itselle melko tärkeä uransa alkuaikoina ja levyt kuten Vikingligr Veldi, Frost ja Eld on edelleen mestariteoksia genressään. Näistä levyistä Enslaved on paljon muuttunut ja mennyt levy levyltä enemmän progressiivisen metallin pariin myöskin, mistä olen alkanut vanhemmiten tykkäämään myöskin kovasti.

RIITIIR on ehdottomasti vuoden 2012 kärkikastia ja lohkaistaan levyltä suosikkibiisini Veilburner!

Vuoden kovin levy itselleni on Burzumin "Umskiptar"! Mielestäni kovin Burzum levy sitten Filosofemin (1996)! Vargin vankilareissun jälkeen tulleista levyistä selkeästi paras, vaikkei Belusissa ja Fallenissa mitään vikaa olekkaan. Jostain syystä juuri tämä levy herättää meikässä eniten tunteita ja on itselleni erittäin hypnoottinen levy kun sen läpi pyöräyttää ja keskittyy kuuntelemiseen. Kokonaisuutena nimenomaan todella vahva levy ja siksi yhden kappaleet valitseminen onkin todella hankalaa itselleni... Siksi valitsenkin kaksi!

Ensimmäisenä Hit helga Tré (The Sacred Tree)!

Ja toisena kappaleena hypnoottinen Surtr Sunnan!

Muutama loppuvuoden itseni positiivisesti yllättänyt ylläripylläri vielä tähän. Ekana Slipknotista tutun Corey Taylorin Stone Sour yhtyeen Gone Sovereign biisi, albumilta "House of Gold and Bones Part I".

Anaal Nathrakh on tuttu yhtye vuosien takaa, mutten ole pahemmin välittänyt heidän musiikistaa. Kunnes päätin testata yhtyeen uutukaisen, "Vanitas" nimellä kulkevan levyn ja voi saatana mitä rienausta kyseinen levy naamalleni sylki! Todella nerokasta ja mahtavaa mustaa kuolemaa suoraan jostain mielisairaalan ja manalan pimeimmistä ja sairaimmista syövereistä! Muinaiset demonit ja ihmisen hulluus voi hyvin! Tässä tulee levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, koska ne potki meikäläisen mustaan mieleen jäädäkseen!

Anaal Nathrakh - The Blooded-Dimmed Tide!

Anaal Nathrakh - In Coelo Quies. Tout Finit Ici Bas!

Tuon turpiinvedon jälkeen sitten vielä bonustrackina Serj Tankianin "Harakiri" albumin nimikkobiisi, joka koskettaa aiheellaan!

Jos joku jaksoin lukea tänne saakka ja kuunnella tämän blogauksen kappaleetkin, niin laittakaa vaikka kommenttina omia vuoden 2012 suosikkejanne niin lupaan ne kuunnella ja kertoa mielipiteeni!

Eipä sitten muuta kuin "ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn"!

 

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 3.

Se häämöttää jo! Ensimmäinen prestigeni häämöttää jo, tämä kolmas osa matkapäiväkirjastani kertoo lähinnä tämän viikonlopun (14.12. - 16.12.) tupla-xp levutuksista ja neljännessä osassa ollaan sitten jo vedetty se prestige!

Itselleni tämä tupla-xp viikonloppu oli ensimmäinen ja sen huomaa kyllä levelien nousussakin. Edellisessä blogauksessa olin 22lvl ja siitä hiljalleen nousin melko tasaisesti levelille 37. Tästä alotin sitten eilen (15.12.) elämäni ensimmäisen tupla-xp viikonlopun ja meno on ollut varsin hurjaa! Vaikka olenkin taas viettänyt pientä hiljaiseloa Black Ops 2:n suhteen, niin melko hyvin kill confirmed matsit lähti taas käyntiin. Muuta matsi ja olin jo 40lvl! Alkuunhan tuossa lauantaina oli myöskin Call of Duty Eliten klaaneille suunnattua toimintaa Core Kill Confirmed pelimuodon parissa ja täten sitten perustin Clan Perkele nimisen klaanin, jolla otin osaa tuohon häppeninkiin. Klaanikaveriksi sain vanhan tuttuni TRMP:stä, ei Turtzaa vaan Peipposkan joka tosin ei ilmeisesti kiireiltään päässyt tuohon kaksituntiseen klaanien tupla-xp mittelöön. Clan Perkele ottaa vastaan Black Ops 2 ja Modern Warfare 3 pelaajia ilman sen suurempia kriteerejä, kivaahan se olisi jatkossakin ottaa osaan klaaneille tarkoitettuihin tapahtumiin.

Tuon kaksituntisen aikana napsin yksin Core Kill Confirmedissa 78 confirmia, mihin olen ihan tyytyväinen. Jos haluat Clan Perkele klaaniin liittyä niin tämän kirjoituksen lopussa on linkki CoD Eliten klaanisivuilla jossa liittyminen onnistuu. Viime blogin jälkeen olen lopettanut TDM:n ja Domination matsien pelaamiset melkein kokonaan ja hinkkaan tuota Kill Confirmedia pelkästään, jotenkin vain tuo kyseisen pelimuodon adrenaliini ja todella nopea tempo sopii meikäläiselle ja dogtagien kerääminen kuolleilta on kivaa puuhaa (välillä niinkin kivaa että sitä juoksee kamikazen lailla dogtagin kuvat silmissä suoraan vihollisjoukon keskelle kuolemaan).

Myöskin ase on muuttunut PDW-57 konepistoolista Vektor K10 konepistooliin, joka on oman  ensimmäisen prestigensä jo saanut. Tuossa onkin pelin lempiaseeni ja nyt kun on tottunut käsittelemään konepistooleja niin rynnäkkökiväärit tuntuu todella kankeilta ja hitailta tappovehkeiltä, eikä niitä tule juurikaan enää käytettyä edes.

Kill Confirmed on siis pelimuodoista suosikkini tällä hetkellä ja laitanpa siitä tilastot vielä tähän:

Kills: 991
Death: 1307
Confirms: 909
Denies: 272

Ja loppuun vielä kuva josta koko prestigen metsästys sai innoituksensa. Pelaajalehden Black Ops -moninpeliopas ja eka Black Ops peli!

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 4, eli grande finale saapunee ensi viikolla (jos ei tule "mutkia" matkaan ;)).

Call of Duty Eliten Clan Perkele sivut: https://elite.callofduty.com/connect/clan/view/4617842

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 2.

Noniin nyt on aika toiselle osalle jo senkin takia että Black Opsista on siirrytty Black Ops 2:seen, eli fiilikset ja uudet gearit jne infot tykitetään tähän ja prestigen metsästys on käynnissä!

Mistähän sitä sitten taas alottaisi... No vaikkapa siitä että miten siirtymä jatko-osaan meni. Hyvinhän se meni ja muutamat ekat matsit BO2:n parissa meni paremmin about kuin koskaan aikaisemmin ja huomasin että nyt on jo vähän tullu treenattua. Peppukipeydeltä siis säästyttiin alkuun, mutta kyllä sitä raiskaustakin on tullut aivan liikaa koettua jo tämänkin pelin parissa. Parhaat hetket olleet ehdottomasti toveri Turtzan kanssa mätetyt Team Deathmatchit, kun molemmat huutaa kurkut suorina headsettiin ja nauruhermot saa kyytiä. Aloitin luonnollisesti BO2:n multiplayerin TDM:llä ja Dominationilla, koska kyseiset pelimuodothan ovat ekassa BO:ssa ne mitä mieluiten pelaan. Hyvää kamaa ne on tässäkin, mutta nyt niiden rinnalle ja osittain jopa ohi on noussut todella vauhdikas ja adrenaliinin täytteinen Kill Confirmed! Tuossa pelimuodossa pääasiana on tietenkin edelleen vihollisten lahtaaminen, mutta nyt ne tiputtaa dogtageja joita keräämällä saa lisää pisteitä. Itse kun kuolet niin tiputat toki itsekkin dogtagisi ja taistelijatoverisi myöskin. Nämäkin dogtagit voi kerätä jolloin saat myös lisäpisteitä ja "kiellät" toveriesi kuoleman. Huomasin että KC:n parissa olen saanut ihan tyydyttävää tulostakin ja näemmä se on melko toimivaa kamaa tälläiselle joka säntäilee miten sattuu ympäri taistelutannerta.

Leveleissä olen nyt 22 levelillä ja ekan blogin aikana olin ekassa Black Opsissa lvl 21, joten aika samoissa kokemustasoissa ollaan ja eka BO olikin harjoittelua tähän! Edellisessä postauksessa totesin olevani todella surkea, no nykyään olen vain surkea jolla käy välillä todella hyvä tuuri ja K/D ratio on välillä jopa siedettävä (harvemmin, mutta silti). Kaikipuolin kyllä Black Ops 2:n moninpeli on parempaa kuin ekan osan, tosin ykkösessä oli muutama kenttä joita kaipaa tätä pelatessa, mutta eiköhän näihinkin vielä omat siteensä synny ja löydä inhokit ja suosikit. Yksi inhokki onkin jo löytynyt ja se on Express, jota pelatessani alkaa lähes aina vituttamaan! Jep, niin hyvin meikällä mennyt siinä että kyseinen kenttä aiheuttaa melkein raivoa aina kun se tulee vastaan. Odottelen edelleen sitä ekaa miellyttävää sessiota tuossa kentässä...

Suosikkimappeja on toistaiseksi vain kolme, ekassa BO:ssa niitä oli viisi. Ehdoton ykkönen on ollut tiivistunnelmainen Hijacked, jossa ollaan huvijahdilla pyssyhippaa ja meininki on todellakin vauhdikasta ja adrenaliinit pintaan saavaa toimintaa parhaimmillaan. Yemen on miellyttävä kaupunkikenttä, jossa mukavasti pieniä ahtaita koloja ja mukavasti kerroksia joissa kovasti inhoamani sniperit viihtyvät myöskin. Kämppääjät tykkää myöskin tästä kentästä. Kolmas lemppariksi noussut kenttä on mm. Turtzan kovasti kiroama Drone, jossa viihdyn lähes aina todella hyvin vaikka matsi menisikin päin persettä. Joku tuossa vain viehättää kovasti, kerron viehätyksen syyn teillekin joskus jos sen keksin itse edes...

Mitään edellisen blogin "taistelutarinaa" ei tule nyt mieleen, mutta eiköhän sellaista vielä joskus johonkin postaukseen saada. Voisin vielä sanoa että olen nyt oikeasti pystynyt nauttimaan jopa Black Ops 2:n moninpelistä vaikka edelleenkin tulee huudettua kuin hyeena tuota pelatessa... Naapurit ei oo vielä sentäs luulleet että teen veritöitä oikeasti olohuoneessamme tai että olen joku vaimonhakkaaja, tai sitten ne ei vaan ole viitsineet vielä soittaa poliiseja paikalle. Jos joku naapuri tämän lukee niin Pihlajan ukko vaan pelaa Black Opsin moninpeliä silloin kuin kuuluu huutoja tyyliin "kuole huora kuole". Taisteluparini Turtza voinee tarvittaessa toimia oikeudessa todistajana että nuo huudot todellakin ovat tulleet BO2:sta pelatessa. Vaimokin osaa onneksi huumorilla suhtautua tähän kovaan koulutukseeni, eli sen prestigen tavotteluuni. Tähän onkin hyvä lopettaa tämä blogi ja turauttaa loppuun vielä ne turhat tiedot, eli varustukseni jota suosin BO2:n moninpelissä!


Clan Tag: PRKL (edelleen)
LVL: 22

Primary weapon: PDW-57 (Submachinegun)
Attachments: Reflex sight, long barrel, fore grip
Perk 1: Lightweight
Perk 2: Toughness
Perk 3: Dexterity
Lethal: Grenade
Tactical: EMP grenade
Wildcards: Primary gunfighter (eli tämä mahdollistaa tuon kolme attachmentsia aseessa)

Scorestreak (Black Opsissa Killstreaks):
-UAV
-RC-XD
-Hunter killer

Suosikkimapit:
-Hijacked
-Yemen
-Drone

Inhokkimapit:
-Express

                                                              Kuvien AK47 on airsoft.

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 1

Tästä on jo nyt jokunen aika kun tein päätöksen että pyrin pelaamaan Call of Duty: Black Opsin moninpeliä ainakin sen verran että saisin elämäni ensimmäisen prestigen mistään CoD-pelistä. Ei tuolle mitään järkevää selitystä ole, enemmänkin vain omasta halusta haluan moiseen ryhtyä. Kuitenkin tuo kyseinen yritys meinasi katketa heti alkuun koska hermot ei vaan meinannu kestää sitä silmitöntä raiskausta jota tälläinen aloittelija eli noobi pelissä osakseen saa. Tästä alkaa siis "Noob pelaa Black Opsia" blogi, joka alkaa ensimmäisellä Black Opsilla, mutta jahka saan Black Ops 2:n niin siirryn sen pariin ja aloitan sitten prestigen metsästyksen siinä. Tuleeko prestigen metsästyksestä mitään selviää tätä blogia seuratessa. Tarkoitus olisi hieman kuvailla ja heittää fiiliksiä pelissä etenemisessä, sen tuskista ja riemuista, sekä jakaa jotain hienoja/huonoja kokemuksiakin.

Aloitetaan eka blogi vaikkapa sillä että kertoilen miten matka on lähtenyt käyntiin.

Tätä kirjoittaessa olen edennyt Black Opsissa levelille 21 ja olen edelleen todella surkea. Vire alkaa iskeä yleensä kun on sen 1-2h pelannut ja tulee välillä upeitakin onnistumisia (tosin ei kovin usein) ja alun tuska muuttuu pelissä viihtymiseksi. Kanssapelaajat ja vastustajathan mutetetaan heti alkuvalikossa tai sitten mennään rempseästi puhumaan pelin chattiin suomea (etenkin jos chatissa on äänessä vaikkapa yksinäinen ranskaa puhuva soheltaja tai suu vaahdossa huutava saksalainen). Niin sanottua thrash talkkia en kuitenkaan harrasta kuin suomen kielellä, koska englanniksi puhuttuna joku voisi vaikka loukkaantua. No joo...

Suosikki pelimuotona on alun jälkeen ollut nyt Team Deathmatch ja Domination (alussa koitin nopeasti levutella itseäni Headquarters ja Domination peleissä Pelaajalehden Black Ops opasta seuraten :P).

 Kerrottakoon tähän vielä hieno hetki eilisistä sessioista Drive In mapissa.

Näin vihollisen jo kaukaa ja hänkin todennäköisesti näki minut, hätähän siinä meinaa välillä iskeä kun käy toisen kimppuun tietäen että hänellä on täysin samat aikeet. Vihulainen koitti heittäytyä ruohikkoon piiloon ampuakseen minut, mutta AK74u:ni oli nopeampi ja tämä onneton oli matojen ruokaa! Pieni hyvänolon tunne iski, kunnes käännyin ja näin toisen vihollisen juoksevan täysiä päälleni, aikomuksena upottaa puukkonsa minuun. Näin jo oman kuolaman tulevan, kunnes paniikinomaisesti otin puolivahingossa onnistuneen sivuaskeleen, jolloin vihollisen puukonisku meni hienosti ohi ja refleksinomaisesti onnistuin kerrankin painamaan stäbbäysnappia oikeaan aikaan ja tämäkin petomainen puukkojunkkari kaatui elottomana maahan!

Voin kertoa että adrenaliinit oli melko huipuissa tuon jännitysnäytelmän jälkeen ja tuollaiset tapahtumat tekee kyseisistä peleistä hienoa viihdettä. Välillä tulee myös niitä upeita "rambohetkiä" kun vihollisia juoksee tähtäimesi eteen kuin *keksi joku hauska heitto tähän* ja itse nakutat ruumiita kivaksi pinoksi eteesi, kunnes joku palauttaa sinut maanpinnalle (kirjaimellisesti) ja lopettaa tappoputkesi.


Sitten jotain turhaa eli gearini ja suosikkimapit jne turhaa infoa jotka laitan tähän ekaan postaukseen jotta niitä ei tarvitse enää käydä sitten läpi. Black Ops 2:n vastaavat tiedot laitan sitten joskus johonkin postaukseen.

GEAR:
-Primary weapon: AK74u (Grip & suppressor) tai Famas (Red Dot Sight & suppressor)
-Secondary weapon: Makarov (Upgraded iron sights)
-Lethal: Frag (eli kranaatti)
-Tactical: Willy Pete (savukranaatti) 
-Equipment: Claymore (miina)
-Perk 1: Ghost
-Perk 2: Warlord
-Perk 3: Ninja

Killstreaks:
-Spy Plane
-Care Package (päivitän sen Napalm Strikeen heti kun siihen varaa)
-Attack Helicopter

Clan Tag: PRKL
Total Wins: 18
Total Loses: 61 (auts)

Suosikkimapit:
-Array
-Firing Range
-Grid
-Villa
-WMD

DLC-suosikkimapit:
-Hotel
-Stockpile

Eli näin, tässä siis eka postaus matkalla prestigeen ja nyt pelin ääreen (törmätään siellä jos törmätään)!

PS: Blogia ei ole oikoluettu, eli kirjoitusvirheitä jne varmasti löytyy mutten jaksa välittää.

Testissä: Xbox Liven Headweb

Kirjoitetaas pieni näkemys tästä Xbox Liveen saapuneesta pohjoismaalaisesta leffa ja tv-sarja palvelusta joka jääny melko taka-alalle koska kaikki puhuu vain Netflixistä.

Mikä ihmeen Headweb? No Headweb on ruotsalaisen Peter Alvarssonin kehittämä elokuvien ja tv-sarjojen vuokrauspalvelu, joka toimii tietokoneilla ja nyt myös kotikonsoleilla. Palvelu eroaa Netflixistä ainakin sillä että Headwebissä jokaisesta elokuvasta joutuu maksamaan erikseen, kun taas Netflixissä on kiinteä kuukausihinta.

Kovasti kehuttuun Netflixiin en ole itse kerennyt tutustua vielä, mutta kuulemma julkaisu ajankohdan tarjonta on melko pieni. Headweb taas tarjoaa tällä hetkellä älyttömät määrät elokuvia laidasta laitaan, etenkin kauhugenre on hyvin esillä sillä sieltä löytyy melko underground kamaa ja vanhaa klassikkoa melkoisesti. Isot kasat exploitaatiota, ö-luokan kauhua, kalkkunaa, zombeja ja ties mitä goreiluja joista ainakin tälläinen kauhuleffahörhö innostui välittömästi.

Palveluhan tarjoaa suurimpaan osaan elokuvista tekstityksetkin suomeksi, norjaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Löytyy niin SD kuin HD elokuvia ja käyttäminen on todella helppoa. Oikeastaan ainoa miinus on palvelun hinnoittelu, eli juuri tuo että jokaisesta elokuvasta pitäisi maksaa erikseen eikä kiinteää kuukausimaksua ole.

Listaan tähän vielä muutamat elokuvat joita katsastin kyseisestä palvelusta. Kaikissa oli suomisubit ja leffat pyöri mahtavasti ilman mitää latailuja.

-Dark Shadows, Territorial, Mortal Kombat, Tekken, Hobo with a shotgun, Zombie Diaries 1 & 2, The Woman in black, Into the white, Lesbian vampire killers, Nude nuns with big guns, Nazis at the center of earth, Blubberella.

Tuossa oli hyviä leffoja, huonoja, mutta pääosin kaikki jaksoi viihdyttää (paitsi Tekken ja Nazis at the center of earth).

Yhteenvetona sanottakoon että kyllä Headweb on hieno palvelu etenkin jos tapanasi on käydä Makuunissa/Film Townissa vuokrailemassa leffoja... Se on ohi nyt sillä Headweb pitää tiukasti kotisohvalla ja leffojenkin hinnat on videovuokraamojen tasoa. Suosittelen palvelua etenkin kovimmille leffafriikeille jotka on valmiita maksamaankin hyvästä vuokrauspalvelusta.

Allekirjoittaneesta tuli kyllä ainakin tämän palvelun suuri fani.

Leffagenreinä Headwebistä löytyy mm. action, adventure, animation, comedy, crime, document, drama, horror, music, musical, scifi, short, sport, stand up, thriller, tv-series, war, western.

Peliruukku presents! Forza 4 Datsun marathon!

Peliruukku järjestää todella eeppisen Datsun maratoonin tulevana sunnuntaina (21.10.), eli 40 kierrosta saksalaisella Nordschleife radalla (kierroksen pituus hieman päälle 20km) ja autoina toimii Nissan Datsun 510! Kuulostaako tutulta? Hyvä, niin sen pitääkin, tai ei pidä ;)

TRMP:ssä aikoinaan järjestettiin samalla radalla ja samoilla autoillakin maratooni, joka tosin oli muistaakseni puolet lyhyempi (taisi olla sen 20 kierrosta?) ja pelinäkin tuolloin toimi vielä Forza 3. Nyt siis otetaan tuo huikea rata uudestaan Datsuneilla ajoon ilman viimeksi olleita yhteisiä pysähdyssääntöjä, eli kukin voi ajaa kaikki 40 kierrosta yhteen putkeen ja pissiä samalla vaikka ämpäriin, peliä pysäyttämättä. Suosittelemme kuitenkin hoitamaan omat tankkaukset (varatkaa juomaa ja evästä mukaan), eli henkilökohtaiset varikkopysähdykset mukaan auton varikkokäyntien lisäksi.

Miksikö me tämän järjestämme? No siksi koska rakastamme kovasti pelata tätä porukalla, Forza 4 täytti 1-vuoden tässä kuussa ja Forza Horizon julkaistaan tämän kuun lopulla. Siinä jo kolme hyvää syytä.

Vielä se virallinen tiedoitus tähän loppuun:

Ensi sunnuntaina 21.10. Peliruukku järjestää Forza Horizonin julkaisun
kunniaksi (julkaisu 23.10. Yhdysvalloissa) mielettömän maratoonikilpailun
Forza Motorsport 4 pelissä! Kisailu alkaa kello 13:00 ja päättyy
viimeistään 22:00.

Ratana toimii legendaarinen Nordschleife jolla on pituutta reilut 20
kilometriä kierrosta kohden ja tätä
rataa meinataan ajaa 40(!!!) kierrosta Nissan Datsun 510 autoilla!
Kilpailulle tulee siis kestoa suunnilleen 8h, riippuen täysin
kuljettajien ajotaktiikoista! Tässä kisassa ei tunneta mitään
yleisiä taukoja, paitsi kuljettajien omat varikkopysähdykset ja taktiset
kusitaukonsa jne.

Kisaan mahtuu yhteensä 16 kuljettajaa ja Peliruukusta ajamassa on
ainakin Arkkis, Bardi, Garu, Korpinsiipi ja MetazoanCookie!

Alla vielä linkki ajoihin ilmoittautumislomakkeeseen. Valitsemme
ilmoittautuneista täytettä että saadaan kaikki 16 kuskia täyteen ja
valituille ilmoitetaan sähköpostitse tai viestinä Xboxin kautta.
Ensimmäisinä ilmoittautuneet ovat etusijalla.
http://peliruukku.net/marathon/

Ajelut striimataan täällä: http://twitch.tv/peliruukku

Perjantaipostaus! Punkkia ja pelailuja!

Häläpätihäppää häpätihää ja jepulis jee se olis taas pitkästä aikaa blogin paikka! Mitähän sitä tännekkin taas kirjoittelis kun aivot lyö tyhjää, mutta sormet liikkuu näppäimistöllä... No joo aloitetaan vaikka siitä että Resident Evil 6 julkaistiin tiistaina 2.10. ja olen sitä hakannu muutaman tunnin (Leonin kampanjaa). Mitäpä siitä sitten? No vaikka sitä että peli on tuntunut tuon kampanjan osalta todella hyvältä ja pelissä on paras ohjaustuntuma mitä on missään Ressassa koskaan aikaisemmin ollut! En ole koskaan ollut mikään kova Resident Evil fani ja innostuinkin pelisarjasta vasta pelattuani Wiillä neljännen Resident Evilin joka on pelisarjan suosikkini. Vitonen on toki ihan ok kamaa, mutta kaukana nelosen mahtavuudesta, katsotaan sitten millaseksi kokemukseksi tämä kuudes osa paljastuu kun pelaa noita muitakin kampanjoja eteenpäin.

Musiikista sen verran että tuli tuossa tilattua kovimman kotimaisen punkbändin kokoelma CD, eli tietenkin Shitter Limited yhtyeen No More Lies (1995) kokoelma suoraan yhtyeen vokalistilta. Yhtyeeseen tuli tutustuttua vuonna 1999 armeijassa ja nyt tuli sitten hankittua tuo kattava kokoelma, kun tosiaan aikaisemmat julkaisut ovat olleet EP:itä ja seiskatuumasia joista joutuu tänä päivänä maksamaan aika paljonkin rahaa (esim. harvinaisimmat bändin julkaisut maksaa sen 100-300 euroa). Jos kunnon törkypunkki kiinnostaa niin suosittelen katsastamaan yhtyeen matskua vaikkapa youtubesta, lähin vertailukohde mikä mieleen tulee on saksalainen hardcore punkkia soittava Spermbirds joka kannattaa myös katsastaa!

Linkkinä tähän loppuun veisu Spermbirdsiltä!

PS: NHL 13 on kanssa todella kovaa kamaa (vielä kun olis kavereita joiden kanssa sitä Xbox Livessä pelailisi)!

Arkistojen kätköstä: Dragon Age 2 arvostelu.

Peligenre: Roolipelit
Julkaisija: Electronic Arts
Kehittäjä: Bioware
Kotisivut: http://dragonage.bioware.com
Julkaisupäivä: 11.03.2011
Muut alustat: PS3, PC
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 18
Arvostelija: Jani Pulkki

---

Julkaistu alunperin TRMP:n sivuilla  21/03/2011. Kyseessä muutenkin elämäni ensimmäinen peliarvostelu.

Bioware palasi vuonna 2009 klassisen fantasia-roolipelaamisen pariin julkaisemalla Dragon Age: Origins pelin PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Monien odottamalle Baldur’s Gate fantasia-saagalle emme ole saaneet jatkoa, mutta saimme täysin uuden saagan. Bioware palasi juurilleen ja julkaisi klassista fantasia-rpg:tä edustavan Dragon Age: Originsin! Tämä tyydytti monia fantasia-rpg faneja ja monet kutsuivatkin peliä epäviralliseksi Baldur’s Gate kolmoseksi, vaikkei peli edes sijoitu Forgotten Realms maailmaan kuten BG. Heinäkuussa 2010 sitten ilmoitettiin että Dragon Age saaga saa jatkoa, ja vajaa vuosi myöhemmin peli vihdoin sitten ilmestyi. Pelaajien kesken odotukset on olleet melko sekavatkin paikoitellen, sillä monet miettii että kokeeko peli samantyylisiä isoja muutoksia kuten Biowaren Mass Effect -sarja. Nämä pelot tai pikemminkin luulot eivät olleet turhia sillä onhan tässä paljon muuttunut, mutta samalla myöskin paljon pysynyt samana. Itselleni odotus ainakin palkittiin kun vihdoin maaliskuu saapui!

Tuttuun tapaani aloitin warriorilla joka on aina ensimmäinen valintani kun aloitan jonkun rpg:n, mutta poikkeuksena se että valitsin hahmon sukupuoleksi naisen! Tälläistä valintaa en muista tehneeni koskaan missään Bioware pelissä, ensimmäisellä läpipeluulla siis. Pelin alku oli demosta tuttua jo, joten siitä ei kauheasti sen enempiä tässä (kerrottu jo kirjoittamassani ennakkoblogissa). Fereldenistä pakenemisen jälkeenhän Hawke perheineen pääsee vihdoinkin Kirkwallin kaupunkiin, josta tarina potkaistaan kunnolla käyntiin, ja heti alussa pääseekin valitsemaan kahdesta eri polusta jolla Hawke aloittaa taipaleensa Kirkwallissa. Samalla alkaa myöskin varsinainen ensimmäinen osa pelin kolmesta chapterista.

Blightin jälkeen!Kun pelissä luo oman Hawken (pääset muokkaamaan hahmon ulkonäköä), niin pääset myöskin valitsemaan taustan tapahtumille muutamasta valmiista tai importtaamaan Dragon Age: Origins (plus lisäosat) tallennuksesi peliin, joka sitten vaikuttaa omilla tavoillaan tuleviin tapahtumiin. Tästä olikin mukava huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia omasta Origins tallennuksestaan, ja kyllä, tämä toimi ainakin itselleni odotettua paremmin. Itsehän henkilökohtaisesti odotin tältä peliltä todella paljon ja pääpiirteittään sain juuri sitä mitä halusin, elikkä DA2 myös pystyi tyydyttämään omat fantasia-rpg himot lähes täydellisesti tällä teokselleen, vaikka täytyy sanoa että ajoittain peli oli liian hack'n'slashia ja meinasi alkaa puuduttamaan. Voinen siis sanoa että en pettynyt kokonaisuuteen, vaikkakin pelissä on monia asioita muutettu ja Mass Effect 2:n tapaan "tyhmennetty" eli yksinkertaistettu, niin siltikin kaikki on saatu toimimaan juuri kuin pitääkin. Originsiin jos vähän verrataan niin nyt ei ollakkaan sankarillinen Grey Warden vaan Kirkwallissa vaikuttava pakolainen, joka voisi hyvinkin olla ennemmin vaikka palkkasoturi tai muuten vaan omia etujaan tavoitteleva ketku. Dragon Age 2:sta onkin tämän takia melko turha mielestäni sen enempiä vertailla Originsiin sillä kyseessä on kuitenkin niin erilaiset pelit, vaikka taattua Dragon Agea tämäkin on!
Originsissa eniten varmaan "harmitti" hieman kankea taistelu, jota onkin nyt muutettu enemmän hack'n'slash tyyliseksi, ja kyseinen taistelumekaniikka toimiikin paremmin kuin edellisessä osassa. Ulkoasu on ainakin omia silmiäni miellyttävä, ja tähän onkin panostettu selkeästi enemmän kuin Originsissa joka oli ilmestyessään paljon vaatimattomamman näköinen. Sitten siihen itselleni tärkeinpään osuuteen eli dialogiin ja ääninäyttelyyn. Dialogiahan tässäkin pelissä riittää taas vaikka kuinka, ja se onkin mielestäni pelin parasta osa-aluetta, esimerkiksi omaan partyyn liittyvät hahmot ovat tässäkin Biowaren pelissä selkeitä omia persoonia, eikä toisiaan muistuttavia, tylsiä ja pinnallisiksi jääviä hahmoja. Myöskin companions keskeisiä sivutehtäviä on enemmän kuin Originsissa, tämäkin syvensi ainakin omaa suhdettani kumppaneihini ja heidän omat tarinansa, tekemisensä ja menneisyytensä herättikin ajoittain sympatiaa ja surua omassa mielessäni heitä kohtaan. Tunnelmallisuudessa ja dramaattisuudessa ollaan onnistuttu hienosti.

Mass Dragon Effect Age?Bioware on hienosti liittänyt toisesta loistavasta pelisarjastaan, Mass Effectistä mm. keskusteluvalikon, josta valitaan dialogi vaihtoehdot, ja lisännyt siihen pienet ns. emotion-ikonit, mistä näkee millaisella äänensävyllä hahmo esittää dialoginsa missäkin kommentissa. Keskustelun voi esim. joissain tapauksissa päättää tylysti punaisilla miekoilla merkityllä dialogi vaihtoehdolla, joka meinaa sitä että keskustelukumppani surmataan tylysti välittömästi tai siitä kehkeytyy välitön taistelu. Monissa keskusteluissa pystyy myöskin kysyä omien kumppaniensa mielipidettä, kuinka pitäisi toimia jossain asioissa ja nämähän vaikuttavat sitten siihenkin, miten kumppanisi suhtautuvat sinuun sillä hetkellä. Tämä myöskin herättää pohdintaa "kuuntelenko heitä, vai enkö kuuntele", joka sai itsenikin monesti oikeasti miettimään kuinka edetä. Oikeastaan näissä kumppanien välisissä jutuissa ei suurempia uudistuksia ole, kuin se että nyt pelissä pystyy saamaan romanssin myöskin "rivalryn", eli kumppanin kanssa joka ei tule niin hyvin toimeen kanssasi... Keskustelua kumppanien kanssa on myös rajoitettu, enää et voi milloin tahansa mennä höpisemään niitä näitä, vaan pause-valikon quest kohdasta löydät erikseen maininnat milloin joku kumppanuksista kaipaa apua tai muuten vaan juttuseuraa.
Hahmojen inventaariotakin on pelkistetty, muttei niin paljoa kuin Mass Effect 2:n "otetaan-koko-inventaario-pois" menetelmä, omalle hahmolle pystyy edelleenkin valita mieleisensä haarniskat, aseet ja helyt, kun taas kumppanuksien haarniskoja voi upgradeta eri osilla, mutta heille ei voi erikseen valita haluamaansa haarniskaa. Aseet sen sijaan voi valita hahmoille, samoin kuin sormukset ja amuletit.

Eeppinen äänimaisemaÄänimaailmahan on fantasiapeleissä aina tärkeässä osassa tunnelmaa ja DA2:n musiikista vastaakin tuttu mies Originsin scoren takaa, eli Inon Zur joka onkin onnistunut luomaan tutunkuuloisen äänimaailman musiikillaan. Musiikin siis on säveltänyt mestarillinen Inon Zur joka onkin saanut pelin soundtrackista eeppisen ja erittäin elokuvamaisen, mahtipontisine orkesteri osuuksineen ja sitten taas rauhallisine huilu fiilistelyineen jne. Rytinä ja pauke on myöskin varsin korvia hivelevää. Silloin kun isketään yhteen vihollisen kanssa niin jytinä on melkoista, ja hahmot huutelee niitä näitä sinne sekaan. Sisäinen äänimaailma toimii muutenkin varsin mallikkaasti esimerkiksi Kirkwallin kaduilla liikkuessa, silloin tuntuu että on oikeasti jossain markkinoilla tai vastaavassa hälinää tarjoavassa paikassa. Öiseen aikaan voi taas kuulla sammakoiden ja muiden pienten yöneläinten ääntelyä Kirkwallin satamassa. Kaikinpuolin onnistunutta ja elävää äänimaisemaa on tarjolla ja se elävöittääkin pelimaailmaa suuresti. DA2 Signature editionin mukanahan tulee digitaalinen soundtrack jonka sai ladattua suoraan Biowaren sivuilta, pelin mukana tullutta koodia käyttäen, joten SE:n omistajat pääsevät nauttimaan 29 kappaletta tarjoavasta soundtrackista. Sitten siihen Biowaren ns. parhaimpaan osuuteen roolipeleissää, mikä on tietenkin allekirjoittaneelle se ääninäyttely! Muistan joskus jo ensimmäistä Star Wars Knights of the Old Republic peliä pelatessani, hämmästelleeni pelin uskomattoman elävää ja professionaalista ääninäyttelyä useissa vuoropuheluissa mitä peli tarjosi. Sittemmin siitä on tullut jo laadun tae että Biowaren tarjoamissa rpg:issä on taatulla laadulla hoidetut ääninäyttelyt, eikä Dragon Age 2 ole tässäkään poikkeus. Vihdoinkin pääsemme DA pelissä nauttimaan myöskin päähenkilön puheesta, ja naispuolisella Hawkella pelatessani tämä antoikin taas ihan eri syvyyttä omaan hahmoon kuin Originsin tuppisuu joka ei puhunut eikä pukahtanut. Pikaisella vilkaisulla ääninäyttelijöiden joukosta ei löydy mitään tunnettuja Hollywood-nimiä kuten monista muista peleistä, mutta selvää on että kyseessä on kova ammattilaisten kaarti sillä kaikki, kyllä, aivan kaikki pelihahmot on todella hyvin ääninäyteltyjä, tosin pieni korvaan särähtävä juttu on muutamien Kirkwallin kansalaisten liiankin överisti vedetty ranskalaistyylinen korostus puheessaan.

Tyydyttävää sotaa lohikäärmeen keraEi ainakaan voisi sanoa että tässä oltaisiin takapakkia menty Originsiin verrattuna, vaikka tuntuu että monet DAO fanit kovasti tuntuvat tätä arvostelevan negatiiviseen sävyyn, kun taas sitten peli samaan aikaan kerää loistavia arvosanoja arvosteluista. Onhan toki tarinan lähtökohdat täysin erilaiset kun tässä ei kuitenkaan pelasteta kokonaista valtakuntaa Darkspawn epäkuolleilta, vaan keskitytään enemmänkin yhden kaupungin tapahtumiin ja Thedasissa ilmeisesti ikuiseen templarit vs. maagit asetelmaan. Itse sain peliin menemään 48h ja tein lähes kaikki sivutehtävät mitä vain löytyi, joten tekemistä tässä kyllä riittää (olisin itse voinut helposti pelata vielä ainakin 20 tuntia lisää tätä). Paljon jäi kyllä uudelleen pelaamis arvoa tälle, sillä matkanvarrella oli todella paljon valinnan vapautta joista aina toinen valinta meinasi täysin toisenlaista juonenkulkua. Ajoittain näitä vaihtoehtoja oli toki enemmänkin kuin perinteiset "valitse puolesi" suunnat, joten eiköhän tässä pelattavaa vielä riitä rogue ja mage Hawkelle.

Konsoli-roolipelirintamalle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää ja Bioware on edelleen yksi parhaista länsimaalaisista roolipelejä tekevistä pelitaloista, ja itselläni onkin alkanut jo odotus seuraavaan Dragon Age peliin, vaikka saagan toisesta-osastakin on vasta ensimmäinen läpipeluu takana. DA2:sta voin ehdottomasti suositella Originsin ystäville ja eeppisen miekka & magia fantasian ystäville, sillä kyllä Dragon Age pelit edustaa m&m fantasian kärkeä tänä päivänä!

Lyhyesti:Erinomaista konsoliropetusta klassisemman fantasian parissa.

Arvosana: 90/100

Hyvää:+ Biowaren kyky tehdä oikeasti eeppistä roolipeliä.
+ Parasta miekka ja magia fantasiaa mitä nykykonsoleille saa (Originsin lisäksi!).

Huonoa:- Välillä hieman liikaakin hack'n'slashia.
- Pelimaailman pienuus ja paikkojen vähyys.

Warhammer 40,000: Space Marinen Collector's Edition ja 200 Xbox 360 peliä!

Kokoelmat senkun karttuu ja nyt onkin Xbox 360:lle kerääntynyt kaksisataa peliä (huh!). Teen tämän blogin vain siksi koska sattui tuo rajan rikkova peli olemaan melko upea Collector's Edition josta kuva alla. Pelikokoelmiini voi tutustua osoitteessa: http://www.backloggery.com/cthulhubard

Warhammer 40k ei ole juurikaan tuttu noin muuten, mutta halvalla kun sai niin pitihän se ostaa. Lopetin myöskin youtubessa noiden erikoisversioiden unboxaus-videoiden teon, joten senkin takia tämä postaus tänne ilmestyy. Ei kait siinä enempiä, pari kuvaa tuosta hienosta Collector's Editionista tähän loppuun!

Tätä kirjoittaessa taustalla soi: Rhapsody - Dawn of Victory

Lontoon Olympiahuuma ja kisojen virallinen peli!

Lontoon olympialaiset on nyt ollu käynnissä viikon ja kovana penkkiurheilijana olen kisoja katsellutkin melko aktiivisesti. Muistan viime kesä-olympialaisten aikana pelanneeni virallista Beijing 2008 peliä joka oli umpisurkea, muutamaa lajia lukuunottamatta. Noh, tokihan Lontoon kisoistakin tuli oma pelinsä ja siihen paneuduinkin eilen kuuden tunnin ajan ja voin sanoa että tykkäsin.

Peli on Segan Austraalian studion tekele ja lajejahan on reilut 45, tosin siihen lukeutuu monta eri uintimatkaa, juoksumatkaa, uintihyppyjä eri korkeuksista jne, joten vaihtelevuutta ei loppujen lopuksi kauheasti ole. Suurinosa lajeista on kohtuullisen simppeleitä oppia, sillä kontrollit on helposti opittavat ja aika monessa lajissa tyyli on sama. London 2012 ei missään nimessä ole mikään loistava peli jota voisi vertailla legendaarisiin urheilupeleihin kuten Track & Field, Decathlon jne, mutta ajaa asiansa ja on selkeästi parempi kuin Beijing 2008.

Harmittavasti olympialaisia ei voi aloittaa kaverin kanssa, mutta eventtejä voi listata vaikka kuinka ja siten pelata niitä maksimissaan kolmen kaverin kanssa, mukana myös joukkuelajeja.

Lajeja siis on mukana reilusti ja omiksi suosikeikseni on toistaiseksi noussut yleisurheilulajien ohella, uinti, kiekonammunta, ratapyöräily ja jousiammunta. Kaverin kanssa pöytätennis ja rantalentopallo on toimivia hupailuja. Pelissä ei ole urheilijoilla lisenssiä, mutta nimet ja ulkonäöt voi halutessaan muuttaa ja itse laitoinkin mm. Usain Boltin ja Michael Phelpsin omien maidensa edustukseen, sekä muutama ystäväni suomen kisajoukkueeseen jossa valmiina oli jo mm. Miika Huttunen, Jukka Kauppinen, Tuija Linden, Valtteri Hyttinen, Arttu Rajala (tuttuja kotimaisia pelitoimittajia siis).

London 2012 on kyllä meikäläiselle todella positiivinen yllätys ja tämän pariin tulee varmasti useasti palattua kun haluaa pientä kisailua ja nyt olympialaisten aikana tätä tulee paljon pelaituakin. Urheiluhuuma näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Kinect-tuki löytyy pelille myöskin mutten ole siihen vielä tutustunut, enkä ole ihan heti tutustumassakaan, koska en koe moiselle tarvetta ja homma toimii miellyttävästi ilmankin.

Suosittelen alelaarista hankittavaksi jos urheilupelit kiinnostaa ja haluaa pitää kaverien kanssa kotisohvalla omat kisailut, tosin yksinpelikin on ihan viihdyttävää kamaa jota varmasti kanssa jaksaa oman hetkensä kunnes alkaa tympääntymään pelkkiin tietokoneen ohjastamiin vastakilpailijoihin. Xbox Livessä voi myös mitellä toisten pelaajien kanssa joka pitää tässä myös kokea kunhan hallitsee lajeja sen verran että kehtaa ottaa nöyryytykset vastaan nettipelissä.

(Tämä nyt oli vain tälläinen mielipide/blogikirjoitus London 2012 pelistä, ei arvostelu!)

Peliruukun 24h striimiputki II 30.6.

Tämän viikon lauantaina pärähtää siis Peliruukun toinen striimiputki, eli luvassa on pelaamista 24 tuntia yhteen putkeen. Mukana on muutama haastattelu ja mahdollisesti jotain yllätyksiä, tai sitten ei... Pelaajina toimii Arkkis, Mikkis, Terminaattori ja Garu, sekä meikäläinen ja Fantroid tullaan olemaan pelaajien juttukavereina eli co-hosteina näissä kemuissa!

Ohjelmisto on tässä:

klo 11-17 - Call of Duty 4: Modern Warfare (Terminaattori)
klo 17-23 - Grand Theft Auto: San Andreas (Mikkis)
klo 23-05 - Max Payne 3 (Arkkis)
klo 05-11 - Sly 3: Konnien kunnia HD (Garu)

Ja vieraina striimiputkessa:

klo 16 - Jarkko Grönberg, MoonTV
klo 20 - Kossuranta, XFounds
klo 23 - Turtza, The Real Men's Playground

Jos siis et ole menossa Tuska festareille vaan meinaat kököttää kotosalla ensi lauantaina niin ei ku striimiä auki osoitteessa: http://www.twitch.tv/peliruukku 
Katsasta toki myös Peliruukun omat nettisivut: http://peliruukku.net/

Sitten vielä youtubesta löytyvä tiedoite koskien juuri tätä striimiputkea!

 

Bardin silmin PART II: E3:n tarjontaa vuonna 2012

Alkuperäinen tarkoitus oli kirjoittaa blogia kaikista presseistä, mutta jotenkin jäi niin lame fiilis kaikista presseistä (paitsi Ubisoftin), että en jaksa vaivautua vaan kirjoitan mielummin kattavemman blogin niistä asioista mitkä kiinnosti tämän vuoden E3:ssa.

Varmasti yksi itsellekkin odotetuimmista peleistä oli Quantic Dreamsin (Heavy Rain jne.) uusi peli joka kantaa nimeä Beyond: Two Souls. Pelistä näytettiin pientä pätkää ja näyttihän se upealta kuten odottaa saattaakin. Tarinasta sen verran että se seuraa päähenkilö Jody Holmesista (Ellen Page) jolla on jotain erikoisia kykyjä ja tarinaa seurataankin hänen elämäänsä 15 vuoden ajalta, pelin traileria ja first look videota heittelen Peliruukun Facebook-sivuille josta ne voi ja kannattaa katsella.

Far Cry 3:sta teki mielenkiintoisen kaikki ne flippailut mitä pelin pätkissä ilmeni ja toki neljän pelaajan co-op herätti mielenkiintoa entisestään!

Naughty Dogin ensi vuonna ilmestyvä The Last of Us oli komiaa katseltavaa sekin ja vaikka olinkin kuoleman väsynyt Sonyn pressiä katsoessani, olen muistiinpanoihini kirjoittanu tästä pelistä että "WAU", eli peli teki esittelyllään vaikutuksen.

Koko eekolmosten parasta antia tykitti suureksi yllätyksekseni Ubisoft, etenkin pressin lopussa nähty mystinen peli näytti joltain aivan käsittämättömän kiehtovalta. Tämä osoittautui peliksi nimeltä Watch Dogs joka julkaistaan Xbox 360:lle, PS3:lle ja PC:lle ainakin. Kyseinen peli teki meikäläiseen koko E3 pressitarjonnan suurimman vaikutuksen ja peli tuli itselleni täysin puskista, kuten ilmeisesti kaikille muillekkin.
Nintendo löi kehiin tietenkin paljon Wii U kamaa ja sieltä tuli mm. New Super Mario Bros. U, Batman Arkham City Armored Edition, Pikmin 3 jne ja tuntui että monet Nintendon ystävät oli ainakin tyytyväisiä tarjontaan. Itse olen kanssa kovasti innoissani Wii U:sta ja odottelinkin enemmän kovien pelien nimeämistä julkaistavaksi konsolille, mutta niitä ei tullut juurikaan. Tosin esimerkiksi Mass Effect 3:n tuleminen Wii U:lle nosti riemuani ja Ubisoftin pressissä nähty Mario Kart sessio mitä pelattiin Wii U:lla ja joissa yksi pelaaja istui vessassa pöntöllä Wii U:n tabletti-ohjain kädessään sai meikäläisen naurahtamaan että "tollai mäkin haluan päästä tulevaisuudessa pelaamaan". Nintendo ei kikkaillu, mutta ei niiden tarvitsekkaan, hyvää kamaa sieltä varmasti tulee Wii U:lle ja Reggie on aina edustavana ja laittaa itsensä likoon "my body is ready" kommentteineen ja kaikkineen.

Mielenkiintoiselta vaikutti Ubisoftin peli Zombie U joka on siis Wii U:lle tuleva zombiepeli, harmittavaa vaan että pelin esittelystä ei tullut selväksi onko peli ns. raideräiskintää vai vapaasti etenevää gorefestiä, kivalta se silti näytti.

Tähän väliin maksamaton mainostus! Muistakaa toki ihmeessä käydä katsastelemassa Peliruukin ja meikäläisen Facebook sivuja (Bard's gamecorner), pyrin laittamaan molempiin sivuihin E3 trailereita ja peliuutisia mitä tulee netistä bongattua.

PS Vitalle ilmestyy myöskin oma Call of Duty joka kantaa lisänimeä Black Ops: Declassified, joka siis on ihan oma CoD peli, eikä käännös mistään. Kyseisellä pelillä pelaajat pääsevät sitten tosissaan testaamaan PS Vitan verkkopeliominaisuuksia.

Yksi positiivinen ylläri itselleni oli Trine 2 Director's Cutin ilmestyminen Wii U:lle josta saattaa tulla kyseisen pelin paras versiokin! Peli sisältää parannuksia ja uusia ominaisuuksia muihin versioihin verrattuna.
Tässäpä tämä lyhykäisyydessään, eli tässä "listattiin" E3:n kiinnostavimpia pelejä omasta näkökulmastani ja varmasti osan unohdinkin, mutta niistä lisää Facebookissa.

PS: Microsoftin setit voi lukea edellisestä blogauksesta!


Tietoja tästä blogista:
-Blogia kirjoittaessa taustalla soi: Napalm Death - Harmony Corruption levy.
-Kello on nyt 12:35 ja päiväys 7.6.2012.
-Postiluukusta kolahti tätä kirjoittaessa Kingdoms of Amalur: Reckoning pelin Xbox 360 versio.
-Ulkona paistaa aurinko ja huomenna on hääpäiväni sekä jalkapallon EM-kisojen avajaiset!

facebook.com/peliruukku & facebook.com/bardsgamecorner

Bardin silmin: Microsoftin E3 pressi...

Mikkisoftan pressi oli mahdollista katsastaa ensimmäistä kertaa suoraan Xbox Liven välityksellä ja sehän se oli meikäläisen ykkösvaihtoehtona, koska pääsee silloin näkemään koko pressin komeuden isolta tv-ruudulta (toki läppärillä oli auki varmuuden vuoksi parikin vaihtoehtoista striimiä jos tuo Xbox Liven player alkaa pätkimään).

Taitaa olla ensimmäisiä kertoja kun joku pressi alkaa minuutilleen silloin kun on luvattu, eli klo 19:30 pärähti striimit päälle ja isoilta screeneiltä alettiin puskemaan melko huikean näköistä Halo 4 live action traileria! Tätä seurasi livenä pelattua gameplay-settiä jossa Master Chief käyskenteli jonkin täysin uuden planeetan viidakossa ja kohtaa myöskin uusia vihollisia. Peli näyttää edelleen Halolta, mutta välillä tuli myöskin Metroidit mieleen mikä viestittelee sitä että jotain uuttakin on luvassa vanhaan pelisarjaan. Microsoftin Halo 4 presentaatio oli parasta koko pressissä, sen voin jo tässä kertoa.

Seuraavaksi screeneiltä alkoi pauhaamaan lähi-itämaisia tunnelmia, kun toveri Sam Fisher aloitti puukkohipan ja upean näköisen teloitusputken joka kertoo jo heti alussa että Splinter Cellit ei enää ole taktisia hiippailuja. Melkoista merkkaa & toteuta toimintaa näytti tämä E3 demo olevan ja Sami eteni melkoisellä rytinällä ja tarkoilla laukauksilla kuin 80-luvun kovimmat toimintasankarit. Uskon että itse tulen pitämään tästäkin Splinter Cellistä kuten Convictionista jossa sai valita meneekö hissukseen vai rytinällä. Splinter Cell: Blacklist vaikuttaa siis varsin lupaavalta ja mielenkiintoiselta peliltä tämän pätkän perusteella.

Lavalla paukkaa tämän jälkeen EA:n edustaja joka aloittaa EA Sports setit, eli vuosipäivityksiä ja Kinect tukea tulossa EA:n urheilupeleihin. Näistä ei sen enempää, koska ei ole mitään erikoista josta jaksaisin kertoa.

Fable: The Journey näytti huonolta ja vaikutti huonolta neeeeeeext please...

Vihdoinkin jotain kovasti odottamaani! Gears of War: Judgementin julkaisu traileri pyörii ja siitä käy lähinnä selväksi se että Baird on hahmo jolla pelataan, People Can Fly on tekemässä peliä Epic Gamesin kanssa ja että vihollisina on edelleen Locustit. Uusi Gears of War trilogia kelpaisi todella hyvin ja toivotaan että sellainen saadaan tästä vielä. Varmasti kovaa kamaa tulossa tästä ja odotukset on korkealla.

Yksinoikeudet oli parasta Microsoftin pressissä, eli GeoW Judgementin jälkeen nähty Forza Horizon traileri oli ehdottomasti Halo 4:n jälkeen parasta antia mitä kehiin heitettiin. Forza Horizon näytti todella nätiltä (kuten Forzat aina) ja erityisesti trailerissa nähty yöllä tapahtunut kisailu teki vaikutuksen kaltaiseeni Forza-fanipoikaan. Koko pressin numero kaksi oli tämä (Halo 4 oli siis se pressin paras).

Tästä se alamäki sitten alkoi tämän pressin osalta ja mainitsenkin vain lyhyesti mitä jatko tarjosi. Kinect äänikomentoja puskettiin sitten ja esiteltiin miten ne toimii leffoja katsellessa jne. Uusia urheiluohjelmia, eli NBA ja NHL tekevät tulon Amerikkalaisille Xbox Liveen "JEE", kelpaisi se NHL meikäläisellekkin perkele! Musiikkijuttuja lisää plääplääplääeikiinnostayhtääntämänyt... Nike + Kinect training on varmasti jees kamaa jos haluaa käyttää Kinectiä kuntoiluun, mutta itse en lämmennyt yhtään tälle.

Wii U! Eikun siis Xbox 360:n Smartglass tabletti"ohjain" seuraavana ja voit katsoa elokuvaa tabletilta ja yhdellä käden liikkeellä voit siirtää leffan katselun telkkariisi!!! Eikös tämä ollut ihan sama juttu kuin Wii U:n ohjaimessa jo? Noh joo, näinhän se oli ja kivahan se on että tälläisiä näppäriä uudistuksia tulee muillekkin alustoille, mutta ei vaan oikeasti kiinnosta kauheasti koska 99% kuitenkin pelaan konsoleillani ja jos katson leffoja niin käytän perinteistä kaukosäädintä. Vihdoinkin tulee se joidenkin odottaman internet-selainkin Xbox Liveen, eli mediakeskuksena Xbox 360 kasvattaa ainakin itseään tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen meinasi oikeasti alkaa vituttamaan koko touhu, koska iski melkoiset pätkimiset ja yhteyden katkeamiset Xbox Liven kautta katsomaani striimiin ja jouduin osaksi turvautumaan läppärini striimeihin. Erikoisia ja uusia nimikkeitä tarjottiin hetki tämän jälkeen, kuten Ascend: New Gods fantasiamättö Toy Soldiers pelien tekijöiltä, LocoCycle joka näytti mitäänsanomattoman teaserin perusteella futuristiselta moottoripyöräpeliltä ja  Gore Verbinskin peliprojekti nimeltä Matter josta en osaa sano näkemäni perusteella yhtään mitään...

Resident Evil 6 oli melkoista Hollywood meininkiä räjähdyksineen ja non-stop toiminnallaan, sekä South Park rpg:n traileri oli hauska (ei kovin kummoinen mutta hauska). Nämä olivatkin loppuosuuden parhaat palat sillä näiden jälkeen tuli enään Dance Central 3 ja Usherin live-esiintyminen (BOORING!)... Loppuun odotin jotain MEGATON tason räjäytystä, mutta sieltä tulikin sitten Call of Duty: Black Ops 2:n pelidemoa, eli loppu lässähti aivan totaalisesti huikean alun jälkeen. Pettymyksen syvä varjo lankesi ylleni tästä pressistä ja Sonyn sekä Nintendon on paljon helpompi laittaa tästä paremmaksi.

Ihan kivaa juttuahan tässä kuitenkin oli, mutta ei yhtään yllätystä josta olisi saattanut innostua. Halo 4 ja Forza Horizon korjasi potin sekä Gears of War: Judgement nappasi pronssia tästä pressistä.