Aloitetaan vaikkapa kotimaisella raskaamman puolen kulkijalla! Todella kovan debyyttilevyn tehneellä Arkhamin Kirjasto:n "Torches Ablaze" kiekolla joka tuli meikäläiselle ihan puskista. Bongasin yhtyeen nimen SUE-lehdestä ja kovana H.P. Lovecraft fanina sana Arkham soitti heti kelloja, että tämä pitää katsastaa! Kyseessä onkin yksi loistavimmista "Cthulhurokkia" soittavista yhtyeistä ja tässähän laitetaan old school death metallia sekaisin hard rockin kanssa, ja tuloksena on todella mureaa rouhetta!
Maistiaisena avauskappale The Cult of No Return!
Laitetaas tähän perään toinen kotimainen, eli Wintersunin todella pitkään odotettu "Time I" CD. Itsellä ei mitään sen kummempia odotuksia levyyn ollut, mutta jumalauta miten eeppinen pläjäys sieltä sitten syöksyi tajuntaan kun levyn ensimmäistä kertaa kuunteli! Ehdottomasti yksi kovimmista metallilevyistä mitä suomesta on koskaan tullut!
Oma suosikkini levyltä on päätösraita Time!
Kolmantena kotimaisena mainittakoon Viikate yhtyeen "Petäjäveräjät" albumi. Tämä levy olisi saattanut mennä itseltä ohi jos en olisi Xbox Musicissa törmännyt Koti-Viikate-Teollisuus projektin "Adventti" sinkkuun (joka myöskin mainio veisu ja itselle tämän joulun kestohitti). Hyvä näin sillä Petäjäveräjät on parhaimpia Viikatteen albumeja mitä olen kuullut. Tämä myös herättä uudelleen myöskin mielenkiinnon Viikate yhtyeeseen (viimeksi kuunnellut yhtyettä sen debyyttilevyn "Noutajan Valssi" aikoihin).
Lyödääs Viikatteelta kehiin levyn nimikkobiisi joka kumartelee Tarantinon Pulp Fiction elokuvan suuntaan!
Ruotsalaisen Shining yhtyeen uutukainen "Redefining Darkness" levy oli kanssa niitä jotka osui ja upposi kertalaakista, eli todella kova levytys Niklas Kvarforthin miehistöltä jälleen kerran.
Sen kummempia selittelemättä levyn vahva avauskappale tähän seuraavaksi!
Hollantilaisen Arjen Anthony Lucassenin soololevy "Lost in the New Real" taas avasi silmäni progressiiviselle metallille/rockille. Tämän levyn jälkeen piti luonnollisesti tutustua herran Ayreon yhtyeen levyihin ja Star One projektiin jne jne. Ehdottomasti vuoden pirteimpiä levyjä, joka saa meikäläisen aina todella hyvälle tuulelle (samoin kuin myös edellinen Shining yhtye, omalla kierolla tavallaan). Lucassen sai tälle levylle houkuteltua kertojaääneksi legendaarisen Rutger Hauerin, jonka roolihahmo levyllä on Blade Runnerista tuttu Voight-Kampff!
Otetaas tältä mainiolta levyltä vaikkapa E-Police!
Legendaarinen viikinkimetalliaan jo iät ja ajat veivannut Enslaved päräytti ulos myöskin todella upean levyn, joka kantaa nimeä "RIITIIR"! Tämäkin yhtye oli itselle melko tärkeä uransa alkuaikoina ja levyt kuten Vikingligr Veldi, Frost ja Eld on edelleen mestariteoksia genressään. Näistä levyistä Enslaved on paljon muuttunut ja mennyt levy levyltä enemmän progressiivisen metallin pariin myöskin, mistä olen alkanut vanhemmiten tykkäämään myöskin kovasti.
RIITIIR on ehdottomasti vuoden 2012 kärkikastia ja lohkaistaan levyltä suosikkibiisini Veilburner!
Vuoden kovin levy itselleni on Burzumin "Umskiptar"! Mielestäni kovin Burzum levy sitten Filosofemin (1996)! Vargin vankilareissun jälkeen tulleista levyistä selkeästi paras, vaikkei Belusissa ja Fallenissa mitään vikaa olekkaan. Jostain syystä juuri tämä levy herättää meikässä eniten tunteita ja on itselleni erittäin hypnoottinen levy kun sen läpi pyöräyttää ja keskittyy kuuntelemiseen. Kokonaisuutena nimenomaan todella vahva levy ja siksi yhden kappaleet valitseminen onkin todella hankalaa itselleni... Siksi valitsenkin kaksi!
Ensimmäisenä Hit helga Tré (The Sacred Tree)!
Ja toisena kappaleena hypnoottinen Surtr Sunnan!
Muutama loppuvuoden itseni positiivisesti yllättänyt ylläripylläri vielä tähän. Ekana Slipknotista tutun Corey Taylorin Stone Sour yhtyeen Gone Sovereign biisi, albumilta "House of Gold and Bones Part I".
Anaal Nathrakh on tuttu yhtye vuosien takaa, mutten ole pahemmin välittänyt heidän musiikistaa. Kunnes päätin testata yhtyeen uutukaisen, "Vanitas" nimellä kulkevan levyn ja voi saatana mitä rienausta kyseinen levy naamalleni sylki! Todella nerokasta ja mahtavaa mustaa kuolemaa suoraan jostain mielisairaalan ja manalan pimeimmistä ja sairaimmista syövereistä! Muinaiset demonit ja ihmisen hulluus voi hyvin! Tässä tulee levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, koska ne potki meikäläisen mustaan mieleen jäädäkseen!
Anaal Nathrakh - The Blooded-Dimmed Tide!
Anaal Nathrakh - In Coelo Quies. Tout Finit Ici Bas!
Tuon turpiinvedon jälkeen sitten vielä bonustrackina Serj Tankianin "Harakiri" albumin nimikkobiisi, joka koskettaa aiheellaan!
Jos joku jaksoin lukea tänne saakka ja kuunnella tämän blogauksen kappaleetkin, niin laittakaa vaikka kommenttina omia vuoden 2012 suosikkejanne niin lupaan ne kuunnella ja kertoa mielipiteeni!
Eipä sitten muuta kuin "ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti