Tästä on jo nyt jokunen aika kun tein päätöksen että pyrin pelaamaan Call of Duty: Black Opsin moninpeliä ainakin sen verran että saisin elämäni ensimmäisen prestigen mistään CoD-pelistä. Ei tuolle mitään järkevää selitystä ole, enemmänkin vain omasta halusta haluan moiseen ryhtyä. Kuitenkin tuo kyseinen yritys meinasi katketa heti alkuun koska hermot ei vaan meinannu kestää sitä silmitöntä raiskausta jota tälläinen aloittelija eli noobi pelissä osakseen saa. Tästä alkaa siis "Noob pelaa Black Opsia" blogi, joka alkaa ensimmäisellä Black Opsilla, mutta jahka saan Black Ops 2:n niin siirryn sen pariin ja aloitan sitten prestigen metsästyksen siinä. Tuleeko prestigen metsästyksestä mitään selviää tätä blogia seuratessa. Tarkoitus olisi hieman kuvailla ja heittää fiiliksiä pelissä etenemisessä, sen tuskista ja riemuista, sekä jakaa jotain hienoja/huonoja kokemuksiakin.
Aloitetaan eka blogi vaikkapa sillä että kertoilen miten matka on lähtenyt käyntiin.
Tätä kirjoittaessa olen edennyt Black Opsissa levelille 21 ja olen edelleen todella surkea. Vire alkaa iskeä yleensä kun on sen 1-2h pelannut ja tulee välillä upeitakin onnistumisia (tosin ei kovin usein) ja alun tuska muuttuu pelissä viihtymiseksi. Kanssapelaajat ja vastustajathan mutetetaan heti alkuvalikossa tai sitten mennään rempseästi puhumaan pelin chattiin suomea (etenkin jos chatissa on äänessä vaikkapa yksinäinen ranskaa puhuva soheltaja tai suu vaahdossa huutava saksalainen). Niin sanottua thrash talkkia en kuitenkaan harrasta kuin suomen kielellä, koska englanniksi puhuttuna joku voisi vaikka loukkaantua. No joo...
Suosikki pelimuotona on alun jälkeen ollut nyt Team Deathmatch ja Domination (alussa koitin nopeasti levutella itseäni Headquarters ja Domination peleissä Pelaajalehden Black Ops opasta seuraten :P).
Kerrottakoon tähän vielä hieno hetki eilisistä sessioista Drive In mapissa.
Näin vihollisen jo kaukaa ja hänkin todennäköisesti näki minut, hätähän siinä meinaa välillä iskeä kun käy toisen kimppuun tietäen että hänellä on täysin samat aikeet. Vihulainen koitti heittäytyä ruohikkoon piiloon ampuakseen minut, mutta AK74u:ni oli nopeampi ja tämä onneton oli matojen ruokaa! Pieni hyvänolon tunne iski, kunnes käännyin ja näin toisen vihollisen juoksevan täysiä päälleni, aikomuksena upottaa puukkonsa minuun. Näin jo oman kuolaman tulevan, kunnes paniikinomaisesti otin puolivahingossa onnistuneen sivuaskeleen, jolloin vihollisen puukonisku meni hienosti ohi ja refleksinomaisesti onnistuin kerrankin painamaan stäbbäysnappia oikeaan aikaan ja tämäkin petomainen puukkojunkkari kaatui elottomana maahan!
Voin kertoa että adrenaliinit oli melko huipuissa tuon jännitysnäytelmän jälkeen ja tuollaiset tapahtumat tekee kyseisistä peleistä hienoa viihdettä. Välillä tulee myös niitä upeita "rambohetkiä" kun vihollisia juoksee tähtäimesi eteen kuin *keksi joku hauska heitto tähän* ja itse nakutat ruumiita kivaksi pinoksi eteesi, kunnes joku palauttaa sinut maanpinnalle (kirjaimellisesti) ja lopettaa tappoputkesi.
Sitten jotain turhaa eli gearini ja suosikkimapit jne turhaa infoa jotka laitan tähän ekaan postaukseen jotta niitä ei tarvitse enää käydä sitten läpi. Black Ops 2:n vastaavat tiedot laitan sitten joskus johonkin postaukseen.
GEAR:
-Primary weapon: AK74u (Grip & suppressor) tai Famas (Red Dot Sight & suppressor)
-Secondary weapon: Makarov (Upgraded iron sights)
-Lethal: Frag (eli kranaatti)
-Tactical: Willy Pete (savukranaatti)
-Equipment: Claymore (miina)
-Perk 1: Ghost
-Perk 2: Warlord
-Perk 3: Ninja
Killstreaks:
-Spy Plane
-Care Package (päivitän sen Napalm Strikeen heti kun siihen varaa)
-Attack Helicopter
Clan Tag: PRKL
Total Wins: 18
Total Loses: 61 (auts)
Suosikkimapit:
-Array
-Firing Range
-Grid
-Villa
-WMD
DLC-suosikkimapit:
-Hotel
-Stockpile
Eli näin, tässä siis eka postaus matkalla prestigeen ja nyt pelin ääreen (törmätään siellä jos törmätään)!
PS: Blogia ei ole oikoluettu, eli kirjoitusvirheitä jne varmasti löytyy mutten jaksa välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti