Viime seteistä onkin taas jo aikaa, joten voisikin kirjoitella pienoisen tekstinpätkän kesäkuun kuulumisista...
Joka kesähän itse odotan suurella innolla jenkkilässä järjestettäviä E3 pelimessuja, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. TRMP:n sivuille kirjoittelinkin jo kattavammat pressiraportaasit, joten niitä nyt en tässä käy läpi sen kummemmin. E3 oli iso ja mielenkiintoinen kuten aina ja haluankin vain sanoa parit isot jutut eli Wii U:n ohjaimen esittely oli vakuuttava ja peleistä taas uusi Halo trilogia, sekä ekan Halon remasteroitu versio iskivät itseeni ehkä eniten. Konamin E3 pre-show löi tiskiin Metal Gear Solid HD-Collectionin julkaisun ja Silent Hill HD-Collectionin! Molempien pelisarjojen suurena fanipoikana kastelin melkein housuni.
E3 tarjosi siis vaikka mitä ja sen jälkeen edessä olikin TRMP:n 1-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestetty pelimaratooni, joka alkoi siis launataina 11.6. klo 15. Edessä oli siis viiden vuorokauden (120:n tunnin) mittainen, massiivinen rupeama jossa mukana oli lähes kaikki TRMP:n jäsenet.
Homman nimihän oli se että pelataan pelejä eri alustoilla tuon viiden päivän ajan ja muutama jäsen sitten jauhaa paskaa pelin messissä. Tempaus oli niin mukava että sitä jatkettiin vuorokaudella, eli pituudeksi venähti 144 tuntia, jonka aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Meikäläinenkin ylitti itseni olemalla hereillä ja äänessä lähestulkoon 100 tuntia, kyllä vanhakin vielä jaksaa nörtätä!
Upeinta oli kuitenkin se että katsojalukumme kävi melkein neljässäsadassa (385 katsojaa oli paras), ja muutenkin pysyttelimme melko hyvin siinä 200-300 katsojan välimaatossa päivisin, kun taas öisin (ymmärrettävästi) katsojaluvut oli pienemmät.
Maratoonin jälkeen posti sitten vihdoinkin toi meikäläiselle kauan odotetun Duke Nukem Foreverin Balls of Steel Editionin! Julkaisuhan tapahtui tuossa E3:n ja TRMP-maratoonin välillä, mutta en sitä käsiini silloin saanut. Nyt (22.6.) on sitten vihdoinkin saatu pelattua peli läpikin ja hitto vieköön, tuohon oli hyvä peli! Peli tarjosi taattua Duke meininkiä, kivoja kenttiä, kelpo räiskintää ja hyvää fiilistä... ainakin siis minulle. Duke Nukem Forever on kerännyt niin alhaisia arvosanoja, että oikein ihmetyttää... Onko kaikki oikeasti odottanut jotain maailman parasta fps-mättöä? Itse odotin uutta Duke peliä ja sen sain. Haters gonna hate, but I like it!
Eipä kerennyt paljoa levätä TRMP-maratooninkaan jälkeen (loppui 17.6.), vaan olikin sitten lähdettävä Lahteen, jossa järjestettiin kolmannen kerran anime/manga tapahtuma Desucon (18-19.6.). Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Desussa ja odotukset olikin melko korkealla tapahtumaa kohtaan. Matkaseuranani oli tietenkin rakas vaimoni ja hänen kanssaa saavuimme Lahden Sibeliustalolle joskus siinä 12 aikoihin. Lahden asemalta oli helppoa saapua paikalle, kun vain seurasi coniväen näköisiä hahmoja. Väkeä olikin paljon tapahtumapaikalla, muttei sentään tungosta esiintynyt. Itseänihän tälläisissä tapauksissa eniten kiinnostaa hyvät ja mielenkiintoiset luennot, joita oli nyttenkin paljon. Myös conien myyntipuoli on se mikä kiehtoo ja mukaan lähtikin iso kasa mangaa ja parit anime dvd-boxit, huokeaan hintaan kaikki. Cosplay on myöskin iso osa tälläisiä tapahtumia ja täytyy sanoakkin että taso oli varsin korkeaa. Itse kun olen sellainen että haukun huonot cossit melko suoraan ja huomasin etten koko conin aikana ollut vaimolleni manannut oikeastaan yhtäkään cosplayta... Saavutus kai tämäkin.
Yöpyminen tapahtui Lahden keskustassa Omenahotellissa, jonne lähdettiin kävelemään joskus siinä puolenyön aikoihin. Kävelymatka tuntui pitkältä väsymyksen takia ja ahdistusta herätti kadulla olleet viikonlopun viettäjät. Kyseessä olikin ensimmäinen yhteinen hotelliyö minulle ja vaimolleni ikinä ja naureskelimme, kuinka romanttista tämä onkin olla Omenahotellissa jossa oli aivan helvetin kylmä sisällä.
Desucon oli todella mieltä piristävä coni, josta kiitos kuuluu järjestäjille ja tietenkin myös kävijöille. Kotiuduttuamme Desusta, oli vihdoinkin aika levätä ja nauttia kolmesta viikosta ennen kuin työni heinäkuussa sitten alkaa. Tämä bloggaus oli siis vain oman mieleni purkua kiireisistä parista viikosta ja mieli on taas kevyempi.
Erityiskiitokset TRMP-maratooniin liittyen Domen verkkosivuille ja etenkin Jukka O. Kauppiselle, joka kirjoitti maratoonistamme uutisen Domen sivuille. Erityiskiitokset myöskin KonsoliFIN:in Paavo "Paavi" Niskalalle, joka uutisoi KonsoliFINin sivuilla tapahtumastamme. KIITOS!
torstai 23. kesäkuuta 2011
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D sai julkaisupäivän!
FINALLY! Nyt se on siis virallista että kovasti odotettu remake Nintendo 64:n yhdestä parhaimmista peleistä julkaistaan 17. kesäkuuta Nintendon 3DS käsikonsolille!
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Ghost Trick: Phantom Detective arvostelu
Peligenre: seikkailu, puzzle
Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Capcom
Kotisivut: http://www.capcom.co.jp/ghosttrick/
Julkaisupäivä: 14.1.2011 Euroopassa
Testattu: DS
Muut alustat: -
Pelaajat: 1
Pelihahmon kuolema! Tällä tapahtumalla alkaa Capcomin murhamysteeri Ghost Trick: Phantom Detective. En muista moiseen alkuun törmänneeni ikinä missään pelissä ja Ghost Trick tarjoaa muutenkin jotain aivan uutta, mitä ei olla totutta videopeleissä näkemään. Peli siis todellakin alkaa päähahmon kuolemalla, joka käynnistää tapahtumaketjun, jonka tarkoituksena on selvittää miksi näin tapahtui ja kuka oli kaiken takana.
Etsivä rajan takaa!
Pelaaja ottaa kontrollin siis pelin päähahmo Sisselistä, joka kuolee pelin alussa ja hänen henkensä jää kuitenkin roikkumaan kuolevaisten maailmaan, eikä Sissel muista kuolevaisesta elämästään yhtikäs mitään. Tästä lähdetäänkin alkuun selventämään omaa identiteettiä ja sitä mukaan sitten enemmän sitä miksi Sissel on kuolleena. Kuoleman tuomat vapaudetkin tosin on rajoitettuja ja pelaajan pitääkin selvittää tapahtumat tiettyyn aikaan mennessä, tai henki siirtyy manalaan. Pientä aikamatkailua on luvassa kun Sissel pystyy liikkumaan ajassa sen verran taaksepäin että hän voi koittaa estää näin jo tapahtuneita asioita... Pelissä siis roikutaan todellisuuden ja ns. haamumaailman välillä, jälkimmäisessä aika ei kulu ollenkaan ja Sisselin henki voi liikkua erilaisten kiintopisteiden kautta eteenpäin, kuten esimerkiksi puhelinlankoja pitkin paikasta toiseen. Juoni on siis melko erikoinen ja muista murhamysteereistä varmasti erottuva. Ghost Trick tarjoaakin aivopähkinää, klassista point & clickiä ja japanilaista omaperäisyyttä.
Palapeliä, baby, palapeliä!
Jos Ghost Trick jotain erityisesti vaatii niin se on pientä aivojen käyttöä, sillä pelissä joutuu käyttämään aivonystyröitään, eikä asiaa auta se että yleensä tietty tapaus pitää selvittää sen neljän minuutin sisällä. Ei kuitenkaan syytä hätään, sillä kyseisen tilanteen voi aina käynnistää uudestaan jos huomaa mokanneensa, eikä pulmatilanteet ole kuitenkaan niin monijakoisia etteikö ratkaisu sieltä putkahtaisi, kun vaan vähän funtsailee ja käyttää pelin ympäristöä hyväkseen. Huomasin chapter 2 osiossa turhautuneeni täysin turhaan todella simppeliin puzzleen, jonka sitten vaimoni ratkaisi minulle ja peli sai jatkua, syyksi sanon vain etten ehkä ollut kovin pirteässä olotilassa, joten aivot ei vaan toimineet. Selvennettäköön sen verran että puzzlepelit on kaikinpuolin itseäni kiinnostavia, mutta Ghost Trickissa ainoa hieman kismittävä asia on juurikin tuo monissa tehtävissä oleva aikaraja, joka saa kaltaiseni pelaajan säheltämään entistä enemmän kun laitetaan kello tikittämään, kokeneemmille p&c pelaajille tämä on varmaankin vain tervetullutta haastetta. Pelin point & click osuudet on kuitenkin todella hyvin toteutettu, ulkoasu on todella hyvän näköinen ja musiikki sekä äänimaailma muutenkin istuu pelin täydellisesti. Ulkoasusta tuleekin melkoisesti mieleen joku kieron japanilaisen animaatiosarjan (ei perinteisellä animetyylillä) ja legendaarisen Maniac Mansion pelin miksaus, jossa törmäsi jos minkälaiseen hörhöön ja niitä hörhöjä riittää tässäkin pelissä. Animaatio on todella sulavaa ja monesti huomaa hymyilevänsä, kun eräskin etsivä tekee Michael Jackson/Elvis tyylisiä liikkeitä aina paikalle saapuessaan.
Ace Attorney kummittelee?
Ghost Trick on siis suositun Ace Attorney pelisarjan luojan Shu Takumin tuotos ja pelissä onkin samaa henkeä kuin Acessa, vaikka muuten liikutaankin melko eriävillä maaperillä. Todella hyvästä laadustakin huomaa että asialla on tämän tyylisten pelien konkarit, pelistä huokuu taito jolla on osattu yhdistää erittäin mielenkiintoinen juoni, sulavaksi hiottuine animaatioineen ja viihdyttävine puzzleineen. Peli onkin kerännyt suurta arvostusta pelimediassa ja pelaajissa, itsekkin kuulun tähän kehujien joukkoon ja sanonkin että peli olikin heti alkuun varsin mykistävä upealla ulkoasullaan, letkeällä musiikillaan ja erikoisella juonellaan. Pelattavaakin riittää ihan mukavasti sillä chaptereita on yhteensä 17, ja peli eteneekin melko verkkaisasti. Ghost Trick: Phantom Detective peliä voinkin suositella etenkin Ace Attorney pelien ystäville ja hyvien seikkailu/puzzle pelien faneille, itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja GT:PD onkin herätellyt uutta intoa myös oikeussali-pelisarjan pariin.
ARVOSANA: 8+/10
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Maaliskuun lopun mietteitä... PS3 ja 3DS!
Aika jälleen hieman kertoa pelaajan maailmasta jotakin... Ostin tuossa jokunen aika sitten veljeltäni Playstation 3:n, jota ei ollut tarkoitus edes ostaa alunperin, mutta PS3:n muutamat yksinoikeuspelit kuitenkin herätti sen verran mielenkiintoa että ostin kuitenkin. Ekana pelinä hankin japanilaisen RPG:n kuin Demon's Souls, johon tosin en ole koskenut sen enempiä kuin poistanut muovit kansista... Kyseiseen peliin palaan kyllä tässä kun saan muutamat muut roolipelit alta pois. Metal Gear Solid 4 oli alkuun se kaikista himoituin peli itselleni PS3:n valikoimasta, pelasinkin pelin läpi jokunen aika sitten ja täytyy sanoa että peli oli sitä mitä odotinkin! Kankean alun jälkeen peli muuttui elämääkin suuremmaksi ja eeppisyydeltä katosi rajat täysin, todella upeaa tarinankerrontaa ja draamaa. Maineensa veroinen peli MGS-saagaan ja varmasti yksi PS3:n parhaista peleistä!
MGS4 oli siis eka peli minkä pelasin PS3:lla läpi ja tämä herätti sitä piilossa ollutta pientä intoa konsolia kohtaan. Seuraavana askeleena ajattelin että nyt on sitten pakko saada se paljon kehuttu Heavy Rain, joka myöskin herättänyt suurta kiinnostusta Pelaajan ja MoonTV:n Gamerin hypetyksien ansiosta.
Heavy Rainia onkin nytten takana 5-6 tuntia ja peli on imaissut sisäänsä. Synkkää ja lohdutonta tarinankerrontaa parhaimmillaan, vanhoilla point & click tyylisillä etsinnöillä maustettuna ja QTE (Quick Time Event) taisteluilla, takaa-ajoilla jne varustettuna peli on todella upeasti toteutettu! Tarina voisi olla suoraan jostain elokuvasta ja toteutuskin on elokuvamainen, mutta peli kuitenkin onneksi tuntuu myös peliltä, eli asioihin voi vaikuttaa melkoisestikkin tässä pelissä. Mutta jees, tarkoitukseni ei ole kirjoitella arvostelua pelistä jota en ole läpäissyt edes vielä, vaan hieman kertoa että olen vihdoinkin nähnyt Sonynkin valot uudelleen PS2:n jälkeen ja hyväksynyt sen totuuden että kaikkien konsolien yksinoikeuspeleistä pitää päästä nauttimaan.
Sonysta ja PS3:sta siirrytäänkin sitten Nintendon maailmaan ja 3DS:n hypeen, joka on valloillaan ainakin tässä taloudessa, vaikkei 3DS ole edes vielä tänne meidän kotosalle saapunut. Kuitenkin valoisaa on se että tänään tuo pieni ihme pitäisi käydä noutamassa postista, ja sitä pääsisi vihdoinkin sitten omassa rauhassa räpläämään, vaikkei mitään 3DS peliä olekkaan tullut vielä hankittua...
3DS on tällä hetkellä se kaikkein kiinnostavin uusi asia nykypelaamisessa, joka esimerkiksi ottaa ensiaskeleen sinne minne muut konsolivalmistajat tulevat perässä, eli 3D:n suuntaan. Itseäni koko 3D tosin ei voisi vähempää kiinnostaa, PAITSI juurikin ilman 3D-laseja ja sehän onnistuu 3DS:llä! Mainospuheet on mainospuheita, itselläni tämä on silkkaa hypeä, joka on ollut pinnassa 2010 E3-messuilta saakka. Ei ole mikään Nintendon tuote saanut moista innostusta aikaan itsessäni sitten Nintendo 64:n jälkeen, joten tilanne on melko harvinainen ja tuntuu aivan helvetin hyvälle!
Otin myöskin odotetut ensiaskeleet Pokémon kouluttajana, aloitettuani pelaamaan DS:llä Pokémon White peliä, eikä tästäkään ole kuin hyvää sanottavaa. Perus japanilainen rpg fiilis, piristävät musiikit, hyvä tunnelma jne, peli imaisee mukaansa kun antaa sille sen pari tuntia, jotta pääsee sinuiksi hieman kyseisen maailman kanssa. Tälle tulen antamaan paljon aikaani ja aktivoidun myöskin Pokémon SoulSilverin parissa, tosin täytyy saada läpäistyä loistava murhamysteeripeli Ghost Trick: Phantom Detective sitä ennen ja rustailla siitä jonkinlainen arvostelukin.
Pelirintamalle kuuluu siis edelleenkin hyvää ja miksei kuuluisikaan, sillä hyviä pelejähän tulee aivan jatkuvasti. Jokaiselle pelaajalle varmasti löytyy ne mieleiset pelit ja pelialustojahan on tänä päivänä enemmän kuin koskaan! Hmm, siitä tulikin mieleeni että seuraavaksi se olisikin varmaan sen PSP:n osto...
MGS4 oli siis eka peli minkä pelasin PS3:lla läpi ja tämä herätti sitä piilossa ollutta pientä intoa konsolia kohtaan. Seuraavana askeleena ajattelin että nyt on sitten pakko saada se paljon kehuttu Heavy Rain, joka myöskin herättänyt suurta kiinnostusta Pelaajan ja MoonTV:n Gamerin hypetyksien ansiosta.
Heavy Rainia onkin nytten takana 5-6 tuntia ja peli on imaissut sisäänsä. Synkkää ja lohdutonta tarinankerrontaa parhaimmillaan, vanhoilla point & click tyylisillä etsinnöillä maustettuna ja QTE (Quick Time Event) taisteluilla, takaa-ajoilla jne varustettuna peli on todella upeasti toteutettu! Tarina voisi olla suoraan jostain elokuvasta ja toteutuskin on elokuvamainen, mutta peli kuitenkin onneksi tuntuu myös peliltä, eli asioihin voi vaikuttaa melkoisestikkin tässä pelissä. Mutta jees, tarkoitukseni ei ole kirjoitella arvostelua pelistä jota en ole läpäissyt edes vielä, vaan hieman kertoa että olen vihdoinkin nähnyt Sonynkin valot uudelleen PS2:n jälkeen ja hyväksynyt sen totuuden että kaikkien konsolien yksinoikeuspeleistä pitää päästä nauttimaan.
Sonysta ja PS3:sta siirrytäänkin sitten Nintendon maailmaan ja 3DS:n hypeen, joka on valloillaan ainakin tässä taloudessa, vaikkei 3DS ole edes vielä tänne meidän kotosalle saapunut. Kuitenkin valoisaa on se että tänään tuo pieni ihme pitäisi käydä noutamassa postista, ja sitä pääsisi vihdoinkin sitten omassa rauhassa räpläämään, vaikkei mitään 3DS peliä olekkaan tullut vielä hankittua...
3DS on tällä hetkellä se kaikkein kiinnostavin uusi asia nykypelaamisessa, joka esimerkiksi ottaa ensiaskeleen sinne minne muut konsolivalmistajat tulevat perässä, eli 3D:n suuntaan. Itseäni koko 3D tosin ei voisi vähempää kiinnostaa, PAITSI juurikin ilman 3D-laseja ja sehän onnistuu 3DS:llä! Mainospuheet on mainospuheita, itselläni tämä on silkkaa hypeä, joka on ollut pinnassa 2010 E3-messuilta saakka. Ei ole mikään Nintendon tuote saanut moista innostusta aikaan itsessäni sitten Nintendo 64:n jälkeen, joten tilanne on melko harvinainen ja tuntuu aivan helvetin hyvälle!
Otin myöskin odotetut ensiaskeleet Pokémon kouluttajana, aloitettuani pelaamaan DS:llä Pokémon White peliä, eikä tästäkään ole kuin hyvää sanottavaa. Perus japanilainen rpg fiilis, piristävät musiikit, hyvä tunnelma jne, peli imaisee mukaansa kun antaa sille sen pari tuntia, jotta pääsee sinuiksi hieman kyseisen maailman kanssa. Tälle tulen antamaan paljon aikaani ja aktivoidun myöskin Pokémon SoulSilverin parissa, tosin täytyy saada läpäistyä loistava murhamysteeripeli Ghost Trick: Phantom Detective sitä ennen ja rustailla siitä jonkinlainen arvostelukin.
Pelirintamalle kuuluu siis edelleenkin hyvää ja miksei kuuluisikaan, sillä hyviä pelejähän tulee aivan jatkuvasti. Jokaiselle pelaajalle varmasti löytyy ne mieleiset pelit ja pelialustojahan on tänä päivänä enemmän kuin koskaan! Hmm, siitä tulikin mieleeni että seuraavaksi se olisikin varmaan sen PSP:n osto...
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Tuskailua, pelailua, unelmia ja odottelua!
Ugh, tilinteon aika kutsuu ja tarkoitus on jakaa se blogiini. Aloitetaan kaikille tutusta tuskailusta joka on itselleni ollut viime aikoina melkoista jo sen takia, että työttömän arki on melko harmaata ja ahdistavaa. Toki silloin on sitä paljon kaivattua aikaa puuhata kaikkea mukavaa mihin ei välttämättä niin paljoa ole aikaa töissä ollessaan, mutta tämähän ei tietenkään kelpaa Työvoimatoimistolle tai Kelalle ja kyllähän se alkaa omaakin mieltä vaivaamaan.
Raha on myöskin melko suuri juttu elämässä ja kotona lorviessa sitä ei pahemmin tule mistään joten jo senkin takia olisi korkea aika päästä työhön taas kiinni. Mieluitenhan sitä tekisi hommia juurikin pelien parissa, joiden parissa päivät menee hyvin pitkälti muutenkin. Eikä siis vain pelaten vaan pelimediaa seuraten, juttelua peleistä kavereiden kanssa netin välityksellä, kirjoittelemalla peleistä nettiin jne.
Kyllähän töissä olo tuo muutenkin sitä säntillisyyttä omaan elämään ja verkkaampaa eloa itselleen, jolloin oppii myös taas arvostamaan sitä omaa aikaa ihan eri tavalla. Yritystä ei meikästä saa loppumaan edes maailmanlopun uhalla, vaan tarkoitus on tavoitella sitä unelmaa vaikka kuinka kaadettaisiin paskaa niskaan ja kuten työkkärissäkin sanottu pariin otteeseen "et sä tuu koskaan tolla elämään", ja se unelmahan on työskentely pelien parissa tavalla tai toisella!
Parasta työttömyydessä ollut se että on kerrankin ollut kunnolla aikaa pelata just niin paljon kuin vain sielu sietää! Tosin vaikka aikaa on, niin tänä päivänä hyviä pelejä tulee jo niin paljon ettei niitä mitenkään kaikkia kerkiä pelata vaikka kuinka haluaisi, siksi jo se mieleisten pelien valikointi sieltä seasta onkin jo ihan oma haasteensa. Paljon on menty eteenpäin monessakin asiassa konsolipelien suhteen vuosien saatossa, tästä keskustellutkin pariin otteeseen ystäväni Tonin kanssa joka työskentelee Nintendo Suomella. Aikoinaan pelattiin Nintendon Game & Watch käsi"konsoleilla" ja 8-bittisellä NES-laatikolla, kun taas nyt odotellaan suu vaahdossa Nintendon 3DS käsikonsolia jolla voi tehdä vaikka mitä muutakin kuin vain pelata! Kehitys on ollut valtavaa ja tässä on turha edes epäillä ettäkö joskus kääntyisin pois pelien valtatieltä, päinvastoin laitan kokoajan enemmän kaasua ja aikaani peleihin, sillä pelaajien olot vain paranee paranemistaan vuosi vuodelta!
Tässäkin jo syytä miksi haluaisin työskennellä pelien parissa, sillä peleihin käytetty aika on vain kasvanut kokoajan ja nyt jos esim. alan työskentelemään vaikka varastolla niin siinähän sitä missaa aikaa jota voisi käyttää pelien kanssa puuhasteluun. Saattaa kuulostaa melkoisen peliriippuvaiselta, mutta kyseessä ei missään nimessä ole riippuvuus vaan jatkuvasti kasvava into pelejä kohtaan ja se into menee täysin hukkaan jossain muussa työssä. Pelaamisen ja peleistä kiinnostumisen suhteen ei varmasti missään koulussa opi vaan se on ihan omasta peli-innostaan ja kiinnostuksestaan kiinni, harmi vain että työllistyminen tällä alalla on vain melko heikkoa suomessa(?), tai näin ainakin luulen ja työkkärin-setäkin sanoo näin...
Ihminen on kuitenkin eläin jolla on oikeus valita polkunsa ja jota ei pitäisi missään nimessä pakottaa vasten tahtoaa mihinkään mihin hän ei halua! Tämä siis lähinnä kannanottona työkkärin pakkopullaan josta haluan eroon työllistymällä! Tiedän että kirjoitukseni tulee esim. monissa Facebook ystäväsissäni herättämään kommentteja "älä unelmoi vaan mene töihin!", ja uskokaa pois että tarkoitukseni on ollutkin päästä töihin, mutta kai sitä saa hieman koittaa vaikuttaa minne koittaa päästä tai minne haluaisi päästä töihin.
Pelaajana nyt tietenkin odotan ensi viikolla julkaistavaa Nintendon 3DS-käsikonsolia joka on innostuksen kohde numero 1, ja joka on vakuuttanut kokoajan vain enemmän ja enemmän meikäläistä joka on nyt vasta oikeastaan alkanut lämpenemään käsikonsoleille (DSi XL rules!).
Iloisia asioita on myöskin TRMP:n kehittyminen/kehittäminen ja "työskentely" Teemun ja kumppanien parissa. Hienoja striimejä on jätkät vetäneet vaikka välillä on ongelmia ollut. Teemun, Timon ja Artun kanssa ollutkin rattoisia iltoja/öitä striimien parissa joissa jätkät ovat pelailleet Banjo Kazooieta, Duke Nukumia, Unchartedia jne. Tälläisiä yhteisöllisiä juttuja ehdottomasti lisää, piristävät elämää suuresti.
Tähän hyvä sitten päättää työhakemusten täyttämä aamupäivä ja siirtyä Kirkwalliin Dragon Age 2 pelin pariin, joka onkin ollut odotetuimpia pelejä itselläni ja joka tulee syömään (on syönyt jo) todella paljon tunteja jatkossakin! Keväistä tiistaita vaan kaikille ja muistakaa unelmoida välillä arjen harmauden seassa ;)
Taustalla soi:
Matenrou Opera - Anomie
Raha on myöskin melko suuri juttu elämässä ja kotona lorviessa sitä ei pahemmin tule mistään joten jo senkin takia olisi korkea aika päästä työhön taas kiinni. Mieluitenhan sitä tekisi hommia juurikin pelien parissa, joiden parissa päivät menee hyvin pitkälti muutenkin. Eikä siis vain pelaten vaan pelimediaa seuraten, juttelua peleistä kavereiden kanssa netin välityksellä, kirjoittelemalla peleistä nettiin jne.
Kyllähän töissä olo tuo muutenkin sitä säntillisyyttä omaan elämään ja verkkaampaa eloa itselleen, jolloin oppii myös taas arvostamaan sitä omaa aikaa ihan eri tavalla. Yritystä ei meikästä saa loppumaan edes maailmanlopun uhalla, vaan tarkoitus on tavoitella sitä unelmaa vaikka kuinka kaadettaisiin paskaa niskaan ja kuten työkkärissäkin sanottu pariin otteeseen "et sä tuu koskaan tolla elämään", ja se unelmahan on työskentely pelien parissa tavalla tai toisella!
Parasta työttömyydessä ollut se että on kerrankin ollut kunnolla aikaa pelata just niin paljon kuin vain sielu sietää! Tosin vaikka aikaa on, niin tänä päivänä hyviä pelejä tulee jo niin paljon ettei niitä mitenkään kaikkia kerkiä pelata vaikka kuinka haluaisi, siksi jo se mieleisten pelien valikointi sieltä seasta onkin jo ihan oma haasteensa. Paljon on menty eteenpäin monessakin asiassa konsolipelien suhteen vuosien saatossa, tästä keskustellutkin pariin otteeseen ystäväni Tonin kanssa joka työskentelee Nintendo Suomella. Aikoinaan pelattiin Nintendon Game & Watch käsi"konsoleilla" ja 8-bittisellä NES-laatikolla, kun taas nyt odotellaan suu vaahdossa Nintendon 3DS käsikonsolia jolla voi tehdä vaikka mitä muutakin kuin vain pelata! Kehitys on ollut valtavaa ja tässä on turha edes epäillä ettäkö joskus kääntyisin pois pelien valtatieltä, päinvastoin laitan kokoajan enemmän kaasua ja aikaani peleihin, sillä pelaajien olot vain paranee paranemistaan vuosi vuodelta!
Tässäkin jo syytä miksi haluaisin työskennellä pelien parissa, sillä peleihin käytetty aika on vain kasvanut kokoajan ja nyt jos esim. alan työskentelemään vaikka varastolla niin siinähän sitä missaa aikaa jota voisi käyttää pelien kanssa puuhasteluun. Saattaa kuulostaa melkoisen peliriippuvaiselta, mutta kyseessä ei missään nimessä ole riippuvuus vaan jatkuvasti kasvava into pelejä kohtaan ja se into menee täysin hukkaan jossain muussa työssä. Pelaamisen ja peleistä kiinnostumisen suhteen ei varmasti missään koulussa opi vaan se on ihan omasta peli-innostaan ja kiinnostuksestaan kiinni, harmi vain että työllistyminen tällä alalla on vain melko heikkoa suomessa(?), tai näin ainakin luulen ja työkkärin-setäkin sanoo näin...
Ihminen on kuitenkin eläin jolla on oikeus valita polkunsa ja jota ei pitäisi missään nimessä pakottaa vasten tahtoaa mihinkään mihin hän ei halua! Tämä siis lähinnä kannanottona työkkärin pakkopullaan josta haluan eroon työllistymällä! Tiedän että kirjoitukseni tulee esim. monissa Facebook ystäväsissäni herättämään kommentteja "älä unelmoi vaan mene töihin!", ja uskokaa pois että tarkoitukseni on ollutkin päästä töihin, mutta kai sitä saa hieman koittaa vaikuttaa minne koittaa päästä tai minne haluaisi päästä töihin.
Pelaajana nyt tietenkin odotan ensi viikolla julkaistavaa Nintendon 3DS-käsikonsolia joka on innostuksen kohde numero 1, ja joka on vakuuttanut kokoajan vain enemmän ja enemmän meikäläistä joka on nyt vasta oikeastaan alkanut lämpenemään käsikonsoleille (DSi XL rules!).
Iloisia asioita on myöskin TRMP:n kehittyminen/kehittäminen ja "työskentely" Teemun ja kumppanien parissa. Hienoja striimejä on jätkät vetäneet vaikka välillä on ongelmia ollut. Teemun, Timon ja Artun kanssa ollutkin rattoisia iltoja/öitä striimien parissa joissa jätkät ovat pelailleet Banjo Kazooieta, Duke Nukumia, Unchartedia jne. Tälläisiä yhteisöllisiä juttuja ehdottomasti lisää, piristävät elämää suuresti.
Tähän hyvä sitten päättää työhakemusten täyttämä aamupäivä ja siirtyä Kirkwalliin Dragon Age 2 pelin pariin, joka onkin ollut odotetuimpia pelejä itselläni ja joka tulee syömään (on syönyt jo) todella paljon tunteja jatkossakin! Keväistä tiistaita vaan kaikille ja muistakaa unelmoida välillä arjen harmauden seassa ;)
Taustalla soi:
Matenrou Opera - Anomie
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)