Peliruukku presents! Forza 4 Datsun marathon!

Peliruukku järjestää todella eeppisen Datsun maratoonin tulevana sunnuntaina (21.10.), eli 40 kierrosta saksalaisella Nordschleife radalla (kierroksen pituus hieman päälle 20km) ja autoina toimii Nissan Datsun 510! Kuulostaako tutulta? Hyvä, niin sen pitääkin, tai ei pidä ;)

TRMP:ssä aikoinaan järjestettiin samalla radalla ja samoilla autoillakin maratooni, joka tosin oli muistaakseni puolet lyhyempi (taisi olla sen 20 kierrosta?) ja pelinäkin tuolloin toimi vielä Forza 3. Nyt siis otetaan tuo huikea rata uudestaan Datsuneilla ajoon ilman viimeksi olleita yhteisiä pysähdyssääntöjä, eli kukin voi ajaa kaikki 40 kierrosta yhteen putkeen ja pissiä samalla vaikka ämpäriin, peliä pysäyttämättä. Suosittelemme kuitenkin hoitamaan omat tankkaukset (varatkaa juomaa ja evästä mukaan), eli henkilökohtaiset varikkopysähdykset mukaan auton varikkokäyntien lisäksi.

Miksikö me tämän järjestämme? No siksi koska rakastamme kovasti pelata tätä porukalla, Forza 4 täytti 1-vuoden tässä kuussa ja Forza Horizon julkaistaan tämän kuun lopulla. Siinä jo kolme hyvää syytä.

Vielä se virallinen tiedoitus tähän loppuun:

Ensi sunnuntaina 21.10. Peliruukku järjestää Forza Horizonin julkaisun
kunniaksi (julkaisu 23.10. Yhdysvalloissa) mielettömän maratoonikilpailun
Forza Motorsport 4 pelissä! Kisailu alkaa kello 13:00 ja päättyy
viimeistään 22:00.

Ratana toimii legendaarinen Nordschleife jolla on pituutta reilut 20
kilometriä kierrosta kohden ja tätä
rataa meinataan ajaa 40(!!!) kierrosta Nissan Datsun 510 autoilla!
Kilpailulle tulee siis kestoa suunnilleen 8h, riippuen täysin
kuljettajien ajotaktiikoista! Tässä kisassa ei tunneta mitään
yleisiä taukoja, paitsi kuljettajien omat varikkopysähdykset ja taktiset
kusitaukonsa jne.

Kisaan mahtuu yhteensä 16 kuljettajaa ja Peliruukusta ajamassa on
ainakin Arkkis, Bardi, Garu, Korpinsiipi ja MetazoanCookie!

Alla vielä linkki ajoihin ilmoittautumislomakkeeseen. Valitsemme
ilmoittautuneista täytettä että saadaan kaikki 16 kuskia täyteen ja
valituille ilmoitetaan sähköpostitse tai viestinä Xboxin kautta.
Ensimmäisinä ilmoittautuneet ovat etusijalla.
http://peliruukku.net/marathon/

Ajelut striimataan täällä: http://twitch.tv/peliruukku

Perjantaipostaus! Punkkia ja pelailuja!

Häläpätihäppää häpätihää ja jepulis jee se olis taas pitkästä aikaa blogin paikka! Mitähän sitä tännekkin taas kirjoittelis kun aivot lyö tyhjää, mutta sormet liikkuu näppäimistöllä... No joo aloitetaan vaikka siitä että Resident Evil 6 julkaistiin tiistaina 2.10. ja olen sitä hakannu muutaman tunnin (Leonin kampanjaa). Mitäpä siitä sitten? No vaikka sitä että peli on tuntunut tuon kampanjan osalta todella hyvältä ja pelissä on paras ohjaustuntuma mitä on missään Ressassa koskaan aikaisemmin ollut! En ole koskaan ollut mikään kova Resident Evil fani ja innostuinkin pelisarjasta vasta pelattuani Wiillä neljännen Resident Evilin joka on pelisarjan suosikkini. Vitonen on toki ihan ok kamaa, mutta kaukana nelosen mahtavuudesta, katsotaan sitten millaseksi kokemukseksi tämä kuudes osa paljastuu kun pelaa noita muitakin kampanjoja eteenpäin.

Musiikista sen verran että tuli tuossa tilattua kovimman kotimaisen punkbändin kokoelma CD, eli tietenkin Shitter Limited yhtyeen No More Lies (1995) kokoelma suoraan yhtyeen vokalistilta. Yhtyeeseen tuli tutustuttua vuonna 1999 armeijassa ja nyt tuli sitten hankittua tuo kattava kokoelma, kun tosiaan aikaisemmat julkaisut ovat olleet EP:itä ja seiskatuumasia joista joutuu tänä päivänä maksamaan aika paljonkin rahaa (esim. harvinaisimmat bändin julkaisut maksaa sen 100-300 euroa). Jos kunnon törkypunkki kiinnostaa niin suosittelen katsastamaan yhtyeen matskua vaikkapa youtubesta, lähin vertailukohde mikä mieleen tulee on saksalainen hardcore punkkia soittava Spermbirds joka kannattaa myös katsastaa!

Linkkinä tähän loppuun veisu Spermbirdsiltä!

PS: NHL 13 on kanssa todella kovaa kamaa (vielä kun olis kavereita joiden kanssa sitä Xbox Livessä pelailisi)!

Arkistojen kätköstä: Dragon Age 2 arvostelu.

Peligenre: Roolipelit
Julkaisija: Electronic Arts
Kehittäjä: Bioware
Kotisivut: http://dragonage.bioware.com
Julkaisupäivä: 11.03.2011
Muut alustat: PS3, PC
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 18
Arvostelija: Jani Pulkki

---

Julkaistu alunperin TRMP:n sivuilla  21/03/2011. Kyseessä muutenkin elämäni ensimmäinen peliarvostelu.

Bioware palasi vuonna 2009 klassisen fantasia-roolipelaamisen pariin julkaisemalla Dragon Age: Origins pelin PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Monien odottamalle Baldur’s Gate fantasia-saagalle emme ole saaneet jatkoa, mutta saimme täysin uuden saagan. Bioware palasi juurilleen ja julkaisi klassista fantasia-rpg:tä edustavan Dragon Age: Originsin! Tämä tyydytti monia fantasia-rpg faneja ja monet kutsuivatkin peliä epäviralliseksi Baldur’s Gate kolmoseksi, vaikkei peli edes sijoitu Forgotten Realms maailmaan kuten BG. Heinäkuussa 2010 sitten ilmoitettiin että Dragon Age saaga saa jatkoa, ja vajaa vuosi myöhemmin peli vihdoin sitten ilmestyi. Pelaajien kesken odotukset on olleet melko sekavatkin paikoitellen, sillä monet miettii että kokeeko peli samantyylisiä isoja muutoksia kuten Biowaren Mass Effect -sarja. Nämä pelot tai pikemminkin luulot eivät olleet turhia sillä onhan tässä paljon muuttunut, mutta samalla myöskin paljon pysynyt samana. Itselleni odotus ainakin palkittiin kun vihdoin maaliskuu saapui!

Tuttuun tapaani aloitin warriorilla joka on aina ensimmäinen valintani kun aloitan jonkun rpg:n, mutta poikkeuksena se että valitsin hahmon sukupuoleksi naisen! Tälläistä valintaa en muista tehneeni koskaan missään Bioware pelissä, ensimmäisellä läpipeluulla siis. Pelin alku oli demosta tuttua jo, joten siitä ei kauheasti sen enempiä tässä (kerrottu jo kirjoittamassani ennakkoblogissa). Fereldenistä pakenemisen jälkeenhän Hawke perheineen pääsee vihdoinkin Kirkwallin kaupunkiin, josta tarina potkaistaan kunnolla käyntiin, ja heti alussa pääseekin valitsemaan kahdesta eri polusta jolla Hawke aloittaa taipaleensa Kirkwallissa. Samalla alkaa myöskin varsinainen ensimmäinen osa pelin kolmesta chapterista.

Blightin jälkeen!Kun pelissä luo oman Hawken (pääset muokkaamaan hahmon ulkonäköä), niin pääset myöskin valitsemaan taustan tapahtumille muutamasta valmiista tai importtaamaan Dragon Age: Origins (plus lisäosat) tallennuksesi peliin, joka sitten vaikuttaa omilla tavoillaan tuleviin tapahtumiin. Tästä olikin mukava huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia omasta Origins tallennuksestaan, ja kyllä, tämä toimi ainakin itselleni odotettua paremmin. Itsehän henkilökohtaisesti odotin tältä peliltä todella paljon ja pääpiirteittään sain juuri sitä mitä halusin, elikkä DA2 myös pystyi tyydyttämään omat fantasia-rpg himot lähes täydellisesti tällä teokselleen, vaikka täytyy sanoa että ajoittain peli oli liian hack'n'slashia ja meinasi alkaa puuduttamaan. Voinen siis sanoa että en pettynyt kokonaisuuteen, vaikkakin pelissä on monia asioita muutettu ja Mass Effect 2:n tapaan "tyhmennetty" eli yksinkertaistettu, niin siltikin kaikki on saatu toimimaan juuri kuin pitääkin. Originsiin jos vähän verrataan niin nyt ei ollakkaan sankarillinen Grey Warden vaan Kirkwallissa vaikuttava pakolainen, joka voisi hyvinkin olla ennemmin vaikka palkkasoturi tai muuten vaan omia etujaan tavoitteleva ketku. Dragon Age 2:sta onkin tämän takia melko turha mielestäni sen enempiä vertailla Originsiin sillä kyseessä on kuitenkin niin erilaiset pelit, vaikka taattua Dragon Agea tämäkin on!
Originsissa eniten varmaan "harmitti" hieman kankea taistelu, jota onkin nyt muutettu enemmän hack'n'slash tyyliseksi, ja kyseinen taistelumekaniikka toimiikin paremmin kuin edellisessä osassa. Ulkoasu on ainakin omia silmiäni miellyttävä, ja tähän onkin panostettu selkeästi enemmän kuin Originsissa joka oli ilmestyessään paljon vaatimattomamman näköinen. Sitten siihen itselleni tärkeinpään osuuteen eli dialogiin ja ääninäyttelyyn. Dialogiahan tässäkin pelissä riittää taas vaikka kuinka, ja se onkin mielestäni pelin parasta osa-aluetta, esimerkiksi omaan partyyn liittyvät hahmot ovat tässäkin Biowaren pelissä selkeitä omia persoonia, eikä toisiaan muistuttavia, tylsiä ja pinnallisiksi jääviä hahmoja. Myöskin companions keskeisiä sivutehtäviä on enemmän kuin Originsissa, tämäkin syvensi ainakin omaa suhdettani kumppaneihini ja heidän omat tarinansa, tekemisensä ja menneisyytensä herättikin ajoittain sympatiaa ja surua omassa mielessäni heitä kohtaan. Tunnelmallisuudessa ja dramaattisuudessa ollaan onnistuttu hienosti.

Mass Dragon Effect Age?Bioware on hienosti liittänyt toisesta loistavasta pelisarjastaan, Mass Effectistä mm. keskusteluvalikon, josta valitaan dialogi vaihtoehdot, ja lisännyt siihen pienet ns. emotion-ikonit, mistä näkee millaisella äänensävyllä hahmo esittää dialoginsa missäkin kommentissa. Keskustelun voi esim. joissain tapauksissa päättää tylysti punaisilla miekoilla merkityllä dialogi vaihtoehdolla, joka meinaa sitä että keskustelukumppani surmataan tylysti välittömästi tai siitä kehkeytyy välitön taistelu. Monissa keskusteluissa pystyy myöskin kysyä omien kumppaniensa mielipidettä, kuinka pitäisi toimia jossain asioissa ja nämähän vaikuttavat sitten siihenkin, miten kumppanisi suhtautuvat sinuun sillä hetkellä. Tämä myöskin herättää pohdintaa "kuuntelenko heitä, vai enkö kuuntele", joka sai itsenikin monesti oikeasti miettimään kuinka edetä. Oikeastaan näissä kumppanien välisissä jutuissa ei suurempia uudistuksia ole, kuin se että nyt pelissä pystyy saamaan romanssin myöskin "rivalryn", eli kumppanin kanssa joka ei tule niin hyvin toimeen kanssasi... Keskustelua kumppanien kanssa on myös rajoitettu, enää et voi milloin tahansa mennä höpisemään niitä näitä, vaan pause-valikon quest kohdasta löydät erikseen maininnat milloin joku kumppanuksista kaipaa apua tai muuten vaan juttuseuraa.
Hahmojen inventaariotakin on pelkistetty, muttei niin paljoa kuin Mass Effect 2:n "otetaan-koko-inventaario-pois" menetelmä, omalle hahmolle pystyy edelleenkin valita mieleisensä haarniskat, aseet ja helyt, kun taas kumppanuksien haarniskoja voi upgradeta eri osilla, mutta heille ei voi erikseen valita haluamaansa haarniskaa. Aseet sen sijaan voi valita hahmoille, samoin kuin sormukset ja amuletit.

Eeppinen äänimaisemaÄänimaailmahan on fantasiapeleissä aina tärkeässä osassa tunnelmaa ja DA2:n musiikista vastaakin tuttu mies Originsin scoren takaa, eli Inon Zur joka onkin onnistunut luomaan tutunkuuloisen äänimaailman musiikillaan. Musiikin siis on säveltänyt mestarillinen Inon Zur joka onkin saanut pelin soundtrackista eeppisen ja erittäin elokuvamaisen, mahtipontisine orkesteri osuuksineen ja sitten taas rauhallisine huilu fiilistelyineen jne. Rytinä ja pauke on myöskin varsin korvia hivelevää. Silloin kun isketään yhteen vihollisen kanssa niin jytinä on melkoista, ja hahmot huutelee niitä näitä sinne sekaan. Sisäinen äänimaailma toimii muutenkin varsin mallikkaasti esimerkiksi Kirkwallin kaduilla liikkuessa, silloin tuntuu että on oikeasti jossain markkinoilla tai vastaavassa hälinää tarjoavassa paikassa. Öiseen aikaan voi taas kuulla sammakoiden ja muiden pienten yöneläinten ääntelyä Kirkwallin satamassa. Kaikinpuolin onnistunutta ja elävää äänimaisemaa on tarjolla ja se elävöittääkin pelimaailmaa suuresti. DA2 Signature editionin mukanahan tulee digitaalinen soundtrack jonka sai ladattua suoraan Biowaren sivuilta, pelin mukana tullutta koodia käyttäen, joten SE:n omistajat pääsevät nauttimaan 29 kappaletta tarjoavasta soundtrackista. Sitten siihen Biowaren ns. parhaimpaan osuuteen roolipeleissää, mikä on tietenkin allekirjoittaneelle se ääninäyttely! Muistan joskus jo ensimmäistä Star Wars Knights of the Old Republic peliä pelatessani, hämmästelleeni pelin uskomattoman elävää ja professionaalista ääninäyttelyä useissa vuoropuheluissa mitä peli tarjosi. Sittemmin siitä on tullut jo laadun tae että Biowaren tarjoamissa rpg:issä on taatulla laadulla hoidetut ääninäyttelyt, eikä Dragon Age 2 ole tässäkään poikkeus. Vihdoinkin pääsemme DA pelissä nauttimaan myöskin päähenkilön puheesta, ja naispuolisella Hawkella pelatessani tämä antoikin taas ihan eri syvyyttä omaan hahmoon kuin Originsin tuppisuu joka ei puhunut eikä pukahtanut. Pikaisella vilkaisulla ääninäyttelijöiden joukosta ei löydy mitään tunnettuja Hollywood-nimiä kuten monista muista peleistä, mutta selvää on että kyseessä on kova ammattilaisten kaarti sillä kaikki, kyllä, aivan kaikki pelihahmot on todella hyvin ääninäyteltyjä, tosin pieni korvaan särähtävä juttu on muutamien Kirkwallin kansalaisten liiankin överisti vedetty ranskalaistyylinen korostus puheessaan.

Tyydyttävää sotaa lohikäärmeen keraEi ainakaan voisi sanoa että tässä oltaisiin takapakkia menty Originsiin verrattuna, vaikka tuntuu että monet DAO fanit kovasti tuntuvat tätä arvostelevan negatiiviseen sävyyn, kun taas sitten peli samaan aikaan kerää loistavia arvosanoja arvosteluista. Onhan toki tarinan lähtökohdat täysin erilaiset kun tässä ei kuitenkaan pelasteta kokonaista valtakuntaa Darkspawn epäkuolleilta, vaan keskitytään enemmänkin yhden kaupungin tapahtumiin ja Thedasissa ilmeisesti ikuiseen templarit vs. maagit asetelmaan. Itse sain peliin menemään 48h ja tein lähes kaikki sivutehtävät mitä vain löytyi, joten tekemistä tässä kyllä riittää (olisin itse voinut helposti pelata vielä ainakin 20 tuntia lisää tätä). Paljon jäi kyllä uudelleen pelaamis arvoa tälle, sillä matkanvarrella oli todella paljon valinnan vapautta joista aina toinen valinta meinasi täysin toisenlaista juonenkulkua. Ajoittain näitä vaihtoehtoja oli toki enemmänkin kuin perinteiset "valitse puolesi" suunnat, joten eiköhän tässä pelattavaa vielä riitä rogue ja mage Hawkelle.

Konsoli-roolipelirintamalle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää ja Bioware on edelleen yksi parhaista länsimaalaisista roolipelejä tekevistä pelitaloista, ja itselläni onkin alkanut jo odotus seuraavaan Dragon Age peliin, vaikka saagan toisesta-osastakin on vasta ensimmäinen läpipeluu takana. DA2:sta voin ehdottomasti suositella Originsin ystäville ja eeppisen miekka & magia fantasian ystäville, sillä kyllä Dragon Age pelit edustaa m&m fantasian kärkeä tänä päivänä!

Lyhyesti:Erinomaista konsoliropetusta klassisemman fantasian parissa.

Arvosana: 90/100

Hyvää:+ Biowaren kyky tehdä oikeasti eeppistä roolipeliä.
+ Parasta miekka ja magia fantasiaa mitä nykykonsoleille saa (Originsin lisäksi!).

Huonoa:- Välillä hieman liikaakin hack'n'slashia.
- Pelimaailman pienuus ja paikkojen vähyys.

Warhammer 40,000: Space Marinen Collector's Edition ja 200 Xbox 360 peliä!

Kokoelmat senkun karttuu ja nyt onkin Xbox 360:lle kerääntynyt kaksisataa peliä (huh!). Teen tämän blogin vain siksi koska sattui tuo rajan rikkova peli olemaan melko upea Collector's Edition josta kuva alla. Pelikokoelmiini voi tutustua osoitteessa: http://www.backloggery.com/cthulhubard

Warhammer 40k ei ole juurikaan tuttu noin muuten, mutta halvalla kun sai niin pitihän se ostaa. Lopetin myöskin youtubessa noiden erikoisversioiden unboxaus-videoiden teon, joten senkin takia tämä postaus tänne ilmestyy. Ei kait siinä enempiä, pari kuvaa tuosta hienosta Collector's Editionista tähän loppuun!

Tätä kirjoittaessa taustalla soi: Rhapsody - Dawn of Victory

Lontoon Olympiahuuma ja kisojen virallinen peli!

Lontoon olympialaiset on nyt ollu käynnissä viikon ja kovana penkkiurheilijana olen kisoja katsellutkin melko aktiivisesti. Muistan viime kesä-olympialaisten aikana pelanneeni virallista Beijing 2008 peliä joka oli umpisurkea, muutamaa lajia lukuunottamatta. Noh, tokihan Lontoon kisoistakin tuli oma pelinsä ja siihen paneuduinkin eilen kuuden tunnin ajan ja voin sanoa että tykkäsin.

Peli on Segan Austraalian studion tekele ja lajejahan on reilut 45, tosin siihen lukeutuu monta eri uintimatkaa, juoksumatkaa, uintihyppyjä eri korkeuksista jne, joten vaihtelevuutta ei loppujen lopuksi kauheasti ole. Suurinosa lajeista on kohtuullisen simppeleitä oppia, sillä kontrollit on helposti opittavat ja aika monessa lajissa tyyli on sama. London 2012 ei missään nimessä ole mikään loistava peli jota voisi vertailla legendaarisiin urheilupeleihin kuten Track & Field, Decathlon jne, mutta ajaa asiansa ja on selkeästi parempi kuin Beijing 2008.

Harmittavasti olympialaisia ei voi aloittaa kaverin kanssa, mutta eventtejä voi listata vaikka kuinka ja siten pelata niitä maksimissaan kolmen kaverin kanssa, mukana myös joukkuelajeja.

Lajeja siis on mukana reilusti ja omiksi suosikeikseni on toistaiseksi noussut yleisurheilulajien ohella, uinti, kiekonammunta, ratapyöräily ja jousiammunta. Kaverin kanssa pöytätennis ja rantalentopallo on toimivia hupailuja. Pelissä ei ole urheilijoilla lisenssiä, mutta nimet ja ulkonäöt voi halutessaan muuttaa ja itse laitoinkin mm. Usain Boltin ja Michael Phelpsin omien maidensa edustukseen, sekä muutama ystäväni suomen kisajoukkueeseen jossa valmiina oli jo mm. Miika Huttunen, Jukka Kauppinen, Tuija Linden, Valtteri Hyttinen, Arttu Rajala (tuttuja kotimaisia pelitoimittajia siis).

London 2012 on kyllä meikäläiselle todella positiivinen yllätys ja tämän pariin tulee varmasti useasti palattua kun haluaa pientä kisailua ja nyt olympialaisten aikana tätä tulee paljon pelaituakin. Urheiluhuuma näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Kinect-tuki löytyy pelille myöskin mutten ole siihen vielä tutustunut, enkä ole ihan heti tutustumassakaan, koska en koe moiselle tarvetta ja homma toimii miellyttävästi ilmankin.

Suosittelen alelaarista hankittavaksi jos urheilupelit kiinnostaa ja haluaa pitää kaverien kanssa kotisohvalla omat kisailut, tosin yksinpelikin on ihan viihdyttävää kamaa jota varmasti kanssa jaksaa oman hetkensä kunnes alkaa tympääntymään pelkkiin tietokoneen ohjastamiin vastakilpailijoihin. Xbox Livessä voi myös mitellä toisten pelaajien kanssa joka pitää tässä myös kokea kunhan hallitsee lajeja sen verran että kehtaa ottaa nöyryytykset vastaan nettipelissä.

(Tämä nyt oli vain tälläinen mielipide/blogikirjoitus London 2012 pelistä, ei arvostelu!)