Vihdoinkin eilen, eli maanantaina 14.11. koitti se fantastinen hetki kun sain oman The Elder Scrolls V: Skyrim Collector's Editionin! Peliä nyt takana semmoiset 6h ja täytyy sanoa että Skyrim on vastannut kaikkiin odotuksiini täydellisesti! Kyseessä on tälläisen fantasiahörhön märkä päiväuni ja uskonkin että tulen kuluttamaan tähän huomattavasti enemmän aikaani kuin vaikkapa sarjan edelliseen osaan Oblivioniin.
Hype on ollut kovaa ja hype on päällä edelleenkin. Collector's Editionin mukana tulleet kamat on todella laadukkaita ja lisäävät vain sitä housujen kastelua pelkällä upeudellaan. Skyrimin CE on todella massiivinen paketti ja omasta mielestäni ainakin hintansa arvoinenkin! Nyt onkin palattava tuohon lumen ja jään täytteiseen maahan, eli ei muuta kuin nokka kohti Skyrimiä ja loppuun vielä tuon Collector's Editionin unboxaus video!
DOVAHKIIN DOVAHKIIN
NAAL OK ZIN LOS VAHRIIN
tiistai 15. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
11.11.11. SKYRIM!
Odottelen tässä aamukahvia siemaillessani omaa kappalettani tuosta odotetusta pelistä ja vieläpä ihan Collector's Editionina!
Toivotaan että Matkahuolto löytää paikalle tänään, niin pääsee duunaamaan uutta unboxaus-videotakin. Skyrim, Skyrim, Skyrim, unessakin jo näin että hain jostakin liikkeestä kyseisen pelin CE:n. The Elder Scrolls -saagan suurin eepos on kyseessä ja kohta saatan kadottaa tajuntani tosielämän rajoista kun uppoudun lohikäärmeiden ja miekkojen mystiseen maailmaan.
Toivotaan että Matkahuolto löytää paikalle tänään, niin pääsee duunaamaan uutta unboxaus-videotakin. Skyrim, Skyrim, Skyrim, unessakin jo näin että hain jostakin liikkeestä kyseisen pelin CE:n. The Elder Scrolls -saagan suurin eepos on kyseessä ja kohta saatan kadottaa tajuntani tosielämän rajoista kun uppoudun lohikäärmeiden ja miekkojen mystiseen maailmaan.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Pelaamisia part 1
Pelejä kertyy ja kertyy hyllyihin mukavaan tahtiin ja nyt niitä on taas jaksanut pelaillakkin melkoisella urakalla. Tällä hetkellä kun tulee pelattua usealla alustalla niin on ollut melkoisen hankalaa tuo "mitähän nyt pelais" meininki, eli liikaa valinnanvaraa ja se tuottaa pienoisia ongelmia ajoittain.
Handheld it shall be!
Käsikonsolit on ollu aina itelleni melko vieraita, mutta kokoajan enemmän ja enemmän olen alkanut tykästymään/tottumaan niilläkin pelaamiseen. Yksi pelatuimmista käsikonsolipeleistäni on PSP:lle julkaistu Football Manager Handheld 2010. Suurena Football Manager pelien fanittajana en voinut olla ostamatta kyseistä peliä joskus kun sen bongasin Konsolinetistä huokeaan hintaan ja nyt on brittiensaarilta tulossa FM2011 PSP:lle. Toivonkin että myös jatkossa tulee FM pelejä PSP:lle, sillä jo ne pitävät meikäläisen aktiivisesti PSP:n kimpussa.
Shin Megami Tensei Persona 3 Portable (PSP) on ollut toinen PSP peli mitä jaksanut tässä pelailla loppukesän kuumuudessa. En ole aikaisemmin kyseiseen pelisarjaan tutustunut, joten ei ihme että olin alkuun hieman ulkona pelin kuvioista, mutta pikkuhiljaa tämäkin alkanut avautumaan ja vaikuttaakin melko mielenkiintoiselta japsiroolipeliltä. PSP:lle odottaisi mukava läjä muitakin mielenkiintoisia pelejä hyllyssä kuten Silent Hill Origins, Metal Gear Solid Peacewalker, MGS Portable Ops, MGS Portable Ops Plus jne jne.
Nintendon käsikonsoleilla pelaaminen on ollut viime aikoina pelkästään loistavan Last Window: The Secret of Cape West pelin pelaamista, joka koukuttikin aika hyvin moneksi päiväksi. Nyt peli on loppuvaiheilla kesken, joten pitäisi sen pariin palata jossain vaiheessa taas...
DS-käsikonsolille on kanssa isot kasat hyviä pelejä hyllyssä, mutten ole pahemmin jaksanut niihinkään syventyä. Yksi syy ja varmasti se suurin syy on juurikin se että kotona ollessani pelaan huomattavasti mielummin pelejä telkkarin kautta kuin käsikonsolin pieneltä ruudulta, enkä kauheasti harrasta pelaamista esim. junamatkoilla, tai muutenkaan ota käsikonsoleita mukaani kun lähden jonnekkin. Tänä kesänä tosin mökillä mukanani oli PSP ja edellä mainittu FM2010, jonka pelaaminen mökillä ja junassa osoittautui niin koukuttavaksi ettei meinannut malttaa muuta tehdäkkään.
Kädestä televisioon...
Playstation kolmoseni jatkaa pölyyntymistä telkun vieressä, sillä ei vaan ole jaksanut sillä pelata yhtään mitään vaikka hyllyssä olisi esim. kiinnostava Yakuza 3. Uskon että viimeistään Team ICO:n HD Collectionin (sisältää siis ICO:n ja Shadows of Colossus pelit) julkaisun jälkeen PS3 on kovassa käytössä. Muuta kiinnostavaa PS3:lle ei mielestäni sitten olekkaan tulossa...
Wii on kokenut melko saman kohtalon kuin PS3 omalta osaltani, eli ei vaan jaksa innostua vaikka sillekkin olisi ihan kiinnostavia nimikkeitä hyllyssä. Tosin nytten kun alkaa säät taas viilentyä syksyn tullessa niin jaksanee tuota Wiin kapuloiden heilutteluakin paremmin ja sitten pitääkin tutustua hyllyssä oleviin Sin and Punishment, The Conduit jne.
Täytynee myöskin aktivoitua pelaamaan taas loistavaa Mario Kart Wiitä ja New Super Mario Bros Wiitä, sekä muutamaa muuta vanhaa Wii-tuttua. Wiin Balance Boardikin varmaan otettava taas käyttöön ja kehiteltävä hieman "liikuntaohjelmaa" olohuoneessa.
I <3 X
Rakkain konsolini on yhä ja edelleen jatkuvassa käytössä oleva tumman kiiltävä Xbox 360 Slim!
Tällä hetkellä tulessa on mm. fps-peli nimeltä Singularity, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi peliksi, CSI: Deadly Intent joka alkuun lähinnä herätti vihaa (väsymyksen piikkiin meni tosin tuo turhautuminen), mutta joka alkoi jo toisessa tehtävässä vaikuttamaan varsin kiehtovalta peliltä ja onkin imaissut tehokkaasti meikäläisen mukaansa. Paljon on pelaamattomia pelejä hyllyssä ja useita pelejä keskenkin vielä, mutta koitan nyt saada Singularityn ja tuon CSI:n läpi, jonka jälkeen tarkoitus olisi palata Red Dead Redemptionin pariin... Kapuloita rattaisiin lyö kylläkin nytten tuo 26.8. julkaistava Deus Ex: Human Revolution, josta itselle tulossa tietenkin Collector's Edition ennakkotilauksena.
Muutamaa mielenkiintoista Xbox Live Arcade peliäkin tullut pelailtua viime aikoina, joista kaksi peliä vei mukanaan. Fruit Ninja Kinect osoittautui yllättäen todella mukavaksi ja hyvin toteutetuksi partypeliksi, jossa siis heilutaan Kinect "ohjaimen" edessä ja hutkitaan käsillä kaikenlaisia hedelmiä palasiksi, hyvää pientä hyötyliikuntaakin moinen tälläiselle sohvaperunalle joka tosin innostui melkoisesti myöskin Kinect Sports pelistä, etenkin sen yleisurheilu osuudesta! Saa läskit kyytiä!
Toinen maininnan arvoinen XBLA peli jota jaksanu pelata kauemmin kuin parikymmentä minuuttia, on Toy Soldiers: Cold War! Pelihän on jatkoa viime vuonna julkaistuun Toy Soldiers peliin, jonka skippasin vaikka tykkäsin siitä pienen testin jälkeen. No nyt sitten Cold War pelin tullessa, koukutuin tähänkin ja nakutinkin pelin melko kovaan tahtiin vikaan kenttään, joka on osoittautunut jo todella haastavaksi kentäksi, enkä ole sitä vieläkään läpäissyt. Aikaisemmat kentät oli melko leppoisaa tower defense pelaamista, jossa pääsee itsekkin ohjastamaan kk-pesäkkeitä, it-tykkejä, sun muita sotajoukkoja ja pääsepähän tässä lentelemään/liikkumaan radio-ohjattavilla helikoptereilla, hävittäjillä ja panssarivaunuillakin. Leppoisaa ja viihdyttävää sotameininkiä siis 80-luvun hengessä, vilahtaa pelissä jopa erehdyttävästi Ramboa muistuttava commando, joka ampuu kaikkea liikkuvaa konekiväärillä ja singolla samanaikaisesti, huudellen kovasti Sylvester Stallonen tyylisellä äänellä sotahuutojaan.
Siinäpä sitä onkin tän hetken pelit mitä tullut tahkottua ja joiden parissa jatkan tästä eteenpäin myös... Katsellaan josko jaksaisi alkaa tälläistä blogia kirjoitella useamminkin peleistä joita pelaan juuri sillä hetkellä, siksi tuo part 1 tuolla otsikossa onkin ;)
Deus Ex: Human Revolutionista voisi kanssa kirjoitella jonkinlaisen blogin, kunhan sen saan käsiini ja uppouduttuani sen pariin. Jotain juttua kuvien kera voisin ehkä laittaa tuosta Collector's Editionistakin, katsotaas nytten josko tässä nyt taas jaksaa innostus blogin kirjoitteluista.
Tätä kirjoittaessa meni pari kuppia kahvia, 8thSin yhtyeen CD "Sinners Inc. ja nyt soi Von Thronstahlin "Germanium Metallicum".
Handheld it shall be!
Käsikonsolit on ollu aina itelleni melko vieraita, mutta kokoajan enemmän ja enemmän olen alkanut tykästymään/tottumaan niilläkin pelaamiseen. Yksi pelatuimmista käsikonsolipeleistäni on PSP:lle julkaistu Football Manager Handheld 2010. Suurena Football Manager pelien fanittajana en voinut olla ostamatta kyseistä peliä joskus kun sen bongasin Konsolinetistä huokeaan hintaan ja nyt on brittiensaarilta tulossa FM2011 PSP:lle. Toivonkin että myös jatkossa tulee FM pelejä PSP:lle, sillä jo ne pitävät meikäläisen aktiivisesti PSP:n kimpussa.
Shin Megami Tensei Persona 3 Portable (PSP) on ollut toinen PSP peli mitä jaksanut tässä pelailla loppukesän kuumuudessa. En ole aikaisemmin kyseiseen pelisarjaan tutustunut, joten ei ihme että olin alkuun hieman ulkona pelin kuvioista, mutta pikkuhiljaa tämäkin alkanut avautumaan ja vaikuttaakin melko mielenkiintoiselta japsiroolipeliltä. PSP:lle odottaisi mukava läjä muitakin mielenkiintoisia pelejä hyllyssä kuten Silent Hill Origins, Metal Gear Solid Peacewalker, MGS Portable Ops, MGS Portable Ops Plus jne jne.
Nintendon käsikonsoleilla pelaaminen on ollut viime aikoina pelkästään loistavan Last Window: The Secret of Cape West pelin pelaamista, joka koukuttikin aika hyvin moneksi päiväksi. Nyt peli on loppuvaiheilla kesken, joten pitäisi sen pariin palata jossain vaiheessa taas...
DS-käsikonsolille on kanssa isot kasat hyviä pelejä hyllyssä, mutten ole pahemmin jaksanut niihinkään syventyä. Yksi syy ja varmasti se suurin syy on juurikin se että kotona ollessani pelaan huomattavasti mielummin pelejä telkkarin kautta kuin käsikonsolin pieneltä ruudulta, enkä kauheasti harrasta pelaamista esim. junamatkoilla, tai muutenkaan ota käsikonsoleita mukaani kun lähden jonnekkin. Tänä kesänä tosin mökillä mukanani oli PSP ja edellä mainittu FM2010, jonka pelaaminen mökillä ja junassa osoittautui niin koukuttavaksi ettei meinannut malttaa muuta tehdäkkään.
Kädestä televisioon...
Playstation kolmoseni jatkaa pölyyntymistä telkun vieressä, sillä ei vaan ole jaksanut sillä pelata yhtään mitään vaikka hyllyssä olisi esim. kiinnostava Yakuza 3. Uskon että viimeistään Team ICO:n HD Collectionin (sisältää siis ICO:n ja Shadows of Colossus pelit) julkaisun jälkeen PS3 on kovassa käytössä. Muuta kiinnostavaa PS3:lle ei mielestäni sitten olekkaan tulossa...
Wii on kokenut melko saman kohtalon kuin PS3 omalta osaltani, eli ei vaan jaksa innostua vaikka sillekkin olisi ihan kiinnostavia nimikkeitä hyllyssä. Tosin nytten kun alkaa säät taas viilentyä syksyn tullessa niin jaksanee tuota Wiin kapuloiden heilutteluakin paremmin ja sitten pitääkin tutustua hyllyssä oleviin Sin and Punishment, The Conduit jne.
Täytynee myöskin aktivoitua pelaamaan taas loistavaa Mario Kart Wiitä ja New Super Mario Bros Wiitä, sekä muutamaa muuta vanhaa Wii-tuttua. Wiin Balance Boardikin varmaan otettava taas käyttöön ja kehiteltävä hieman "liikuntaohjelmaa" olohuoneessa.
I <3 X
Rakkain konsolini on yhä ja edelleen jatkuvassa käytössä oleva tumman kiiltävä Xbox 360 Slim!
Tällä hetkellä tulessa on mm. fps-peli nimeltä Singularity, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi peliksi, CSI: Deadly Intent joka alkuun lähinnä herätti vihaa (väsymyksen piikkiin meni tosin tuo turhautuminen), mutta joka alkoi jo toisessa tehtävässä vaikuttamaan varsin kiehtovalta peliltä ja onkin imaissut tehokkaasti meikäläisen mukaansa. Paljon on pelaamattomia pelejä hyllyssä ja useita pelejä keskenkin vielä, mutta koitan nyt saada Singularityn ja tuon CSI:n läpi, jonka jälkeen tarkoitus olisi palata Red Dead Redemptionin pariin... Kapuloita rattaisiin lyö kylläkin nytten tuo 26.8. julkaistava Deus Ex: Human Revolution, josta itselle tulossa tietenkin Collector's Edition ennakkotilauksena.
Muutamaa mielenkiintoista Xbox Live Arcade peliäkin tullut pelailtua viime aikoina, joista kaksi peliä vei mukanaan. Fruit Ninja Kinect osoittautui yllättäen todella mukavaksi ja hyvin toteutetuksi partypeliksi, jossa siis heilutaan Kinect "ohjaimen" edessä ja hutkitaan käsillä kaikenlaisia hedelmiä palasiksi, hyvää pientä hyötyliikuntaakin moinen tälläiselle sohvaperunalle joka tosin innostui melkoisesti myöskin Kinect Sports pelistä, etenkin sen yleisurheilu osuudesta! Saa läskit kyytiä!
Toinen maininnan arvoinen XBLA peli jota jaksanu pelata kauemmin kuin parikymmentä minuuttia, on Toy Soldiers: Cold War! Pelihän on jatkoa viime vuonna julkaistuun Toy Soldiers peliin, jonka skippasin vaikka tykkäsin siitä pienen testin jälkeen. No nyt sitten Cold War pelin tullessa, koukutuin tähänkin ja nakutinkin pelin melko kovaan tahtiin vikaan kenttään, joka on osoittautunut jo todella haastavaksi kentäksi, enkä ole sitä vieläkään läpäissyt. Aikaisemmat kentät oli melko leppoisaa tower defense pelaamista, jossa pääsee itsekkin ohjastamaan kk-pesäkkeitä, it-tykkejä, sun muita sotajoukkoja ja pääsepähän tässä lentelemään/liikkumaan radio-ohjattavilla helikoptereilla, hävittäjillä ja panssarivaunuillakin. Leppoisaa ja viihdyttävää sotameininkiä siis 80-luvun hengessä, vilahtaa pelissä jopa erehdyttävästi Ramboa muistuttava commando, joka ampuu kaikkea liikkuvaa konekiväärillä ja singolla samanaikaisesti, huudellen kovasti Sylvester Stallonen tyylisellä äänellä sotahuutojaan.
Siinäpä sitä onkin tän hetken pelit mitä tullut tahkottua ja joiden parissa jatkan tästä eteenpäin myös... Katsellaan josko jaksaisi alkaa tälläistä blogia kirjoitella useamminkin peleistä joita pelaan juuri sillä hetkellä, siksi tuo part 1 tuolla otsikossa onkin ;)
Deus Ex: Human Revolutionista voisi kanssa kirjoitella jonkinlaisen blogin, kunhan sen saan käsiini ja uppouduttuani sen pariin. Jotain juttua kuvien kera voisin ehkä laittaa tuosta Collector's Editionistakin, katsotaas nytten josko tässä nyt taas jaksaa innostus blogin kirjoitteluista.
Tätä kirjoittaessa meni pari kuppia kahvia, 8thSin yhtyeen CD "Sinners Inc. ja nyt soi Von Thronstahlin "Germanium Metallicum".
torstai 23. kesäkuuta 2011
E3, TRMP, Duke Nukem Forever ja Desucon! Eli kesäkuun kuulumisia!
Viime seteistä onkin taas jo aikaa, joten voisikin kirjoitella pienoisen tekstinpätkän kesäkuun kuulumisista...
Joka kesähän itse odotan suurella innolla jenkkilässä järjestettäviä E3 pelimessuja, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. TRMP:n sivuille kirjoittelinkin jo kattavammat pressiraportaasit, joten niitä nyt en tässä käy läpi sen kummemmin. E3 oli iso ja mielenkiintoinen kuten aina ja haluankin vain sanoa parit isot jutut eli Wii U:n ohjaimen esittely oli vakuuttava ja peleistä taas uusi Halo trilogia, sekä ekan Halon remasteroitu versio iskivät itseeni ehkä eniten. Konamin E3 pre-show löi tiskiin Metal Gear Solid HD-Collectionin julkaisun ja Silent Hill HD-Collectionin! Molempien pelisarjojen suurena fanipoikana kastelin melkein housuni.
E3 tarjosi siis vaikka mitä ja sen jälkeen edessä olikin TRMP:n 1-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestetty pelimaratooni, joka alkoi siis launataina 11.6. klo 15. Edessä oli siis viiden vuorokauden (120:n tunnin) mittainen, massiivinen rupeama jossa mukana oli lähes kaikki TRMP:n jäsenet.
Homman nimihän oli se että pelataan pelejä eri alustoilla tuon viiden päivän ajan ja muutama jäsen sitten jauhaa paskaa pelin messissä. Tempaus oli niin mukava että sitä jatkettiin vuorokaudella, eli pituudeksi venähti 144 tuntia, jonka aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Meikäläinenkin ylitti itseni olemalla hereillä ja äänessä lähestulkoon 100 tuntia, kyllä vanhakin vielä jaksaa nörtätä!
Upeinta oli kuitenkin se että katsojalukumme kävi melkein neljässäsadassa (385 katsojaa oli paras), ja muutenkin pysyttelimme melko hyvin siinä 200-300 katsojan välimaatossa päivisin, kun taas öisin (ymmärrettävästi) katsojaluvut oli pienemmät.
Maratoonin jälkeen posti sitten vihdoinkin toi meikäläiselle kauan odotetun Duke Nukem Foreverin Balls of Steel Editionin! Julkaisuhan tapahtui tuossa E3:n ja TRMP-maratoonin välillä, mutta en sitä käsiini silloin saanut. Nyt (22.6.) on sitten vihdoinkin saatu pelattua peli läpikin ja hitto vieköön, tuohon oli hyvä peli! Peli tarjosi taattua Duke meininkiä, kivoja kenttiä, kelpo räiskintää ja hyvää fiilistä... ainakin siis minulle. Duke Nukem Forever on kerännyt niin alhaisia arvosanoja, että oikein ihmetyttää... Onko kaikki oikeasti odottanut jotain maailman parasta fps-mättöä? Itse odotin uutta Duke peliä ja sen sain. Haters gonna hate, but I like it!
Eipä kerennyt paljoa levätä TRMP-maratooninkaan jälkeen (loppui 17.6.), vaan olikin sitten lähdettävä Lahteen, jossa järjestettiin kolmannen kerran anime/manga tapahtuma Desucon (18-19.6.). Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Desussa ja odotukset olikin melko korkealla tapahtumaa kohtaan. Matkaseuranani oli tietenkin rakas vaimoni ja hänen kanssaa saavuimme Lahden Sibeliustalolle joskus siinä 12 aikoihin. Lahden asemalta oli helppoa saapua paikalle, kun vain seurasi coniväen näköisiä hahmoja. Väkeä olikin paljon tapahtumapaikalla, muttei sentään tungosta esiintynyt. Itseänihän tälläisissä tapauksissa eniten kiinnostaa hyvät ja mielenkiintoiset luennot, joita oli nyttenkin paljon. Myös conien myyntipuoli on se mikä kiehtoo ja mukaan lähtikin iso kasa mangaa ja parit anime dvd-boxit, huokeaan hintaan kaikki. Cosplay on myöskin iso osa tälläisiä tapahtumia ja täytyy sanoakkin että taso oli varsin korkeaa. Itse kun olen sellainen että haukun huonot cossit melko suoraan ja huomasin etten koko conin aikana ollut vaimolleni manannut oikeastaan yhtäkään cosplayta... Saavutus kai tämäkin.
Yöpyminen tapahtui Lahden keskustassa Omenahotellissa, jonne lähdettiin kävelemään joskus siinä puolenyön aikoihin. Kävelymatka tuntui pitkältä väsymyksen takia ja ahdistusta herätti kadulla olleet viikonlopun viettäjät. Kyseessä olikin ensimmäinen yhteinen hotelliyö minulle ja vaimolleni ikinä ja naureskelimme, kuinka romanttista tämä onkin olla Omenahotellissa jossa oli aivan helvetin kylmä sisällä.
Desucon oli todella mieltä piristävä coni, josta kiitos kuuluu järjestäjille ja tietenkin myös kävijöille. Kotiuduttuamme Desusta, oli vihdoinkin aika levätä ja nauttia kolmesta viikosta ennen kuin työni heinäkuussa sitten alkaa. Tämä bloggaus oli siis vain oman mieleni purkua kiireisistä parista viikosta ja mieli on taas kevyempi.
Erityiskiitokset TRMP-maratooniin liittyen Domen verkkosivuille ja etenkin Jukka O. Kauppiselle, joka kirjoitti maratoonistamme uutisen Domen sivuille. Erityiskiitokset myöskin KonsoliFIN:in Paavo "Paavi" Niskalalle, joka uutisoi KonsoliFINin sivuilla tapahtumastamme. KIITOS!
Joka kesähän itse odotan suurella innolla jenkkilässä järjestettäviä E3 pelimessuja, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. TRMP:n sivuille kirjoittelinkin jo kattavammat pressiraportaasit, joten niitä nyt en tässä käy läpi sen kummemmin. E3 oli iso ja mielenkiintoinen kuten aina ja haluankin vain sanoa parit isot jutut eli Wii U:n ohjaimen esittely oli vakuuttava ja peleistä taas uusi Halo trilogia, sekä ekan Halon remasteroitu versio iskivät itseeni ehkä eniten. Konamin E3 pre-show löi tiskiin Metal Gear Solid HD-Collectionin julkaisun ja Silent Hill HD-Collectionin! Molempien pelisarjojen suurena fanipoikana kastelin melkein housuni.
E3 tarjosi siis vaikka mitä ja sen jälkeen edessä olikin TRMP:n 1-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestetty pelimaratooni, joka alkoi siis launataina 11.6. klo 15. Edessä oli siis viiden vuorokauden (120:n tunnin) mittainen, massiivinen rupeama jossa mukana oli lähes kaikki TRMP:n jäsenet.
Homman nimihän oli se että pelataan pelejä eri alustoilla tuon viiden päivän ajan ja muutama jäsen sitten jauhaa paskaa pelin messissä. Tempaus oli niin mukava että sitä jatkettiin vuorokaudella, eli pituudeksi venähti 144 tuntia, jonka aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Meikäläinenkin ylitti itseni olemalla hereillä ja äänessä lähestulkoon 100 tuntia, kyllä vanhakin vielä jaksaa nörtätä!
Upeinta oli kuitenkin se että katsojalukumme kävi melkein neljässäsadassa (385 katsojaa oli paras), ja muutenkin pysyttelimme melko hyvin siinä 200-300 katsojan välimaatossa päivisin, kun taas öisin (ymmärrettävästi) katsojaluvut oli pienemmät.
Maratoonin jälkeen posti sitten vihdoinkin toi meikäläiselle kauan odotetun Duke Nukem Foreverin Balls of Steel Editionin! Julkaisuhan tapahtui tuossa E3:n ja TRMP-maratoonin välillä, mutta en sitä käsiini silloin saanut. Nyt (22.6.) on sitten vihdoinkin saatu pelattua peli läpikin ja hitto vieköön, tuohon oli hyvä peli! Peli tarjosi taattua Duke meininkiä, kivoja kenttiä, kelpo räiskintää ja hyvää fiilistä... ainakin siis minulle. Duke Nukem Forever on kerännyt niin alhaisia arvosanoja, että oikein ihmetyttää... Onko kaikki oikeasti odottanut jotain maailman parasta fps-mättöä? Itse odotin uutta Duke peliä ja sen sain. Haters gonna hate, but I like it!
Eipä kerennyt paljoa levätä TRMP-maratooninkaan jälkeen (loppui 17.6.), vaan olikin sitten lähdettävä Lahteen, jossa järjestettiin kolmannen kerran anime/manga tapahtuma Desucon (18-19.6.). Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Desussa ja odotukset olikin melko korkealla tapahtumaa kohtaan. Matkaseuranani oli tietenkin rakas vaimoni ja hänen kanssaa saavuimme Lahden Sibeliustalolle joskus siinä 12 aikoihin. Lahden asemalta oli helppoa saapua paikalle, kun vain seurasi coniväen näköisiä hahmoja. Väkeä olikin paljon tapahtumapaikalla, muttei sentään tungosta esiintynyt. Itseänihän tälläisissä tapauksissa eniten kiinnostaa hyvät ja mielenkiintoiset luennot, joita oli nyttenkin paljon. Myös conien myyntipuoli on se mikä kiehtoo ja mukaan lähtikin iso kasa mangaa ja parit anime dvd-boxit, huokeaan hintaan kaikki. Cosplay on myöskin iso osa tälläisiä tapahtumia ja täytyy sanoakkin että taso oli varsin korkeaa. Itse kun olen sellainen että haukun huonot cossit melko suoraan ja huomasin etten koko conin aikana ollut vaimolleni manannut oikeastaan yhtäkään cosplayta... Saavutus kai tämäkin.
Yöpyminen tapahtui Lahden keskustassa Omenahotellissa, jonne lähdettiin kävelemään joskus siinä puolenyön aikoihin. Kävelymatka tuntui pitkältä väsymyksen takia ja ahdistusta herätti kadulla olleet viikonlopun viettäjät. Kyseessä olikin ensimmäinen yhteinen hotelliyö minulle ja vaimolleni ikinä ja naureskelimme, kuinka romanttista tämä onkin olla Omenahotellissa jossa oli aivan helvetin kylmä sisällä.
Desucon oli todella mieltä piristävä coni, josta kiitos kuuluu järjestäjille ja tietenkin myös kävijöille. Kotiuduttuamme Desusta, oli vihdoinkin aika levätä ja nauttia kolmesta viikosta ennen kuin työni heinäkuussa sitten alkaa. Tämä bloggaus oli siis vain oman mieleni purkua kiireisistä parista viikosta ja mieli on taas kevyempi.
Erityiskiitokset TRMP-maratooniin liittyen Domen verkkosivuille ja etenkin Jukka O. Kauppiselle, joka kirjoitti maratoonistamme uutisen Domen sivuille. Erityiskiitokset myöskin KonsoliFIN:in Paavo "Paavi" Niskalalle, joka uutisoi KonsoliFINin sivuilla tapahtumastamme. KIITOS!
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D sai julkaisupäivän!
FINALLY! Nyt se on siis virallista että kovasti odotettu remake Nintendo 64:n yhdestä parhaimmista peleistä julkaistaan 17. kesäkuuta Nintendon 3DS käsikonsolille!
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Ghost Trick: Phantom Detective arvostelu
Peligenre: seikkailu, puzzle
Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Capcom
Kotisivut: http://www.capcom.co.jp/ghosttrick/
Julkaisupäivä: 14.1.2011 Euroopassa
Testattu: DS
Muut alustat: -
Pelaajat: 1
Pelihahmon kuolema! Tällä tapahtumalla alkaa Capcomin murhamysteeri Ghost Trick: Phantom Detective. En muista moiseen alkuun törmänneeni ikinä missään pelissä ja Ghost Trick tarjoaa muutenkin jotain aivan uutta, mitä ei olla totutta videopeleissä näkemään. Peli siis todellakin alkaa päähahmon kuolemalla, joka käynnistää tapahtumaketjun, jonka tarkoituksena on selvittää miksi näin tapahtui ja kuka oli kaiken takana.
Etsivä rajan takaa!
Pelaaja ottaa kontrollin siis pelin päähahmo Sisselistä, joka kuolee pelin alussa ja hänen henkensä jää kuitenkin roikkumaan kuolevaisten maailmaan, eikä Sissel muista kuolevaisesta elämästään yhtikäs mitään. Tästä lähdetäänkin alkuun selventämään omaa identiteettiä ja sitä mukaan sitten enemmän sitä miksi Sissel on kuolleena. Kuoleman tuomat vapaudetkin tosin on rajoitettuja ja pelaajan pitääkin selvittää tapahtumat tiettyyn aikaan mennessä, tai henki siirtyy manalaan. Pientä aikamatkailua on luvassa kun Sissel pystyy liikkumaan ajassa sen verran taaksepäin että hän voi koittaa estää näin jo tapahtuneita asioita... Pelissä siis roikutaan todellisuuden ja ns. haamumaailman välillä, jälkimmäisessä aika ei kulu ollenkaan ja Sisselin henki voi liikkua erilaisten kiintopisteiden kautta eteenpäin, kuten esimerkiksi puhelinlankoja pitkin paikasta toiseen. Juoni on siis melko erikoinen ja muista murhamysteereistä varmasti erottuva. Ghost Trick tarjoaakin aivopähkinää, klassista point & clickiä ja japanilaista omaperäisyyttä.
Palapeliä, baby, palapeliä!
Jos Ghost Trick jotain erityisesti vaatii niin se on pientä aivojen käyttöä, sillä pelissä joutuu käyttämään aivonystyröitään, eikä asiaa auta se että yleensä tietty tapaus pitää selvittää sen neljän minuutin sisällä. Ei kuitenkaan syytä hätään, sillä kyseisen tilanteen voi aina käynnistää uudestaan jos huomaa mokanneensa, eikä pulmatilanteet ole kuitenkaan niin monijakoisia etteikö ratkaisu sieltä putkahtaisi, kun vaan vähän funtsailee ja käyttää pelin ympäristöä hyväkseen. Huomasin chapter 2 osiossa turhautuneeni täysin turhaan todella simppeliin puzzleen, jonka sitten vaimoni ratkaisi minulle ja peli sai jatkua, syyksi sanon vain etten ehkä ollut kovin pirteässä olotilassa, joten aivot ei vaan toimineet. Selvennettäköön sen verran että puzzlepelit on kaikinpuolin itseäni kiinnostavia, mutta Ghost Trickissa ainoa hieman kismittävä asia on juurikin tuo monissa tehtävissä oleva aikaraja, joka saa kaltaiseni pelaajan säheltämään entistä enemmän kun laitetaan kello tikittämään, kokeneemmille p&c pelaajille tämä on varmaankin vain tervetullutta haastetta. Pelin point & click osuudet on kuitenkin todella hyvin toteutettu, ulkoasu on todella hyvän näköinen ja musiikki sekä äänimaailma muutenkin istuu pelin täydellisesti. Ulkoasusta tuleekin melkoisesti mieleen joku kieron japanilaisen animaatiosarjan (ei perinteisellä animetyylillä) ja legendaarisen Maniac Mansion pelin miksaus, jossa törmäsi jos minkälaiseen hörhöön ja niitä hörhöjä riittää tässäkin pelissä. Animaatio on todella sulavaa ja monesti huomaa hymyilevänsä, kun eräskin etsivä tekee Michael Jackson/Elvis tyylisiä liikkeitä aina paikalle saapuessaan.
Ace Attorney kummittelee?
Ghost Trick on siis suositun Ace Attorney pelisarjan luojan Shu Takumin tuotos ja pelissä onkin samaa henkeä kuin Acessa, vaikka muuten liikutaankin melko eriävillä maaperillä. Todella hyvästä laadustakin huomaa että asialla on tämän tyylisten pelien konkarit, pelistä huokuu taito jolla on osattu yhdistää erittäin mielenkiintoinen juoni, sulavaksi hiottuine animaatioineen ja viihdyttävine puzzleineen. Peli onkin kerännyt suurta arvostusta pelimediassa ja pelaajissa, itsekkin kuulun tähän kehujien joukkoon ja sanonkin että peli olikin heti alkuun varsin mykistävä upealla ulkoasullaan, letkeällä musiikillaan ja erikoisella juonellaan. Pelattavaakin riittää ihan mukavasti sillä chaptereita on yhteensä 17, ja peli eteneekin melko verkkaisasti. Ghost Trick: Phantom Detective peliä voinkin suositella etenkin Ace Attorney pelien ystäville ja hyvien seikkailu/puzzle pelien faneille, itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja GT:PD onkin herätellyt uutta intoa myös oikeussali-pelisarjan pariin.
ARVOSANA: 8+/10
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Maaliskuun lopun mietteitä... PS3 ja 3DS!
Aika jälleen hieman kertoa pelaajan maailmasta jotakin... Ostin tuossa jokunen aika sitten veljeltäni Playstation 3:n, jota ei ollut tarkoitus edes ostaa alunperin, mutta PS3:n muutamat yksinoikeuspelit kuitenkin herätti sen verran mielenkiintoa että ostin kuitenkin. Ekana pelinä hankin japanilaisen RPG:n kuin Demon's Souls, johon tosin en ole koskenut sen enempiä kuin poistanut muovit kansista... Kyseiseen peliin palaan kyllä tässä kun saan muutamat muut roolipelit alta pois. Metal Gear Solid 4 oli alkuun se kaikista himoituin peli itselleni PS3:n valikoimasta, pelasinkin pelin läpi jokunen aika sitten ja täytyy sanoa että peli oli sitä mitä odotinkin! Kankean alun jälkeen peli muuttui elämääkin suuremmaksi ja eeppisyydeltä katosi rajat täysin, todella upeaa tarinankerrontaa ja draamaa. Maineensa veroinen peli MGS-saagaan ja varmasti yksi PS3:n parhaista peleistä!
MGS4 oli siis eka peli minkä pelasin PS3:lla läpi ja tämä herätti sitä piilossa ollutta pientä intoa konsolia kohtaan. Seuraavana askeleena ajattelin että nyt on sitten pakko saada se paljon kehuttu Heavy Rain, joka myöskin herättänyt suurta kiinnostusta Pelaajan ja MoonTV:n Gamerin hypetyksien ansiosta.
Heavy Rainia onkin nytten takana 5-6 tuntia ja peli on imaissut sisäänsä. Synkkää ja lohdutonta tarinankerrontaa parhaimmillaan, vanhoilla point & click tyylisillä etsinnöillä maustettuna ja QTE (Quick Time Event) taisteluilla, takaa-ajoilla jne varustettuna peli on todella upeasti toteutettu! Tarina voisi olla suoraan jostain elokuvasta ja toteutuskin on elokuvamainen, mutta peli kuitenkin onneksi tuntuu myös peliltä, eli asioihin voi vaikuttaa melkoisestikkin tässä pelissä. Mutta jees, tarkoitukseni ei ole kirjoitella arvostelua pelistä jota en ole läpäissyt edes vielä, vaan hieman kertoa että olen vihdoinkin nähnyt Sonynkin valot uudelleen PS2:n jälkeen ja hyväksynyt sen totuuden että kaikkien konsolien yksinoikeuspeleistä pitää päästä nauttimaan.
Sonysta ja PS3:sta siirrytäänkin sitten Nintendon maailmaan ja 3DS:n hypeen, joka on valloillaan ainakin tässä taloudessa, vaikkei 3DS ole edes vielä tänne meidän kotosalle saapunut. Kuitenkin valoisaa on se että tänään tuo pieni ihme pitäisi käydä noutamassa postista, ja sitä pääsisi vihdoinkin sitten omassa rauhassa räpläämään, vaikkei mitään 3DS peliä olekkaan tullut vielä hankittua...
3DS on tällä hetkellä se kaikkein kiinnostavin uusi asia nykypelaamisessa, joka esimerkiksi ottaa ensiaskeleen sinne minne muut konsolivalmistajat tulevat perässä, eli 3D:n suuntaan. Itseäni koko 3D tosin ei voisi vähempää kiinnostaa, PAITSI juurikin ilman 3D-laseja ja sehän onnistuu 3DS:llä! Mainospuheet on mainospuheita, itselläni tämä on silkkaa hypeä, joka on ollut pinnassa 2010 E3-messuilta saakka. Ei ole mikään Nintendon tuote saanut moista innostusta aikaan itsessäni sitten Nintendo 64:n jälkeen, joten tilanne on melko harvinainen ja tuntuu aivan helvetin hyvälle!
Otin myöskin odotetut ensiaskeleet Pokémon kouluttajana, aloitettuani pelaamaan DS:llä Pokémon White peliä, eikä tästäkään ole kuin hyvää sanottavaa. Perus japanilainen rpg fiilis, piristävät musiikit, hyvä tunnelma jne, peli imaisee mukaansa kun antaa sille sen pari tuntia, jotta pääsee sinuiksi hieman kyseisen maailman kanssa. Tälle tulen antamaan paljon aikaani ja aktivoidun myöskin Pokémon SoulSilverin parissa, tosin täytyy saada läpäistyä loistava murhamysteeripeli Ghost Trick: Phantom Detective sitä ennen ja rustailla siitä jonkinlainen arvostelukin.
Pelirintamalle kuuluu siis edelleenkin hyvää ja miksei kuuluisikaan, sillä hyviä pelejähän tulee aivan jatkuvasti. Jokaiselle pelaajalle varmasti löytyy ne mieleiset pelit ja pelialustojahan on tänä päivänä enemmän kuin koskaan! Hmm, siitä tulikin mieleeni että seuraavaksi se olisikin varmaan sen PSP:n osto...
MGS4 oli siis eka peli minkä pelasin PS3:lla läpi ja tämä herätti sitä piilossa ollutta pientä intoa konsolia kohtaan. Seuraavana askeleena ajattelin että nyt on sitten pakko saada se paljon kehuttu Heavy Rain, joka myöskin herättänyt suurta kiinnostusta Pelaajan ja MoonTV:n Gamerin hypetyksien ansiosta.
Heavy Rainia onkin nytten takana 5-6 tuntia ja peli on imaissut sisäänsä. Synkkää ja lohdutonta tarinankerrontaa parhaimmillaan, vanhoilla point & click tyylisillä etsinnöillä maustettuna ja QTE (Quick Time Event) taisteluilla, takaa-ajoilla jne varustettuna peli on todella upeasti toteutettu! Tarina voisi olla suoraan jostain elokuvasta ja toteutuskin on elokuvamainen, mutta peli kuitenkin onneksi tuntuu myös peliltä, eli asioihin voi vaikuttaa melkoisestikkin tässä pelissä. Mutta jees, tarkoitukseni ei ole kirjoitella arvostelua pelistä jota en ole läpäissyt edes vielä, vaan hieman kertoa että olen vihdoinkin nähnyt Sonynkin valot uudelleen PS2:n jälkeen ja hyväksynyt sen totuuden että kaikkien konsolien yksinoikeuspeleistä pitää päästä nauttimaan.
Sonysta ja PS3:sta siirrytäänkin sitten Nintendon maailmaan ja 3DS:n hypeen, joka on valloillaan ainakin tässä taloudessa, vaikkei 3DS ole edes vielä tänne meidän kotosalle saapunut. Kuitenkin valoisaa on se että tänään tuo pieni ihme pitäisi käydä noutamassa postista, ja sitä pääsisi vihdoinkin sitten omassa rauhassa räpläämään, vaikkei mitään 3DS peliä olekkaan tullut vielä hankittua...
3DS on tällä hetkellä se kaikkein kiinnostavin uusi asia nykypelaamisessa, joka esimerkiksi ottaa ensiaskeleen sinne minne muut konsolivalmistajat tulevat perässä, eli 3D:n suuntaan. Itseäni koko 3D tosin ei voisi vähempää kiinnostaa, PAITSI juurikin ilman 3D-laseja ja sehän onnistuu 3DS:llä! Mainospuheet on mainospuheita, itselläni tämä on silkkaa hypeä, joka on ollut pinnassa 2010 E3-messuilta saakka. Ei ole mikään Nintendon tuote saanut moista innostusta aikaan itsessäni sitten Nintendo 64:n jälkeen, joten tilanne on melko harvinainen ja tuntuu aivan helvetin hyvälle!
Otin myöskin odotetut ensiaskeleet Pokémon kouluttajana, aloitettuani pelaamaan DS:llä Pokémon White peliä, eikä tästäkään ole kuin hyvää sanottavaa. Perus japanilainen rpg fiilis, piristävät musiikit, hyvä tunnelma jne, peli imaisee mukaansa kun antaa sille sen pari tuntia, jotta pääsee sinuiksi hieman kyseisen maailman kanssa. Tälle tulen antamaan paljon aikaani ja aktivoidun myöskin Pokémon SoulSilverin parissa, tosin täytyy saada läpäistyä loistava murhamysteeripeli Ghost Trick: Phantom Detective sitä ennen ja rustailla siitä jonkinlainen arvostelukin.
Pelirintamalle kuuluu siis edelleenkin hyvää ja miksei kuuluisikaan, sillä hyviä pelejähän tulee aivan jatkuvasti. Jokaiselle pelaajalle varmasti löytyy ne mieleiset pelit ja pelialustojahan on tänä päivänä enemmän kuin koskaan! Hmm, siitä tulikin mieleeni että seuraavaksi se olisikin varmaan sen PSP:n osto...
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Tuskailua, pelailua, unelmia ja odottelua!
Ugh, tilinteon aika kutsuu ja tarkoitus on jakaa se blogiini. Aloitetaan kaikille tutusta tuskailusta joka on itselleni ollut viime aikoina melkoista jo sen takia, että työttömän arki on melko harmaata ja ahdistavaa. Toki silloin on sitä paljon kaivattua aikaa puuhata kaikkea mukavaa mihin ei välttämättä niin paljoa ole aikaa töissä ollessaan, mutta tämähän ei tietenkään kelpaa Työvoimatoimistolle tai Kelalle ja kyllähän se alkaa omaakin mieltä vaivaamaan.
Raha on myöskin melko suuri juttu elämässä ja kotona lorviessa sitä ei pahemmin tule mistään joten jo senkin takia olisi korkea aika päästä työhön taas kiinni. Mieluitenhan sitä tekisi hommia juurikin pelien parissa, joiden parissa päivät menee hyvin pitkälti muutenkin. Eikä siis vain pelaten vaan pelimediaa seuraten, juttelua peleistä kavereiden kanssa netin välityksellä, kirjoittelemalla peleistä nettiin jne.
Kyllähän töissä olo tuo muutenkin sitä säntillisyyttä omaan elämään ja verkkaampaa eloa itselleen, jolloin oppii myös taas arvostamaan sitä omaa aikaa ihan eri tavalla. Yritystä ei meikästä saa loppumaan edes maailmanlopun uhalla, vaan tarkoitus on tavoitella sitä unelmaa vaikka kuinka kaadettaisiin paskaa niskaan ja kuten työkkärissäkin sanottu pariin otteeseen "et sä tuu koskaan tolla elämään", ja se unelmahan on työskentely pelien parissa tavalla tai toisella!
Parasta työttömyydessä ollut se että on kerrankin ollut kunnolla aikaa pelata just niin paljon kuin vain sielu sietää! Tosin vaikka aikaa on, niin tänä päivänä hyviä pelejä tulee jo niin paljon ettei niitä mitenkään kaikkia kerkiä pelata vaikka kuinka haluaisi, siksi jo se mieleisten pelien valikointi sieltä seasta onkin jo ihan oma haasteensa. Paljon on menty eteenpäin monessakin asiassa konsolipelien suhteen vuosien saatossa, tästä keskustellutkin pariin otteeseen ystäväni Tonin kanssa joka työskentelee Nintendo Suomella. Aikoinaan pelattiin Nintendon Game & Watch käsi"konsoleilla" ja 8-bittisellä NES-laatikolla, kun taas nyt odotellaan suu vaahdossa Nintendon 3DS käsikonsolia jolla voi tehdä vaikka mitä muutakin kuin vain pelata! Kehitys on ollut valtavaa ja tässä on turha edes epäillä ettäkö joskus kääntyisin pois pelien valtatieltä, päinvastoin laitan kokoajan enemmän kaasua ja aikaani peleihin, sillä pelaajien olot vain paranee paranemistaan vuosi vuodelta!
Tässäkin jo syytä miksi haluaisin työskennellä pelien parissa, sillä peleihin käytetty aika on vain kasvanut kokoajan ja nyt jos esim. alan työskentelemään vaikka varastolla niin siinähän sitä missaa aikaa jota voisi käyttää pelien kanssa puuhasteluun. Saattaa kuulostaa melkoisen peliriippuvaiselta, mutta kyseessä ei missään nimessä ole riippuvuus vaan jatkuvasti kasvava into pelejä kohtaan ja se into menee täysin hukkaan jossain muussa työssä. Pelaamisen ja peleistä kiinnostumisen suhteen ei varmasti missään koulussa opi vaan se on ihan omasta peli-innostaan ja kiinnostuksestaan kiinni, harmi vain että työllistyminen tällä alalla on vain melko heikkoa suomessa(?), tai näin ainakin luulen ja työkkärin-setäkin sanoo näin...
Ihminen on kuitenkin eläin jolla on oikeus valita polkunsa ja jota ei pitäisi missään nimessä pakottaa vasten tahtoaa mihinkään mihin hän ei halua! Tämä siis lähinnä kannanottona työkkärin pakkopullaan josta haluan eroon työllistymällä! Tiedän että kirjoitukseni tulee esim. monissa Facebook ystäväsissäni herättämään kommentteja "älä unelmoi vaan mene töihin!", ja uskokaa pois että tarkoitukseni on ollutkin päästä töihin, mutta kai sitä saa hieman koittaa vaikuttaa minne koittaa päästä tai minne haluaisi päästä töihin.
Pelaajana nyt tietenkin odotan ensi viikolla julkaistavaa Nintendon 3DS-käsikonsolia joka on innostuksen kohde numero 1, ja joka on vakuuttanut kokoajan vain enemmän ja enemmän meikäläistä joka on nyt vasta oikeastaan alkanut lämpenemään käsikonsoleille (DSi XL rules!).
Iloisia asioita on myöskin TRMP:n kehittyminen/kehittäminen ja "työskentely" Teemun ja kumppanien parissa. Hienoja striimejä on jätkät vetäneet vaikka välillä on ongelmia ollut. Teemun, Timon ja Artun kanssa ollutkin rattoisia iltoja/öitä striimien parissa joissa jätkät ovat pelailleet Banjo Kazooieta, Duke Nukumia, Unchartedia jne. Tälläisiä yhteisöllisiä juttuja ehdottomasti lisää, piristävät elämää suuresti.
Tähän hyvä sitten päättää työhakemusten täyttämä aamupäivä ja siirtyä Kirkwalliin Dragon Age 2 pelin pariin, joka onkin ollut odotetuimpia pelejä itselläni ja joka tulee syömään (on syönyt jo) todella paljon tunteja jatkossakin! Keväistä tiistaita vaan kaikille ja muistakaa unelmoida välillä arjen harmauden seassa ;)
Taustalla soi:
Matenrou Opera - Anomie
Raha on myöskin melko suuri juttu elämässä ja kotona lorviessa sitä ei pahemmin tule mistään joten jo senkin takia olisi korkea aika päästä työhön taas kiinni. Mieluitenhan sitä tekisi hommia juurikin pelien parissa, joiden parissa päivät menee hyvin pitkälti muutenkin. Eikä siis vain pelaten vaan pelimediaa seuraten, juttelua peleistä kavereiden kanssa netin välityksellä, kirjoittelemalla peleistä nettiin jne.
Kyllähän töissä olo tuo muutenkin sitä säntillisyyttä omaan elämään ja verkkaampaa eloa itselleen, jolloin oppii myös taas arvostamaan sitä omaa aikaa ihan eri tavalla. Yritystä ei meikästä saa loppumaan edes maailmanlopun uhalla, vaan tarkoitus on tavoitella sitä unelmaa vaikka kuinka kaadettaisiin paskaa niskaan ja kuten työkkärissäkin sanottu pariin otteeseen "et sä tuu koskaan tolla elämään", ja se unelmahan on työskentely pelien parissa tavalla tai toisella!
Parasta työttömyydessä ollut se että on kerrankin ollut kunnolla aikaa pelata just niin paljon kuin vain sielu sietää! Tosin vaikka aikaa on, niin tänä päivänä hyviä pelejä tulee jo niin paljon ettei niitä mitenkään kaikkia kerkiä pelata vaikka kuinka haluaisi, siksi jo se mieleisten pelien valikointi sieltä seasta onkin jo ihan oma haasteensa. Paljon on menty eteenpäin monessakin asiassa konsolipelien suhteen vuosien saatossa, tästä keskustellutkin pariin otteeseen ystäväni Tonin kanssa joka työskentelee Nintendo Suomella. Aikoinaan pelattiin Nintendon Game & Watch käsi"konsoleilla" ja 8-bittisellä NES-laatikolla, kun taas nyt odotellaan suu vaahdossa Nintendon 3DS käsikonsolia jolla voi tehdä vaikka mitä muutakin kuin vain pelata! Kehitys on ollut valtavaa ja tässä on turha edes epäillä ettäkö joskus kääntyisin pois pelien valtatieltä, päinvastoin laitan kokoajan enemmän kaasua ja aikaani peleihin, sillä pelaajien olot vain paranee paranemistaan vuosi vuodelta!
Tässäkin jo syytä miksi haluaisin työskennellä pelien parissa, sillä peleihin käytetty aika on vain kasvanut kokoajan ja nyt jos esim. alan työskentelemään vaikka varastolla niin siinähän sitä missaa aikaa jota voisi käyttää pelien kanssa puuhasteluun. Saattaa kuulostaa melkoisen peliriippuvaiselta, mutta kyseessä ei missään nimessä ole riippuvuus vaan jatkuvasti kasvava into pelejä kohtaan ja se into menee täysin hukkaan jossain muussa työssä. Pelaamisen ja peleistä kiinnostumisen suhteen ei varmasti missään koulussa opi vaan se on ihan omasta peli-innostaan ja kiinnostuksestaan kiinni, harmi vain että työllistyminen tällä alalla on vain melko heikkoa suomessa(?), tai näin ainakin luulen ja työkkärin-setäkin sanoo näin...
Ihminen on kuitenkin eläin jolla on oikeus valita polkunsa ja jota ei pitäisi missään nimessä pakottaa vasten tahtoaa mihinkään mihin hän ei halua! Tämä siis lähinnä kannanottona työkkärin pakkopullaan josta haluan eroon työllistymällä! Tiedän että kirjoitukseni tulee esim. monissa Facebook ystäväsissäni herättämään kommentteja "älä unelmoi vaan mene töihin!", ja uskokaa pois että tarkoitukseni on ollutkin päästä töihin, mutta kai sitä saa hieman koittaa vaikuttaa minne koittaa päästä tai minne haluaisi päästä töihin.
Pelaajana nyt tietenkin odotan ensi viikolla julkaistavaa Nintendon 3DS-käsikonsolia joka on innostuksen kohde numero 1, ja joka on vakuuttanut kokoajan vain enemmän ja enemmän meikäläistä joka on nyt vasta oikeastaan alkanut lämpenemään käsikonsoleille (DSi XL rules!).
Iloisia asioita on myöskin TRMP:n kehittyminen/kehittäminen ja "työskentely" Teemun ja kumppanien parissa. Hienoja striimejä on jätkät vetäneet vaikka välillä on ongelmia ollut. Teemun, Timon ja Artun kanssa ollutkin rattoisia iltoja/öitä striimien parissa joissa jätkät ovat pelailleet Banjo Kazooieta, Duke Nukumia, Unchartedia jne. Tälläisiä yhteisöllisiä juttuja ehdottomasti lisää, piristävät elämää suuresti.
Tähän hyvä sitten päättää työhakemusten täyttämä aamupäivä ja siirtyä Kirkwalliin Dragon Age 2 pelin pariin, joka onkin ollut odotetuimpia pelejä itselläni ja joka tulee syömään (on syönyt jo) todella paljon tunteja jatkossakin! Keväistä tiistaita vaan kaikille ja muistakaa unelmoida välillä arjen harmauden seassa ;)
Taustalla soi:
Matenrou Opera - Anomie
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Fiilikset 3DS lanseerausbileistä.
Tiistai 1.3. ja tapahtumapaikka Club YK!
Paikalle saavuimme siinä hieman klo 18 jälkeen vaimoni kanssa ja jonotettuamme hetken pääsimme vihdoin pääkallopaikalle. Rotsit narikkaan josta sitten saimme pelimenun ja juomalipukkeet. Tästä tie vei sitten yhteen ja ainoaan suuntaan eli Club YK:n yläkertaan jossa oli todella paljon väkeä ja saatuamme alkudrinkit aloimmekin katselemaan että mihinkös sitä asettuisi hetkeksi siemailemaan niitä. Tuttuja naamoja tulikin bongattua heti sisälle päästyämme kuten MoonTV:n Gamer-tiimin, Pelaajalehden legendat, FIGMA:n Riku jne jne ja tietenkin AMO:n Tony ja Jere joiden kanssa tulikin sitten pariinkin otteeseen jutusteltua.
Sitten niistä peleistä ja itse konsolista.
Ihan ekana näin 3DS näytöltä demovideota Paper Mariosta joka näytti todella hyvältä ja täytyykin ehkä tämän pelin myötä ottaa ensituntumat Paper Mario pelisarjaan. Toinen demovideo jonka näin illan aikana oli ehkä se itselleni kaikkein odotetuin 3DS peli, eli Metal Gear Solid: Snake Eater! Aikoinaan E3:ssa julkistettu peli 3DS:lle sai mielettömän innostuksen meikäläisen kaltaiselle MGS fanipojalle!
Pelattavista peleistä ensimmäisenä taisin testailla Pro Evolution Soccer 2011 3D:tä, joka teki heti alkuun vaikutuksen näyttävyydellään mutta, sai myös heti meikäläisen hämmentymään kamerakulmalla joka oli viety ns. pelaajien tasolle ja kontrollitkin oli melko hakusessa. Tosi hyvän tuntuinen ja näköinen kyllä noin muuten kun hieman pääsi peliin sisälle ja mikä tärkeintä, 3D toimi tässä todella hyvin.
Katsoin taustalta kun vaimo pelasi pelejä Combat of Giants ja Dead or Alive Dimensions, enkä osaa niiden 3D efektistä sanoa mitään, mutta erittäin hyviltä nämä molemmat näytti noin muuten, ja ainakin vaimoni tuntui näistä tykkäävän.
Sitten yksi illan kohokohdista eli The Legend of Zelda - Ocarina of Time 3D! BUJA! Pelin todella upea värimaailma iski heti tajuntaan ja muutenkin ehostettu kasvojen kohotus näytti toooodella hyvältä ja kapsahtikin välittömästi hankintalistan kärkeen. Demoversiossa pääsi seikkailemaan Kokiri Woodsissa ja Suuren ja mahtavan Deku Treen sisuksissa, kontrollit oli todella sulavat ja hetken juostuaan ne olikin omaksuttu jo täysin ja peliähän olisi voinut siinä pelata vaikka kuinka pitkään, mutta haluan säästää nämä herkut siihen hetkeen kun saan oman kappaleeni pelistä.
Nintendogs + Cats herätti pientä kiinnostusta sen takia koska olen aina ollut enempi kissojen ystävä kuin koirien ja tässähän nyt on sitten otettu nämä itsepäiset, omahyväiset, sähisevät mutta niin hellyyttävät kisutkin mukaan että meikäläinenkin suli siinä pienoista kissaa rapsutellessa, pelillistä arvoa tällä tuskin ikinä meikäläiselle olisi mutta söpöilyä pitää aina välillä olla. Muutamat ei niinkään itseäni kiinnostavatkin demot tuli pelattua joista ensimmäisenä oli Rabbids Travel In Time tasoloikka, joka tuntui meikäläisestä hieman liiankin simppeliltä ja vähän turhankin tutulta hyppimiseltä Sonicin, Donkey Kong Countryn ja Marion vaisussa hengessä, mutta uskon toki että nuoremmille tämä voi olla mukava ja kevyempi tasohyppely. Pilotwings Resort oli toinen jolle en lämmennyt juurikaan. Pelihän oli Wii Sports Resortista tuttua lentelyä, ilmeisesti saman saaren ympäristössäkin kuin WSP:ssä. Itse en jotenkin usko että tämä tulisi pitämään mielenkiintoa kovin kauaa yllä itsenäisenä pelinä, mutta ns. lyhyissä sessioissa voi olla hetken hupia kylläkin mutten usko että itse tätä jaksaisin.
Siinä hieman casualimmat jutut ja sitten takaisin kohokohtiin eli hardcorempaa settiä kuten Super Street Fighter IV 3D Edition! En ole koskaan kauheasti Street Fighter pelejä pelannut koska lapsena olin se halveksittu ja syrjitty Segan omistaja Master Systemin ja etenkin Megadriven aikoina (ei sillä ettäkö en olisi Segan konsoleista tykännyt) jolloin SNES:lle tuli ensimmäiset Street Fighterit. Muutama kaverini on SF pelisarjaa jaksanut hehkuttaa itselleni vuosikausia, mutten siltikään ole ottanut sitä ratkaisevaa askelta Street Fighterin suuntaan. Aina on Tekkenit, Mortal Kombatit ja Dead or Alivet olleet itselleni ne kiinnostavammat mättöpelit, mutta testaamani SSFIV3DE lyhennehirviö potkaisi kyllä persauksille oikein kunnolla. Ensimmäistä kertaa heräsi meikäläisessä se katutaistelija ja tämäkin peli meni sinne hankintalistan kärkeen!
En ole pahemmin tuosta 3D efektistä puhunut mutta nyt mennään siihen, kun katsastetaan Steel Diver ja Kid Icarus: Uprising!
Sukellusvene-peli Steel Diveristä en ollut kuullut aikaisemmin muuta kuin nimen ja pelin aihemaailmasta mieleen tuli väistämättä appiukkoni muinainen NES suosikki, eli Silent Service! Itse olen sukellusvene-elokuvien suuri ystävä (AHH Das Boot, Punaisen lokakuun metsästys jne) ja muistelen myöskin nauttineeni Silent Servicestä vaikka se kovin vaikea silloin skidinä olikin. Steel Diverista ekana testailin mielenkiintoisen perskooppi-pelimuodon jossa siis tähystellään laivoja ja koitetaan upottaa ne, simppelin kuuloista... Mutta kun muutetaan tuohon myrskyävä sää niin johan alkaa olemaan haastavampaa! 3D toimii tässä pelissä erittäin hyvin, etenkin todella haastavassa mission modessa joka on kuvattu sukellusveneen ulkopuolelta ja jossa 3D tuo syvyyserot hyvin esille. Tässä haastavimmassa pelimuodossa mitä testasin niin pelaajan täytyy säädellä samaan aikaan sukellusveneen nopeutta, sukellus-syvyyttä, sukelluskulmaa ja ampua sitten vielä niitä torpedojakin. Huomasin yhdessäkin vaiheessa katsovani vain alaruutua jossa on siis sukellusveneen ohjaimisto ja kartta, enkä ollenkaan huomannut että yläruudussa sukellusveneeni on juuri rysäyttämässä miinaa päin! Peli siis vaatii keskittymistä ja tarkkuutta, mistä pidin todella paljon. Käsikonsoleilla sukellusvene simulaatiota HELL YEAH! Esittelytilaisuuden parhaimmistoa!
Kuitenkin tuo 3D efecti toimi parhaiten pelissä joka olikin illan viimeinen testini, eli Kid Icarus: Uprising!
MoonTV:n Jarkko tätä hehkutteli baaritiskillä meikäläiselle ja tiedusteli joko olen päässyt itse tätä testaamaan, josta sitten melko sopivasti pelin esittelijä olikin kohta selkäni takana tiedustelemassa mielenkiintoani kokeilla Kid Icarusta. Täytyy kyllä todeta että tiedostamattani säästin parhaan viimeiseksi! Kid Icarus: Uprising räjähti silmilleni ja säädettyäni 3D namiskaa niin unohdin melkein täysin Pitin ohjaamisen ja ihastelin vain 3D:n tuomaa jylhyyttä. Alkuun olikin hankala keskittyä analogitatilla liikuttamaan Pittiä, kosketusnäytöllä räiskiä vihollisia ja vielä ihmetelle upean näköistä peliä. Ehdoton hankinta heti kun peli julkaistaan!
Ruoka ja juomapuoli oli myöskin hyvin toteutettu, drinkkilipulla sai yhden drinkin ja kaksi mietoa juomaa. Makupaloina oli pientä makoisaa purtavaa joka näyttikin väelle kelpaavan. 3DS näyttää olevan täälläkin suunnalla jo melkoinen menestys pelkästään näiden bileiden osalta, sillä väkeä oli paikalla todella paljon ja 3DS näyttää kiinnostavan suuresti. Meikäläistä ja vaimoanikin se vakuutti entisestään niin hienosti että kyseinen käsikonsoli lähtikin ennakkotilaukseen välittömästi kun kotiuduimme Helsingin yöstä.
Pienet kiitokset vielä loppuun hyvistä läpistä ja itse tilaisuudestakin:
Nintendo/AMO, Club YK, NoF tutut, Raine ja Jarkko, sekä erityiskiitokset AMO:n Tonylle ja Jerelle (you guys are the best!).
Ehkä tässä nyt oli kaikki olennainen mun osalta ja nyt vaan odottelemaan 3DS:n julkaisua!
Loppuun vielä tapahtumassa pelattavana olleet pelit:
-AR-pelit
-Combat of the Giants
-Dead or Alive Dimensions
-Face Riders/ Mii Maker/ 3DS kamera
-James Noirs Hollywood Crimes
-Kid Icarus: Uprising
-Lego Star Wars III The Clone Wars
-Nintendogs+Cats
-Pilotwings Resort
-Pro Evolution Soccer 2011 3D
-Rabbids Travel in Time
-Resident Evil The Mercanaries 3D Edition
-Ridge Racer 3D
-Samurai Warriors: Chronicles
-Steel Diver
-Super Monkey Ball 3D
-Super Street Fighter IV 3D Edition
-The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D
-The Sims 3D
-Virtual Console: Super Mario Land
-Virtual Console: The Legend of Zelda - Link's Awakening
Ja videodemoina seuraavat:
-Animal Crossing
-Mario Kart
-Metal Gear Solid Snake Eater
-Paper Mario
-Star Fox 64 3D
-StreetPass Mii Plaza
Paikalle saavuimme siinä hieman klo 18 jälkeen vaimoni kanssa ja jonotettuamme hetken pääsimme vihdoin pääkallopaikalle. Rotsit narikkaan josta sitten saimme pelimenun ja juomalipukkeet. Tästä tie vei sitten yhteen ja ainoaan suuntaan eli Club YK:n yläkertaan jossa oli todella paljon väkeä ja saatuamme alkudrinkit aloimmekin katselemaan että mihinkös sitä asettuisi hetkeksi siemailemaan niitä. Tuttuja naamoja tulikin bongattua heti sisälle päästyämme kuten MoonTV:n Gamer-tiimin, Pelaajalehden legendat, FIGMA:n Riku jne jne ja tietenkin AMO:n Tony ja Jere joiden kanssa tulikin sitten pariinkin otteeseen jutusteltua.
Sitten niistä peleistä ja itse konsolista.
Ihan ekana näin 3DS näytöltä demovideota Paper Mariosta joka näytti todella hyvältä ja täytyykin ehkä tämän pelin myötä ottaa ensituntumat Paper Mario pelisarjaan. Toinen demovideo jonka näin illan aikana oli ehkä se itselleni kaikkein odotetuin 3DS peli, eli Metal Gear Solid: Snake Eater! Aikoinaan E3:ssa julkistettu peli 3DS:lle sai mielettömän innostuksen meikäläisen kaltaiselle MGS fanipojalle!
Pelattavista peleistä ensimmäisenä taisin testailla Pro Evolution Soccer 2011 3D:tä, joka teki heti alkuun vaikutuksen näyttävyydellään mutta, sai myös heti meikäläisen hämmentymään kamerakulmalla joka oli viety ns. pelaajien tasolle ja kontrollitkin oli melko hakusessa. Tosi hyvän tuntuinen ja näköinen kyllä noin muuten kun hieman pääsi peliin sisälle ja mikä tärkeintä, 3D toimi tässä todella hyvin.
Katsoin taustalta kun vaimo pelasi pelejä Combat of Giants ja Dead or Alive Dimensions, enkä osaa niiden 3D efektistä sanoa mitään, mutta erittäin hyviltä nämä molemmat näytti noin muuten, ja ainakin vaimoni tuntui näistä tykkäävän.
Sitten yksi illan kohokohdista eli The Legend of Zelda - Ocarina of Time 3D! BUJA! Pelin todella upea värimaailma iski heti tajuntaan ja muutenkin ehostettu kasvojen kohotus näytti toooodella hyvältä ja kapsahtikin välittömästi hankintalistan kärkeen. Demoversiossa pääsi seikkailemaan Kokiri Woodsissa ja Suuren ja mahtavan Deku Treen sisuksissa, kontrollit oli todella sulavat ja hetken juostuaan ne olikin omaksuttu jo täysin ja peliähän olisi voinut siinä pelata vaikka kuinka pitkään, mutta haluan säästää nämä herkut siihen hetkeen kun saan oman kappaleeni pelistä.
Nintendogs + Cats herätti pientä kiinnostusta sen takia koska olen aina ollut enempi kissojen ystävä kuin koirien ja tässähän nyt on sitten otettu nämä itsepäiset, omahyväiset, sähisevät mutta niin hellyyttävät kisutkin mukaan että meikäläinenkin suli siinä pienoista kissaa rapsutellessa, pelillistä arvoa tällä tuskin ikinä meikäläiselle olisi mutta söpöilyä pitää aina välillä olla. Muutamat ei niinkään itseäni kiinnostavatkin demot tuli pelattua joista ensimmäisenä oli Rabbids Travel In Time tasoloikka, joka tuntui meikäläisestä hieman liiankin simppeliltä ja vähän turhankin tutulta hyppimiseltä Sonicin, Donkey Kong Countryn ja Marion vaisussa hengessä, mutta uskon toki että nuoremmille tämä voi olla mukava ja kevyempi tasohyppely. Pilotwings Resort oli toinen jolle en lämmennyt juurikaan. Pelihän oli Wii Sports Resortista tuttua lentelyä, ilmeisesti saman saaren ympäristössäkin kuin WSP:ssä. Itse en jotenkin usko että tämä tulisi pitämään mielenkiintoa kovin kauaa yllä itsenäisenä pelinä, mutta ns. lyhyissä sessioissa voi olla hetken hupia kylläkin mutten usko että itse tätä jaksaisin.
Siinä hieman casualimmat jutut ja sitten takaisin kohokohtiin eli hardcorempaa settiä kuten Super Street Fighter IV 3D Edition! En ole koskaan kauheasti Street Fighter pelejä pelannut koska lapsena olin se halveksittu ja syrjitty Segan omistaja Master Systemin ja etenkin Megadriven aikoina (ei sillä ettäkö en olisi Segan konsoleista tykännyt) jolloin SNES:lle tuli ensimmäiset Street Fighterit. Muutama kaverini on SF pelisarjaa jaksanut hehkuttaa itselleni vuosikausia, mutten siltikään ole ottanut sitä ratkaisevaa askelta Street Fighterin suuntaan. Aina on Tekkenit, Mortal Kombatit ja Dead or Alivet olleet itselleni ne kiinnostavammat mättöpelit, mutta testaamani SSFIV3DE lyhennehirviö potkaisi kyllä persauksille oikein kunnolla. Ensimmäistä kertaa heräsi meikäläisessä se katutaistelija ja tämäkin peli meni sinne hankintalistan kärkeen!
En ole pahemmin tuosta 3D efektistä puhunut mutta nyt mennään siihen, kun katsastetaan Steel Diver ja Kid Icarus: Uprising!
Sukellusvene-peli Steel Diveristä en ollut kuullut aikaisemmin muuta kuin nimen ja pelin aihemaailmasta mieleen tuli väistämättä appiukkoni muinainen NES suosikki, eli Silent Service! Itse olen sukellusvene-elokuvien suuri ystävä (AHH Das Boot, Punaisen lokakuun metsästys jne) ja muistelen myöskin nauttineeni Silent Servicestä vaikka se kovin vaikea silloin skidinä olikin. Steel Diverista ekana testailin mielenkiintoisen perskooppi-pelimuodon jossa siis tähystellään laivoja ja koitetaan upottaa ne, simppelin kuuloista... Mutta kun muutetaan tuohon myrskyävä sää niin johan alkaa olemaan haastavampaa! 3D toimii tässä pelissä erittäin hyvin, etenkin todella haastavassa mission modessa joka on kuvattu sukellusveneen ulkopuolelta ja jossa 3D tuo syvyyserot hyvin esille. Tässä haastavimmassa pelimuodossa mitä testasin niin pelaajan täytyy säädellä samaan aikaan sukellusveneen nopeutta, sukellus-syvyyttä, sukelluskulmaa ja ampua sitten vielä niitä torpedojakin. Huomasin yhdessäkin vaiheessa katsovani vain alaruutua jossa on siis sukellusveneen ohjaimisto ja kartta, enkä ollenkaan huomannut että yläruudussa sukellusveneeni on juuri rysäyttämässä miinaa päin! Peli siis vaatii keskittymistä ja tarkkuutta, mistä pidin todella paljon. Käsikonsoleilla sukellusvene simulaatiota HELL YEAH! Esittelytilaisuuden parhaimmistoa!
Kuitenkin tuo 3D efecti toimi parhaiten pelissä joka olikin illan viimeinen testini, eli Kid Icarus: Uprising!
MoonTV:n Jarkko tätä hehkutteli baaritiskillä meikäläiselle ja tiedusteli joko olen päässyt itse tätä testaamaan, josta sitten melko sopivasti pelin esittelijä olikin kohta selkäni takana tiedustelemassa mielenkiintoani kokeilla Kid Icarusta. Täytyy kyllä todeta että tiedostamattani säästin parhaan viimeiseksi! Kid Icarus: Uprising räjähti silmilleni ja säädettyäni 3D namiskaa niin unohdin melkein täysin Pitin ohjaamisen ja ihastelin vain 3D:n tuomaa jylhyyttä. Alkuun olikin hankala keskittyä analogitatilla liikuttamaan Pittiä, kosketusnäytöllä räiskiä vihollisia ja vielä ihmetelle upean näköistä peliä. Ehdoton hankinta heti kun peli julkaistaan!
Ruoka ja juomapuoli oli myöskin hyvin toteutettu, drinkkilipulla sai yhden drinkin ja kaksi mietoa juomaa. Makupaloina oli pientä makoisaa purtavaa joka näyttikin väelle kelpaavan. 3DS näyttää olevan täälläkin suunnalla jo melkoinen menestys pelkästään näiden bileiden osalta, sillä väkeä oli paikalla todella paljon ja 3DS näyttää kiinnostavan suuresti. Meikäläistä ja vaimoanikin se vakuutti entisestään niin hienosti että kyseinen käsikonsoli lähtikin ennakkotilaukseen välittömästi kun kotiuduimme Helsingin yöstä.
Pienet kiitokset vielä loppuun hyvistä läpistä ja itse tilaisuudestakin:
Nintendo/AMO, Club YK, NoF tutut, Raine ja Jarkko, sekä erityiskiitokset AMO:n Tonylle ja Jerelle (you guys are the best!).
Ehkä tässä nyt oli kaikki olennainen mun osalta ja nyt vaan odottelemaan 3DS:n julkaisua!
Loppuun vielä tapahtumassa pelattavana olleet pelit:
-AR-pelit
-Combat of the Giants
-Dead or Alive Dimensions
-Face Riders/ Mii Maker/ 3DS kamera
-James Noirs Hollywood Crimes
-Kid Icarus: Uprising
-Lego Star Wars III The Clone Wars
-Nintendogs+Cats
-Pilotwings Resort
-Pro Evolution Soccer 2011 3D
-Rabbids Travel in Time
-Resident Evil The Mercanaries 3D Edition
-Ridge Racer 3D
-Samurai Warriors: Chronicles
-Steel Diver
-Super Monkey Ball 3D
-Super Street Fighter IV 3D Edition
-The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D
-The Sims 3D
-Virtual Console: Super Mario Land
-Virtual Console: The Legend of Zelda - Link's Awakening
Ja videodemoina seuraavat:
-Animal Crossing
-Mario Kart
-Metal Gear Solid Snake Eater
-Paper Mario
-Star Fox 64 3D
-StreetPass Mii Plaza
tiistai 1. maaliskuuta 2011
TÄNÄÄN Nintendo Klubin 3DS lanseerausbileet!
Tänään klo 18 pamahtaa! Tiedossa ilmaista ruokaa ja juomaa, tuttuja hahmoja Nintendo Suomen foorumilta ja mahdollisesti muualtakin sekä tietenkin ensikosketus 3DS käsikonsolin kanssa.
Kyseessä siis comebackia tekevän Nintendo Klubin ensimmäinen virallinen tapahtuma josta homma lähtee rullaamaan eteenpäin. Katsotaas sitten mitä pelejä tuolla on pelattava ja mitä pääsee pelaamaan. Nintendon 3DS julkaistiin Japanissa helmikuun lopussa 26.2, ja euroopassa se julkaistaan maaliskuun 25 päivä.
So, welcome back Nintendo Club! NK:ta onkin ollu ikävä lapsuudesta saakka kun siinä viimeksi jäsenenä oli =)
http://www.nintendoklubi.fi/
Kyseessä siis comebackia tekevän Nintendo Klubin ensimmäinen virallinen tapahtuma josta homma lähtee rullaamaan eteenpäin. Katsotaas sitten mitä pelejä tuolla on pelattava ja mitä pääsee pelaamaan. Nintendon 3DS julkaistiin Japanissa helmikuun lopussa 26.2, ja euroopassa se julkaistaan maaliskuun 25 päivä.
So, welcome back Nintendo Club! NK:ta onkin ollu ikävä lapsuudesta saakka kun siinä viimeksi jäsenenä oli =)
http://www.nintendoklubi.fi/
lauantai 26. helmikuuta 2011
WWE Legends of Wrestlemania arvostelu!
Paluu menneeseen on hyve?
Itse olin joskus kovemmankin luokan showpainin suuri ystävä, eli silloin kun mukana oli legendaarisia hahmoja kuten Hulk Hogan, Stone Cold Steve Austin, Mick Foley jne. Eli siitä alkaa olemaan jo aikaa ja nykyisessä WWE kaartissa mukana enää muutama vanhan koulukunnan pappa kuten The Undertaker, Triple H, Kane, Chris Jericho ja Big Show, eikä nämä uudet varsin mielenkiinnottomat hahmot jaksa innostaa alkuunkaan.
Mutta WWE Legends of Wrestlemania päästää vanhatkin WWF/WWE konkarit mukaan kuvioihin pelin muodossa ja saipahan tuohon importattua painijakaartin WWE Smackdown vs. Raw 2009 pelistä, mikä olikin mukava yllätys ja toi pirusti lisää painijoita peliin.
Pelistähän vastaa tutut tuotantotiimit eli THQ, Jakks Pacific Inc. ja Yukes jotka kaikki olleet messissä WWE SDvsR peleissäkin joten ainakin itse odotin tästä laadukasta peliä. Painijoista vielä sen verran että messissähän on yli 40 legendaarista painijaa ja manageria kuten edellämainituista kolmesta legendasta kaksi (Mick Foley puuttuu koko pelistä!) ja mm. Andre the Giant, Jimmy "Superfly" Snuka, King Kong Bundy, nuoren salskea Ric Flair, kansan kulmakarvanakin tunnettu The Rock, The Undertaker version 1. jne jne ja tuohon sakkiin ku lisätään vielä SDvsR2009:n roosteri niin showpainijoita on ainakin riittävästi jollei jopa jo liikaakin!
Tässä on juuri sitä mitä mikä sai meikäläisen aikoinaan kiinnostumaan WWF/WWE kuvioista, eli omaperäiset ja erikoiset gimmickit kuten paholaismainen The Undertaker ja kansan suuri suosikki Hulk Hogan. Nykyään juuri nämä erikoiset ja omaperäiset hahmot puuttuu koko WWE:stä ja se onkin tappanut mielenkiintoni kyseisiä ohjelmia kohtaan, mutta onneksi peleissä pääsee vielä elämään näitä huippuhetkiä vanhoilla sankareillaan!
Pelimuotoja on muutama ja ns. main game on sitten varsin mielenkiintoinen Wrestlemania Tour Mode, jossa pääsee uudelleen kokemaan joitain ikimuistoisempia matseja Wrestlemanioiden historiassa, jokaista matsia ennen näytetään aito historiallinen WWE videopätkä kyseisestä feudista ja matsin ennekkoasetelmista jne ja pelaaja saakin sitten valita miten tuon matsin hoitaa. Eri matseja onkin sitten 19 ja pikaisen katsastuksen myötä varsin mielenkiintoisia hetkiä tiedossa näiden kanssa. Wrestlemania Tour on siis pelin pääpelimuoto mutta mukaan on laitettu myöskin varsin Randy Ortonmainen Legend Killer mode jossa sitten vastaan lappaa WWF/WWE legendoja jotka pitää yksi toisensa jälkeen laittaa levyiksi omalla "create a legend" painijallaan. Hall of Fame löytyy toki myös ja yksi Legend Killer pelimuodon tavoite onkin nostaa tämä oma painijansa suuruuksien joukkoon.
Mukana on tietenkin perinteinen exhibition match jossa voi valita yhdestätoista eri matsityypistä mieleisensä (tosin muutama näistä on alkuun lukittuna) ja tästähän löytyy perinteisimmät ottelutyypit, mutta ihmetyksekseni pöytämatsit puuttuu ja hyvä niin sillä en ole niistä itse koskaan tykännytkään WWE peleissä.
Mennäänpäs sitten pelin kontrolleihin jotka meinasikin sitten lytätä koko innostuksen heti alkuunsa.
Itse odotin samantyylisiä kontrolleja kuin SDvsR peleissä mutta odotukseni meni aivan mönkään ja nappihelvetti olikin alkuun aivan kamalaa. Meinasin jo nakata koko pelin nurkkaan ja manata sen alimpaan helvettiin näiden kontrollien vuoksi, mutta en kuitenkaan antanut heti periksi vaan otin ohjekirjan käsiini (harvinaisia hetkiä) ja katsastin nuo perusliikkeet sieltä. Pelissä on melkoisesti reaktiotoimintoja eli teet otteen ja sitten painat oikeaan aikaan jotain ruudussa välähtävää nappia ja ote/liike onnistuu tai epäonnistuu. Muuten esim. lyönnit hoidettiin X-nappia takomalla ja grapplet A-napista, muun tajuamisessa sitten saikin selailla ohjekirjaa vähän väliä. Tähän ei kuitenkaan onneksi mennyt kauaa kunnes alkoi napit ja säädöt olemaan kohdillaan ja pääsi pieksemään mehuja pois lapsuuden suosikeistaan ilman että oli itse se ottavampi osapuoli kokoajan!
Pelissä on myöskin mahdollisuus viedä mättö Xbox Liveen mutta tätä en viitsinyt edes kokeilla koska a) en usko että kukaan tätä enää pelaisi Livessä ja b) en halua kokea ainakaan vielä sitä nöyryytystä Livepeleissä.
Kaikinpuolin kyllä tuon näppäinhelvetin jälkeen ihan kelpo wrestling peli joka on aika perus arcademättöä ja jonka paras ominaisuus on näiden vanhojen klassikko-ikonien tuominen nykykonsoleille parhaassa iskussaan. En kuitenkaan suosittele pelistä maksamaan paljoa ja itsekkin tämän alelaarista poimin 15 euron hintaan ja tähän nähden oikein hupaisa peli silloin kun huvittaa päästä tekemään Stunnereita, Peoples elbowta jne inhoamilleen wrestlingkuvatuksille.
PS: Alkuvalikossakin mukava viettää aikaa ja kuunnella muinaisten suosikkiensa theme biisejä, nyttenkin arvostelun taustafiilistä luo Stone Cold Steve Austinin tyly theme, enää puuttuu vain unen tuova stunner! Tämä tässä ja lauantai aamu korkattu blogiarvostelulla.
PPS: Muistakaa katsoa Wrestlemania XXVII! The Rock juontaa shown, Shawn "HBK" Michaels ja "Hacksaw" Jim Duggan Hall of Fameen. Matseista kohokohtana: The Undertaker puolustaa 18-0 voittoputkeaan Triple H:ta vastaan!
Itse olin joskus kovemmankin luokan showpainin suuri ystävä, eli silloin kun mukana oli legendaarisia hahmoja kuten Hulk Hogan, Stone Cold Steve Austin, Mick Foley jne. Eli siitä alkaa olemaan jo aikaa ja nykyisessä WWE kaartissa mukana enää muutama vanhan koulukunnan pappa kuten The Undertaker, Triple H, Kane, Chris Jericho ja Big Show, eikä nämä uudet varsin mielenkiinnottomat hahmot jaksa innostaa alkuunkaan.
Mutta WWE Legends of Wrestlemania päästää vanhatkin WWF/WWE konkarit mukaan kuvioihin pelin muodossa ja saipahan tuohon importattua painijakaartin WWE Smackdown vs. Raw 2009 pelistä, mikä olikin mukava yllätys ja toi pirusti lisää painijoita peliin.
Pelistähän vastaa tutut tuotantotiimit eli THQ, Jakks Pacific Inc. ja Yukes jotka kaikki olleet messissä WWE SDvsR peleissäkin joten ainakin itse odotin tästä laadukasta peliä. Painijoista vielä sen verran että messissähän on yli 40 legendaarista painijaa ja manageria kuten edellämainituista kolmesta legendasta kaksi (Mick Foley puuttuu koko pelistä!) ja mm. Andre the Giant, Jimmy "Superfly" Snuka, King Kong Bundy, nuoren salskea Ric Flair, kansan kulmakarvanakin tunnettu The Rock, The Undertaker version 1. jne jne ja tuohon sakkiin ku lisätään vielä SDvsR2009:n roosteri niin showpainijoita on ainakin riittävästi jollei jopa jo liikaakin!
Tässä on juuri sitä mitä mikä sai meikäläisen aikoinaan kiinnostumaan WWF/WWE kuvioista, eli omaperäiset ja erikoiset gimmickit kuten paholaismainen The Undertaker ja kansan suuri suosikki Hulk Hogan. Nykyään juuri nämä erikoiset ja omaperäiset hahmot puuttuu koko WWE:stä ja se onkin tappanut mielenkiintoni kyseisiä ohjelmia kohtaan, mutta onneksi peleissä pääsee vielä elämään näitä huippuhetkiä vanhoilla sankareillaan!
Pelimuotoja on muutama ja ns. main game on sitten varsin mielenkiintoinen Wrestlemania Tour Mode, jossa pääsee uudelleen kokemaan joitain ikimuistoisempia matseja Wrestlemanioiden historiassa, jokaista matsia ennen näytetään aito historiallinen WWE videopätkä kyseisestä feudista ja matsin ennekkoasetelmista jne ja pelaaja saakin sitten valita miten tuon matsin hoitaa. Eri matseja onkin sitten 19 ja pikaisen katsastuksen myötä varsin mielenkiintoisia hetkiä tiedossa näiden kanssa. Wrestlemania Tour on siis pelin pääpelimuoto mutta mukaan on laitettu myöskin varsin Randy Ortonmainen Legend Killer mode jossa sitten vastaan lappaa WWF/WWE legendoja jotka pitää yksi toisensa jälkeen laittaa levyiksi omalla "create a legend" painijallaan. Hall of Fame löytyy toki myös ja yksi Legend Killer pelimuodon tavoite onkin nostaa tämä oma painijansa suuruuksien joukkoon.
Mukana on tietenkin perinteinen exhibition match jossa voi valita yhdestätoista eri matsityypistä mieleisensä (tosin muutama näistä on alkuun lukittuna) ja tästähän löytyy perinteisimmät ottelutyypit, mutta ihmetyksekseni pöytämatsit puuttuu ja hyvä niin sillä en ole niistä itse koskaan tykännytkään WWE peleissä.
Mennäänpäs sitten pelin kontrolleihin jotka meinasikin sitten lytätä koko innostuksen heti alkuunsa.
Itse odotin samantyylisiä kontrolleja kuin SDvsR peleissä mutta odotukseni meni aivan mönkään ja nappihelvetti olikin alkuun aivan kamalaa. Meinasin jo nakata koko pelin nurkkaan ja manata sen alimpaan helvettiin näiden kontrollien vuoksi, mutta en kuitenkaan antanut heti periksi vaan otin ohjekirjan käsiini (harvinaisia hetkiä) ja katsastin nuo perusliikkeet sieltä. Pelissä on melkoisesti reaktiotoimintoja eli teet otteen ja sitten painat oikeaan aikaan jotain ruudussa välähtävää nappia ja ote/liike onnistuu tai epäonnistuu. Muuten esim. lyönnit hoidettiin X-nappia takomalla ja grapplet A-napista, muun tajuamisessa sitten saikin selailla ohjekirjaa vähän väliä. Tähän ei kuitenkaan onneksi mennyt kauaa kunnes alkoi napit ja säädöt olemaan kohdillaan ja pääsi pieksemään mehuja pois lapsuuden suosikeistaan ilman että oli itse se ottavampi osapuoli kokoajan!
Pelissä on myöskin mahdollisuus viedä mättö Xbox Liveen mutta tätä en viitsinyt edes kokeilla koska a) en usko että kukaan tätä enää pelaisi Livessä ja b) en halua kokea ainakaan vielä sitä nöyryytystä Livepeleissä.
Kaikinpuolin kyllä tuon näppäinhelvetin jälkeen ihan kelpo wrestling peli joka on aika perus arcademättöä ja jonka paras ominaisuus on näiden vanhojen klassikko-ikonien tuominen nykykonsoleille parhaassa iskussaan. En kuitenkaan suosittele pelistä maksamaan paljoa ja itsekkin tämän alelaarista poimin 15 euron hintaan ja tähän nähden oikein hupaisa peli silloin kun huvittaa päästä tekemään Stunnereita, Peoples elbowta jne inhoamilleen wrestlingkuvatuksille.
PS: Alkuvalikossakin mukava viettää aikaa ja kuunnella muinaisten suosikkiensa theme biisejä, nyttenkin arvostelun taustafiilistä luo Stone Cold Steve Austinin tyly theme, enää puuttuu vain unen tuova stunner! Tämä tässä ja lauantai aamu korkattu blogiarvostelulla.
PPS: Muistakaa katsoa Wrestlemania XXVII! The Rock juontaa shown, Shawn "HBK" Michaels ja "Hacksaw" Jim Duggan Hall of Fameen. Matseista kohokohtana: The Undertaker puolustaa 18-0 voittoputkeaan Triple H:ta vastaan!
perjantai 25. helmikuuta 2011
Dragon Age 2 ennakkoa...v2.0
Uusi ensi-ilta tälle nyt tässä ja heti!
Bardin suuresti odottaman pelin ennakko.
SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!
Tätä hetkeä on odoteltu useampi kuukausi jollei jopa kuukausia sillä kyseessähän on odotetuttu jatko osa jo todella mahtavalla Dragon Age: Originsille ja 22.2.11. Bioware laittoi DA2 demon ulos PC:lle, Xbox 360:lle ja PS3:lle.
Latasin 1.98GB:n kokoisen demon Xbox 360:lle ja pistin demon ensitestiin, eka huomio oli se että demo hyytyi heti ekassa latausruudussa ennen kuin olin edes päässyt pelaamaan koko peliä... disc read error tuli vaikka demo tulee boxin kovalevyltä?? Noh uusi käynnistys ja latausruutu meni kiltisti tällä kertaa ja ruutuun ilmestyi hahmovalinta joka sisälsi perushahmoluokat kuten mage, warrior, rogue ja näistä sai valita joko mies tai naispuolisen Hawken.
Valintani osui miespuoliseen kahdenkäden-miekkaa käyttelevään warrioriin ja itse demo alkaa. Pelin animaatio on saanut mukavaa kasvojenkohotusta ja hahmojen ilmeet ja eleet näytääkin sujuvammalta kuin Originsissa ja eräskin tuttu witch of the wilds näytti todella kuumalta maturelta kunhan hän oli muuntautunut lohikäärmeestä takaisin ihmisen olomuotoonsa.
Demo perehtyy enemmän itse toimintaan ja demon tarinankerronta on tehty erinomaisesti erään kääpiön kertomukseksi, josta on ainakin pari versiota joihin tässä demossa törmätään. Tämä nerokas tapa mahdollistaa sen ettei pelaaja tiedä puhuuko kääpiö totta vai ei ja tapahtuuko demon hommat aivan samalla tavalla itse pelissä sitten.
Demon alussa siis hutkitaan vanhoja tuttuja eli darkspawn pirulaisia ja pari isoa ogrea jölkyttää myöskin vastaan ja ovat pirullisempia ja kestävempiä kuin Originsissa, mukana tässä vaiheessa Hawken porukassa oli naispuolinen velho ja Hawken veli joka käytti myös kahdenkäden-miekkaa. Keskustelut on tehty samanlaisiksi kuin Biowaren Mass Effect peleissä ja tämä toimiikin todella hyvin! Vaihtoehtoisia kommentteja on mukavasti ja selkeät heron ja antiheron vaihtoehdot on myös selkeästi esillä.
Taistelumekaniikkaa on myöskin paranneltu ja mukana on nyt enemmän hack'n'slash mättöä kun vihollisten kimppuun hyökätessä rämpytellään a-näppäintä joka tekee perushyökkäyksen ja kehitettyjen taitojen mukaan Hawke ja kumppanit tekee erikoisiskunsa sitten x, y, ja b napeista kuten Originsissakin, mutta tässä tuntuu että pelaajalla on parempi kontrolli pelihahmoon ja toiminta on muutenkin sulavempaa.
Dragon Age 2:n demo vakuutti sulavalla toiminnalla, ei spoilannut juonta mutta kertoi hienolla takaumuksiin perustuvalla kerronnalla mitä saattaa olla edessä. Pelin ulkoasu näytti todella upealta ja äänimaailma kuten dialogi oli ammattimaista kuten Biowarelta on totutta odottaa. Rogue ja mage hahmoilla pitäisi varmaan vielä koittaa demo läpäistä sillä pituudella tätä ei ole pilattu ja sen nopeasti jauhaakin läpi ja samalla huomaa että tätä tahtoo lisää, onneksi maaliskuun 11 päivä kyseinen peli sitten julkaistaan ja odotus päättyy.
Uusi blogi ja enemmän pelillistä sisältöä tänne!
Nonih nyt on Bard sitten tekaissut tuoreen blogin blogspotin sivuille koska vuodatuksen sivujen näyttävyys ei miellyttänyt itseäni eikä ollut tarpeeksi mielenkiintoa alkaa näpertämään sivuja mieleisen oloisiksi. Täten päätin sitten luoda The Bard's Song nimeä kantavan uuden blogin itselleni ja kaikille joita pelaaminen kiinnostaa.
Toki Bard's Gamecorner elää ja hengittää edelleen mutta enemmän taka-alalla ja tänne pyrinkin sitten laittamaan arvosteluni ja ennakkoni peleistä ainakin näin pääosin ja saada tästä viihtyisämmän paikan kuin tuosta toisesta blogistani.
Jatkossa toki kirjoittelen myös TRMP:lle blogia jne ja olen siinä toiminnassa mukana, mutta taon rautaa tällä hetkellä niin paljon että energiaa ja intoa riittää useammallekkin suunnalle ja peleistä kirjoittelu onkin noussut yhdeksi mieliasioikseni. Tarkoituksena myöskin alkaa kirjoittelemaan pelijuttuja eri paikkoihin miten vaan saa yhteyksiä solmittua ja mielenkiintoista tekstiä kirjoiteltua.
Ensimmäisenä omana pelijuttunani julkaisen täällä tuon Dragon Age 2 pelin pienehkön ennakon jonka laitoin jo Bard's Gamecornerin sivuille ja joka oli alunperin tarkoitettu TRMP:n sivuille, mutta nyt se aloittakoon tämän blogin uuden elämän seuraavassa blog entryssä.
Toivottavasti blogille löytyy lukijoita ja laittakaa ihmeessä kehitysideoita tai mistä pelimaailman asiasta te haluisitte lukea erityisesti niin saatan jopa koittaa miellyttää joitakin. Blogin päätarkoitushan on toki kirjoitella itseäni kiinnostavia asioita peleistä ja pelaamisesta mutta uskon että samat mielenkiinnon kohteet kiinnostaa myös monia muita pelaajia. Eipä kait tässä sen enempiä sitten kuin vain että uusi blogi tulille!
Toki Bard's Gamecorner elää ja hengittää edelleen mutta enemmän taka-alalla ja tänne pyrinkin sitten laittamaan arvosteluni ja ennakkoni peleistä ainakin näin pääosin ja saada tästä viihtyisämmän paikan kuin tuosta toisesta blogistani.
Jatkossa toki kirjoittelen myös TRMP:lle blogia jne ja olen siinä toiminnassa mukana, mutta taon rautaa tällä hetkellä niin paljon että energiaa ja intoa riittää useammallekkin suunnalle ja peleistä kirjoittelu onkin noussut yhdeksi mieliasioikseni. Tarkoituksena myöskin alkaa kirjoittelemaan pelijuttuja eri paikkoihin miten vaan saa yhteyksiä solmittua ja mielenkiintoista tekstiä kirjoiteltua.
Ensimmäisenä omana pelijuttunani julkaisen täällä tuon Dragon Age 2 pelin pienehkön ennakon jonka laitoin jo Bard's Gamecornerin sivuille ja joka oli alunperin tarkoitettu TRMP:n sivuille, mutta nyt se aloittakoon tämän blogin uuden elämän seuraavassa blog entryssä.
Toivottavasti blogille löytyy lukijoita ja laittakaa ihmeessä kehitysideoita tai mistä pelimaailman asiasta te haluisitte lukea erityisesti niin saatan jopa koittaa miellyttää joitakin. Blogin päätarkoitushan on toki kirjoitella itseäni kiinnostavia asioita peleistä ja pelaamisesta mutta uskon että samat mielenkiinnon kohteet kiinnostaa myös monia muita pelaajia. Eipä kait tässä sen enempiä sitten kuin vain että uusi blogi tulille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)