Parhaat WWF/WWE entrancebiisit! Eli hieman showpainia!

Mitä kummaa? Jo toinen musiikkiaiheinen blogi, tosin tällä kertaa käsitellään World Wrestling Entertainmentin (entinen World Wrestling Federation) kuumimpia hittejä, eli entrance biisejä. Tarkoitukseni on vain esitellä omat suosikki-entranceni WWE/WWF maailmasta eikä mitään sen kummapaa. Toivottavasti nautitte!

Eka theme on mielestäni RAW ohjelman paras tunnari ikinä (jo sen takia että juurikin 2001-2006 vuosina tuli paljon WWE:tä katsottua) ja siitä onkin hyvä aloittaa!

The Union Underground - Across The Nation

Aloitetaan sitten eräällä keskuudestamme poistuneella painijalla, eli vaikkapa ekana traaginen Chris Benoit joka oli yksi suosikeistani. Teki hirmuteon perheelleen ja itselleen, mutta oli showpaini-urallaan yksi parhaista teknisistä showpainijoista! R.I.P. Rapid Wolverine!

HHH eli Triple H on aina kuulunut suosikkeihin, ehkä osittain senkin takia koska ukon entrancen on duunannut jumalallinen Motörhead! Kiistatta kaikkien aikojen kovin entrance theme mitä on WWE maailmassa koskaan ollut ja tulee koskaan olemaan!

Legendaarisen The Undertakerin Graveyard Symphony on livenä melko huikea kokemus (kyllä olen livenä kokenut tämän Hartwall Areenalla joskus Smackdownin vieraillessa siellä). Kuvastaa hyvin Undertakerin eeppistä hahmoa! The Undertaker on hahmoista ollut itselleni se suurin suosikki siitä saakka kun tämän pimeyden prinssin ensimmäisen kerran joskus kakarana näin!

Lyödään samaan nippuun toinenkin Undertakerin theme, eli Johnny Cashin Ain't No Grave!

Takerista onkin melko (epä)luonnollista hypätä velipoika Kaneen ja hänen parhaimpaan themeensä! Finger Elevenin "Slow Chemical" on itselleni se theme jonka haluaisin Kanella kuulla edelleenkin.

Siirrytäämpäs hetkeksi WWE Hall of Famen puolelle ja napsitaan sieltä muutama kova theme seuraavaksi. Edge saa aloittaa Rob Zombien "Never Gonna Stop"!

PS: Kaikki muut Edgen themet on paskaa tähän verrattuna ;)

Texasin kalkkarokäärme saa seuraavaksi biisinsä. Stone Cold Steve Austin on kovin SOB mitä laji on koskaan nähnyt, eikä hänen kaltaistaan showmiestä tulla ikävä kyllä näkemään enää ikinä! Harmi että loukkaantumiset pilasin tämänkin herran uran loppujen lopuksi. Onneksi voi kuitenkin verestää muistoja netissä ja vanhoilla WWE/WWF dvd:illä joita tullu osteltua hyllyyihin myös.

Kovimman tag teamin, eli Dudley Boyzien kovinta entrancea tarjosi biisi nimeltä Bombshell! Dudleja tuli kanssa ikävä kun kaverit jätti WWE-kuviot ja jätti suuren aukon tag team meininkeihin! Ei hajoa pöydät enää niin näyttävästi kuin näiden herrasmiesten toimesta!

Brock Lesnar on kanssa yksi all-time suosikeistani ja vaikka herran theme song onkin melko simppeli renkutus, on se myöskin todella toimiva kun Titatronille pärähtää teksti "HERE COMES THE PAIN"! Lesnar näyttääkin siltä että kipua on tulossa, vaikka miehen UFC vierailu ei kovinkaan montaa matsia kestänyt (kyllä Lesnari toki sielläkin laitto lihaa tummumaan, mutta oli normaali kuolevainen myöskin).

Kurt Angle pääsee tähän postaukseen mukaan jo sen takia että theme "You suck" huudot oli aina yhtä raikuvia ja olihan Kurt myöskin aivan loistava showmies kaikessa ärsyttävyydessän :).

Sexy boy Shawn Michaelsin theme oli kaikessa ällöttävyydessään todella toimiva ja riemastuttava veisu. Shawn oli kanssa aktiiviurallaan yksi viihdyttävimmistä showukoista, mitä on WWE kehässä koskaan nähty.

"The Animal" Batistan I Walk Alone on kanssa yksi osuvimmista theme songeista. Elukalla elukalle sopiva vahva rytistys jossa haisee testosterooni UAH!

Yksi koomisimmista kappaleista on Billy Gunnin "Ass man" theme, joka häkellyttää itseäni edelleenkin :D.

Harmitti että CM Punkin theme mentiin vaihtamaan Killswitch Engagesta Living Colouriin :(. Killswitch Engagen murhaava "This Fire Burns" on vaan niin sopiva wrestlingbiisi!

Siinä nyt muutamia suosikkeja, ehkä joskus lisää vielä! Taidan vetäytyä tv:n ääreen vanhojen WWF/WWE videoiden pariin, sillä ikävää se vaan on että showpainin parhaat vuodet on takana ja nyky-WWE:ssä enää muutama vanha karju mukana joiden takia jaksaa edes vähän vielä noita touhuja seurata.

Loppuun vielä kaikkien aikojen paras WWF/WWE momentti! The Undertaker vs. Mankind! Hell in a Cell matsin alkusetit!

Katsaus vuoden 2012 musiikkitarjontaan...

Vaihteeksi ei-peli aiheinen blogi, joka käsittelee vuoden 2012 parhaimpia biisejä ja levyjä. Tosin suureen osaan tämän vuoden kovimmista levyistä olen tutustunut Xbox Music palvelun kautta joka on siis Microsoftin oma Spotifyn kaltainen musiikkipalvelu.

Aloitetaan vaikkapa kotimaisella raskaamman puolen kulkijalla! Todella kovan debyyttilevyn tehneellä Arkhamin Kirjasto:n "Torches Ablaze" kiekolla joka tuli meikäläiselle ihan puskista. Bongasin yhtyeen nimen SUE-lehdestä ja kovana H.P. Lovecraft fanina sana Arkham soitti heti kelloja, että tämä pitää katsastaa! Kyseessä onkin yksi loistavimmista "Cthulhurokkia" soittavista yhtyeistä ja tässähän laitetaan old school death metallia sekaisin hard rockin kanssa, ja tuloksena on todella mureaa rouhetta!

Maistiaisena avauskappale The Cult of No Return!

Laitetaas tähän perään toinen kotimainen, eli Wintersunin todella pitkään odotettu "Time I" CD. Itsellä ei mitään sen kummempia odotuksia levyyn ollut, mutta jumalauta miten eeppinen pläjäys sieltä sitten syöksyi tajuntaan kun levyn ensimmäistä kertaa kuunteli! Ehdottomasti yksi kovimmista metallilevyistä mitä suomesta on koskaan tullut!

Oma suosikkini levyltä on päätösraita Time!

Kolmantena kotimaisena mainittakoon Viikate yhtyeen "Petäjäveräjät" albumi. Tämä levy olisi saattanut mennä itseltä ohi jos en olisi Xbox Musicissa törmännyt Koti-Viikate-Teollisuus projektin "Adventti" sinkkuun (joka myöskin mainio veisu ja itselle tämän joulun kestohitti). Hyvä näin sillä Petäjäveräjät on parhaimpia Viikatteen albumeja mitä olen kuullut. Tämä myös herättä uudelleen myöskin mielenkiinnon Viikate yhtyeeseen (viimeksi kuunnellut yhtyettä sen debyyttilevyn "Noutajan Valssi" aikoihin).

Lyödääs Viikatteelta kehiin levyn nimikkobiisi joka kumartelee Tarantinon Pulp Fiction elokuvan suuntaan!

Ruotsalaisen Shining yhtyeen uutukainen "Redefining Darkness" levy oli kanssa niitä jotka osui ja upposi kertalaakista, eli todella kova levytys Niklas Kvarforthin miehistöltä jälleen kerran.

Sen kummempia selittelemättä levyn vahva avauskappale tähän seuraavaksi!

Hollantilaisen Arjen Anthony Lucassenin soololevy "Lost in the New Real" taas avasi silmäni progressiiviselle metallille/rockille. Tämän levyn jälkeen piti luonnollisesti tutustua herran Ayreon yhtyeen levyihin ja Star One projektiin jne jne. Ehdottomasti vuoden pirteimpiä levyjä, joka saa meikäläisen aina todella hyvälle tuulelle (samoin kuin myös edellinen Shining yhtye, omalla kierolla tavallaan). Lucassen sai tälle levylle houkuteltua kertojaääneksi legendaarisen Rutger Hauerin, jonka roolihahmo levyllä on Blade Runnerista tuttu Voight-Kampff!

Otetaas tältä mainiolta levyltä vaikkapa E-Police!

 Legendaarinen viikinkimetalliaan jo iät ja ajat veivannut Enslaved päräytti ulos myöskin todella upean levyn, joka kantaa nimeä "RIITIIR"! Tämäkin yhtye oli itselle melko tärkeä uransa alkuaikoina ja levyt kuten Vikingligr Veldi, Frost ja Eld on edelleen mestariteoksia genressään. Näistä levyistä Enslaved on paljon muuttunut ja mennyt levy levyltä enemmän progressiivisen metallin pariin myöskin, mistä olen alkanut vanhemmiten tykkäämään myöskin kovasti.

RIITIIR on ehdottomasti vuoden 2012 kärkikastia ja lohkaistaan levyltä suosikkibiisini Veilburner!

Vuoden kovin levy itselleni on Burzumin "Umskiptar"! Mielestäni kovin Burzum levy sitten Filosofemin (1996)! Vargin vankilareissun jälkeen tulleista levyistä selkeästi paras, vaikkei Belusissa ja Fallenissa mitään vikaa olekkaan. Jostain syystä juuri tämä levy herättää meikässä eniten tunteita ja on itselleni erittäin hypnoottinen levy kun sen läpi pyöräyttää ja keskittyy kuuntelemiseen. Kokonaisuutena nimenomaan todella vahva levy ja siksi yhden kappaleet valitseminen onkin todella hankalaa itselleni... Siksi valitsenkin kaksi!

Ensimmäisenä Hit helga Tré (The Sacred Tree)!

Ja toisena kappaleena hypnoottinen Surtr Sunnan!

Muutama loppuvuoden itseni positiivisesti yllättänyt ylläripylläri vielä tähän. Ekana Slipknotista tutun Corey Taylorin Stone Sour yhtyeen Gone Sovereign biisi, albumilta "House of Gold and Bones Part I".

Anaal Nathrakh on tuttu yhtye vuosien takaa, mutten ole pahemmin välittänyt heidän musiikistaa. Kunnes päätin testata yhtyeen uutukaisen, "Vanitas" nimellä kulkevan levyn ja voi saatana mitä rienausta kyseinen levy naamalleni sylki! Todella nerokasta ja mahtavaa mustaa kuolemaa suoraan jostain mielisairaalan ja manalan pimeimmistä ja sairaimmista syövereistä! Muinaiset demonit ja ihmisen hulluus voi hyvin! Tässä tulee levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, koska ne potki meikäläisen mustaan mieleen jäädäkseen!

Anaal Nathrakh - The Blooded-Dimmed Tide!

Anaal Nathrakh - In Coelo Quies. Tout Finit Ici Bas!

Tuon turpiinvedon jälkeen sitten vielä bonustrackina Serj Tankianin "Harakiri" albumin nimikkobiisi, joka koskettaa aiheellaan!

Jos joku jaksoin lukea tänne saakka ja kuunnella tämän blogauksen kappaleetkin, niin laittakaa vaikka kommenttina omia vuoden 2012 suosikkejanne niin lupaan ne kuunnella ja kertoa mielipiteeni!

Eipä sitten muuta kuin "ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn"!

 

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 3.

Se häämöttää jo! Ensimmäinen prestigeni häämöttää jo, tämä kolmas osa matkapäiväkirjastani kertoo lähinnä tämän viikonlopun (14.12. - 16.12.) tupla-xp levutuksista ja neljännessä osassa ollaan sitten jo vedetty se prestige!

Itselleni tämä tupla-xp viikonloppu oli ensimmäinen ja sen huomaa kyllä levelien nousussakin. Edellisessä blogauksessa olin 22lvl ja siitä hiljalleen nousin melko tasaisesti levelille 37. Tästä alotin sitten eilen (15.12.) elämäni ensimmäisen tupla-xp viikonlopun ja meno on ollut varsin hurjaa! Vaikka olenkin taas viettänyt pientä hiljaiseloa Black Ops 2:n suhteen, niin melko hyvin kill confirmed matsit lähti taas käyntiin. Muuta matsi ja olin jo 40lvl! Alkuunhan tuossa lauantaina oli myöskin Call of Duty Eliten klaaneille suunnattua toimintaa Core Kill Confirmed pelimuodon parissa ja täten sitten perustin Clan Perkele nimisen klaanin, jolla otin osaa tuohon häppeninkiin. Klaanikaveriksi sain vanhan tuttuni TRMP:stä, ei Turtzaa vaan Peipposkan joka tosin ei ilmeisesti kiireiltään päässyt tuohon kaksituntiseen klaanien tupla-xp mittelöön. Clan Perkele ottaa vastaan Black Ops 2 ja Modern Warfare 3 pelaajia ilman sen suurempia kriteerejä, kivaahan se olisi jatkossakin ottaa osaan klaaneille tarkoitettuihin tapahtumiin.

Tuon kaksituntisen aikana napsin yksin Core Kill Confirmedissa 78 confirmia, mihin olen ihan tyytyväinen. Jos haluat Clan Perkele klaaniin liittyä niin tämän kirjoituksen lopussa on linkki CoD Eliten klaanisivuilla jossa liittyminen onnistuu. Viime blogin jälkeen olen lopettanut TDM:n ja Domination matsien pelaamiset melkein kokonaan ja hinkkaan tuota Kill Confirmedia pelkästään, jotenkin vain tuo kyseisen pelimuodon adrenaliini ja todella nopea tempo sopii meikäläiselle ja dogtagien kerääminen kuolleilta on kivaa puuhaa (välillä niinkin kivaa että sitä juoksee kamikazen lailla dogtagin kuvat silmissä suoraan vihollisjoukon keskelle kuolemaan).

Myöskin ase on muuttunut PDW-57 konepistoolista Vektor K10 konepistooliin, joka on oman  ensimmäisen prestigensä jo saanut. Tuossa onkin pelin lempiaseeni ja nyt kun on tottunut käsittelemään konepistooleja niin rynnäkkökiväärit tuntuu todella kankeilta ja hitailta tappovehkeiltä, eikä niitä tule juurikaan enää käytettyä edes.

Kill Confirmed on siis pelimuodoista suosikkini tällä hetkellä ja laitanpa siitä tilastot vielä tähän:

Kills: 991
Death: 1307
Confirms: 909
Denies: 272

Ja loppuun vielä kuva josta koko prestigen metsästys sai innoituksensa. Pelaajalehden Black Ops -moninpeliopas ja eka Black Ops peli!

N00b pelaa Black Opsia... Matkalla prestigeen osa 4, eli grande finale saapunee ensi viikolla (jos ei tule "mutkia" matkaan ;)).

Call of Duty Eliten Clan Perkele sivut: https://elite.callofduty.com/connect/clan/view/4617842