Odottelen tässä aamukahvia siemaillessani omaa kappalettani tuosta odotetusta pelistä ja vieläpä ihan Collector's Editionina!
Toivotaan että Matkahuolto löytää paikalle tänään, niin pääsee duunaamaan uutta unboxaus-videotakin. Skyrim, Skyrim, Skyrim, unessakin jo näin että hain jostakin liikkeestä kyseisen pelin CE:n. The Elder Scrolls -saagan suurin eepos on kyseessä ja kohta saatan kadottaa tajuntani tosielämän rajoista kun uppoudun lohikäärmeiden ja miekkojen mystiseen maailmaan.
perjantai 11. marraskuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Pelaamisia part 1
Pelejä kertyy ja kertyy hyllyihin mukavaan tahtiin ja nyt niitä on taas jaksanut pelaillakkin melkoisella urakalla. Tällä hetkellä kun tulee pelattua usealla alustalla niin on ollut melkoisen hankalaa tuo "mitähän nyt pelais" meininki, eli liikaa valinnanvaraa ja se tuottaa pienoisia ongelmia ajoittain.
Handheld it shall be!
Käsikonsolit on ollu aina itelleni melko vieraita, mutta kokoajan enemmän ja enemmän olen alkanut tykästymään/tottumaan niilläkin pelaamiseen. Yksi pelatuimmista käsikonsolipeleistäni on PSP:lle julkaistu Football Manager Handheld 2010. Suurena Football Manager pelien fanittajana en voinut olla ostamatta kyseistä peliä joskus kun sen bongasin Konsolinetistä huokeaan hintaan ja nyt on brittiensaarilta tulossa FM2011 PSP:lle. Toivonkin että myös jatkossa tulee FM pelejä PSP:lle, sillä jo ne pitävät meikäläisen aktiivisesti PSP:n kimpussa.
Shin Megami Tensei Persona 3 Portable (PSP) on ollut toinen PSP peli mitä jaksanut tässä pelailla loppukesän kuumuudessa. En ole aikaisemmin kyseiseen pelisarjaan tutustunut, joten ei ihme että olin alkuun hieman ulkona pelin kuvioista, mutta pikkuhiljaa tämäkin alkanut avautumaan ja vaikuttaakin melko mielenkiintoiselta japsiroolipeliltä. PSP:lle odottaisi mukava läjä muitakin mielenkiintoisia pelejä hyllyssä kuten Silent Hill Origins, Metal Gear Solid Peacewalker, MGS Portable Ops, MGS Portable Ops Plus jne jne.
Nintendon käsikonsoleilla pelaaminen on ollut viime aikoina pelkästään loistavan Last Window: The Secret of Cape West pelin pelaamista, joka koukuttikin aika hyvin moneksi päiväksi. Nyt peli on loppuvaiheilla kesken, joten pitäisi sen pariin palata jossain vaiheessa taas...
DS-käsikonsolille on kanssa isot kasat hyviä pelejä hyllyssä, mutten ole pahemmin jaksanut niihinkään syventyä. Yksi syy ja varmasti se suurin syy on juurikin se että kotona ollessani pelaan huomattavasti mielummin pelejä telkkarin kautta kuin käsikonsolin pieneltä ruudulta, enkä kauheasti harrasta pelaamista esim. junamatkoilla, tai muutenkaan ota käsikonsoleita mukaani kun lähden jonnekkin. Tänä kesänä tosin mökillä mukanani oli PSP ja edellä mainittu FM2010, jonka pelaaminen mökillä ja junassa osoittautui niin koukuttavaksi ettei meinannut malttaa muuta tehdäkkään.
Kädestä televisioon...
Playstation kolmoseni jatkaa pölyyntymistä telkun vieressä, sillä ei vaan ole jaksanut sillä pelata yhtään mitään vaikka hyllyssä olisi esim. kiinnostava Yakuza 3. Uskon että viimeistään Team ICO:n HD Collectionin (sisältää siis ICO:n ja Shadows of Colossus pelit) julkaisun jälkeen PS3 on kovassa käytössä. Muuta kiinnostavaa PS3:lle ei mielestäni sitten olekkaan tulossa...
Wii on kokenut melko saman kohtalon kuin PS3 omalta osaltani, eli ei vaan jaksa innostua vaikka sillekkin olisi ihan kiinnostavia nimikkeitä hyllyssä. Tosin nytten kun alkaa säät taas viilentyä syksyn tullessa niin jaksanee tuota Wiin kapuloiden heilutteluakin paremmin ja sitten pitääkin tutustua hyllyssä oleviin Sin and Punishment, The Conduit jne.
Täytynee myöskin aktivoitua pelaamaan taas loistavaa Mario Kart Wiitä ja New Super Mario Bros Wiitä, sekä muutamaa muuta vanhaa Wii-tuttua. Wiin Balance Boardikin varmaan otettava taas käyttöön ja kehiteltävä hieman "liikuntaohjelmaa" olohuoneessa.
I <3 X
Rakkain konsolini on yhä ja edelleen jatkuvassa käytössä oleva tumman kiiltävä Xbox 360 Slim!
Tällä hetkellä tulessa on mm. fps-peli nimeltä Singularity, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi peliksi, CSI: Deadly Intent joka alkuun lähinnä herätti vihaa (väsymyksen piikkiin meni tosin tuo turhautuminen), mutta joka alkoi jo toisessa tehtävässä vaikuttamaan varsin kiehtovalta peliltä ja onkin imaissut tehokkaasti meikäläisen mukaansa. Paljon on pelaamattomia pelejä hyllyssä ja useita pelejä keskenkin vielä, mutta koitan nyt saada Singularityn ja tuon CSI:n läpi, jonka jälkeen tarkoitus olisi palata Red Dead Redemptionin pariin... Kapuloita rattaisiin lyö kylläkin nytten tuo 26.8. julkaistava Deus Ex: Human Revolution, josta itselle tulossa tietenkin Collector's Edition ennakkotilauksena.
Muutamaa mielenkiintoista Xbox Live Arcade peliäkin tullut pelailtua viime aikoina, joista kaksi peliä vei mukanaan. Fruit Ninja Kinect osoittautui yllättäen todella mukavaksi ja hyvin toteutetuksi partypeliksi, jossa siis heilutaan Kinect "ohjaimen" edessä ja hutkitaan käsillä kaikenlaisia hedelmiä palasiksi, hyvää pientä hyötyliikuntaakin moinen tälläiselle sohvaperunalle joka tosin innostui melkoisesti myöskin Kinect Sports pelistä, etenkin sen yleisurheilu osuudesta! Saa läskit kyytiä!
Toinen maininnan arvoinen XBLA peli jota jaksanu pelata kauemmin kuin parikymmentä minuuttia, on Toy Soldiers: Cold War! Pelihän on jatkoa viime vuonna julkaistuun Toy Soldiers peliin, jonka skippasin vaikka tykkäsin siitä pienen testin jälkeen. No nyt sitten Cold War pelin tullessa, koukutuin tähänkin ja nakutinkin pelin melko kovaan tahtiin vikaan kenttään, joka on osoittautunut jo todella haastavaksi kentäksi, enkä ole sitä vieläkään läpäissyt. Aikaisemmat kentät oli melko leppoisaa tower defense pelaamista, jossa pääsee itsekkin ohjastamaan kk-pesäkkeitä, it-tykkejä, sun muita sotajoukkoja ja pääsepähän tässä lentelemään/liikkumaan radio-ohjattavilla helikoptereilla, hävittäjillä ja panssarivaunuillakin. Leppoisaa ja viihdyttävää sotameininkiä siis 80-luvun hengessä, vilahtaa pelissä jopa erehdyttävästi Ramboa muistuttava commando, joka ampuu kaikkea liikkuvaa konekiväärillä ja singolla samanaikaisesti, huudellen kovasti Sylvester Stallonen tyylisellä äänellä sotahuutojaan.
Siinäpä sitä onkin tän hetken pelit mitä tullut tahkottua ja joiden parissa jatkan tästä eteenpäin myös... Katsellaan josko jaksaisi alkaa tälläistä blogia kirjoitella useamminkin peleistä joita pelaan juuri sillä hetkellä, siksi tuo part 1 tuolla otsikossa onkin ;)
Deus Ex: Human Revolutionista voisi kanssa kirjoitella jonkinlaisen blogin, kunhan sen saan käsiini ja uppouduttuani sen pariin. Jotain juttua kuvien kera voisin ehkä laittaa tuosta Collector's Editionistakin, katsotaas nytten josko tässä nyt taas jaksaa innostus blogin kirjoitteluista.
Tätä kirjoittaessa meni pari kuppia kahvia, 8thSin yhtyeen CD "Sinners Inc. ja nyt soi Von Thronstahlin "Germanium Metallicum".
Handheld it shall be!
Käsikonsolit on ollu aina itelleni melko vieraita, mutta kokoajan enemmän ja enemmän olen alkanut tykästymään/tottumaan niilläkin pelaamiseen. Yksi pelatuimmista käsikonsolipeleistäni on PSP:lle julkaistu Football Manager Handheld 2010. Suurena Football Manager pelien fanittajana en voinut olla ostamatta kyseistä peliä joskus kun sen bongasin Konsolinetistä huokeaan hintaan ja nyt on brittiensaarilta tulossa FM2011 PSP:lle. Toivonkin että myös jatkossa tulee FM pelejä PSP:lle, sillä jo ne pitävät meikäläisen aktiivisesti PSP:n kimpussa.
Shin Megami Tensei Persona 3 Portable (PSP) on ollut toinen PSP peli mitä jaksanut tässä pelailla loppukesän kuumuudessa. En ole aikaisemmin kyseiseen pelisarjaan tutustunut, joten ei ihme että olin alkuun hieman ulkona pelin kuvioista, mutta pikkuhiljaa tämäkin alkanut avautumaan ja vaikuttaakin melko mielenkiintoiselta japsiroolipeliltä. PSP:lle odottaisi mukava läjä muitakin mielenkiintoisia pelejä hyllyssä kuten Silent Hill Origins, Metal Gear Solid Peacewalker, MGS Portable Ops, MGS Portable Ops Plus jne jne.
Nintendon käsikonsoleilla pelaaminen on ollut viime aikoina pelkästään loistavan Last Window: The Secret of Cape West pelin pelaamista, joka koukuttikin aika hyvin moneksi päiväksi. Nyt peli on loppuvaiheilla kesken, joten pitäisi sen pariin palata jossain vaiheessa taas...
DS-käsikonsolille on kanssa isot kasat hyviä pelejä hyllyssä, mutten ole pahemmin jaksanut niihinkään syventyä. Yksi syy ja varmasti se suurin syy on juurikin se että kotona ollessani pelaan huomattavasti mielummin pelejä telkkarin kautta kuin käsikonsolin pieneltä ruudulta, enkä kauheasti harrasta pelaamista esim. junamatkoilla, tai muutenkaan ota käsikonsoleita mukaani kun lähden jonnekkin. Tänä kesänä tosin mökillä mukanani oli PSP ja edellä mainittu FM2010, jonka pelaaminen mökillä ja junassa osoittautui niin koukuttavaksi ettei meinannut malttaa muuta tehdäkkään.
Kädestä televisioon...
Playstation kolmoseni jatkaa pölyyntymistä telkun vieressä, sillä ei vaan ole jaksanut sillä pelata yhtään mitään vaikka hyllyssä olisi esim. kiinnostava Yakuza 3. Uskon että viimeistään Team ICO:n HD Collectionin (sisältää siis ICO:n ja Shadows of Colossus pelit) julkaisun jälkeen PS3 on kovassa käytössä. Muuta kiinnostavaa PS3:lle ei mielestäni sitten olekkaan tulossa...
Wii on kokenut melko saman kohtalon kuin PS3 omalta osaltani, eli ei vaan jaksa innostua vaikka sillekkin olisi ihan kiinnostavia nimikkeitä hyllyssä. Tosin nytten kun alkaa säät taas viilentyä syksyn tullessa niin jaksanee tuota Wiin kapuloiden heilutteluakin paremmin ja sitten pitääkin tutustua hyllyssä oleviin Sin and Punishment, The Conduit jne.
Täytynee myöskin aktivoitua pelaamaan taas loistavaa Mario Kart Wiitä ja New Super Mario Bros Wiitä, sekä muutamaa muuta vanhaa Wii-tuttua. Wiin Balance Boardikin varmaan otettava taas käyttöön ja kehiteltävä hieman "liikuntaohjelmaa" olohuoneessa.
I <3 X
Rakkain konsolini on yhä ja edelleen jatkuvassa käytössä oleva tumman kiiltävä Xbox 360 Slim!
Tällä hetkellä tulessa on mm. fps-peli nimeltä Singularity, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi peliksi, CSI: Deadly Intent joka alkuun lähinnä herätti vihaa (väsymyksen piikkiin meni tosin tuo turhautuminen), mutta joka alkoi jo toisessa tehtävässä vaikuttamaan varsin kiehtovalta peliltä ja onkin imaissut tehokkaasti meikäläisen mukaansa. Paljon on pelaamattomia pelejä hyllyssä ja useita pelejä keskenkin vielä, mutta koitan nyt saada Singularityn ja tuon CSI:n läpi, jonka jälkeen tarkoitus olisi palata Red Dead Redemptionin pariin... Kapuloita rattaisiin lyö kylläkin nytten tuo 26.8. julkaistava Deus Ex: Human Revolution, josta itselle tulossa tietenkin Collector's Edition ennakkotilauksena.
Muutamaa mielenkiintoista Xbox Live Arcade peliäkin tullut pelailtua viime aikoina, joista kaksi peliä vei mukanaan. Fruit Ninja Kinect osoittautui yllättäen todella mukavaksi ja hyvin toteutetuksi partypeliksi, jossa siis heilutaan Kinect "ohjaimen" edessä ja hutkitaan käsillä kaikenlaisia hedelmiä palasiksi, hyvää pientä hyötyliikuntaakin moinen tälläiselle sohvaperunalle joka tosin innostui melkoisesti myöskin Kinect Sports pelistä, etenkin sen yleisurheilu osuudesta! Saa läskit kyytiä!
Toinen maininnan arvoinen XBLA peli jota jaksanu pelata kauemmin kuin parikymmentä minuuttia, on Toy Soldiers: Cold War! Pelihän on jatkoa viime vuonna julkaistuun Toy Soldiers peliin, jonka skippasin vaikka tykkäsin siitä pienen testin jälkeen. No nyt sitten Cold War pelin tullessa, koukutuin tähänkin ja nakutinkin pelin melko kovaan tahtiin vikaan kenttään, joka on osoittautunut jo todella haastavaksi kentäksi, enkä ole sitä vieläkään läpäissyt. Aikaisemmat kentät oli melko leppoisaa tower defense pelaamista, jossa pääsee itsekkin ohjastamaan kk-pesäkkeitä, it-tykkejä, sun muita sotajoukkoja ja pääsepähän tässä lentelemään/liikkumaan radio-ohjattavilla helikoptereilla, hävittäjillä ja panssarivaunuillakin. Leppoisaa ja viihdyttävää sotameininkiä siis 80-luvun hengessä, vilahtaa pelissä jopa erehdyttävästi Ramboa muistuttava commando, joka ampuu kaikkea liikkuvaa konekiväärillä ja singolla samanaikaisesti, huudellen kovasti Sylvester Stallonen tyylisellä äänellä sotahuutojaan.
Siinäpä sitä onkin tän hetken pelit mitä tullut tahkottua ja joiden parissa jatkan tästä eteenpäin myös... Katsellaan josko jaksaisi alkaa tälläistä blogia kirjoitella useamminkin peleistä joita pelaan juuri sillä hetkellä, siksi tuo part 1 tuolla otsikossa onkin ;)
Deus Ex: Human Revolutionista voisi kanssa kirjoitella jonkinlaisen blogin, kunhan sen saan käsiini ja uppouduttuani sen pariin. Jotain juttua kuvien kera voisin ehkä laittaa tuosta Collector's Editionistakin, katsotaas nytten josko tässä nyt taas jaksaa innostus blogin kirjoitteluista.
Tätä kirjoittaessa meni pari kuppia kahvia, 8thSin yhtyeen CD "Sinners Inc. ja nyt soi Von Thronstahlin "Germanium Metallicum".
torstai 23. kesäkuuta 2011
E3, TRMP, Duke Nukem Forever ja Desucon! Eli kesäkuun kuulumisia!
Viime seteistä onkin taas jo aikaa, joten voisikin kirjoitella pienoisen tekstinpätkän kesäkuun kuulumisista...
Joka kesähän itse odotan suurella innolla jenkkilässä järjestettäviä E3 pelimessuja, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. TRMP:n sivuille kirjoittelinkin jo kattavammat pressiraportaasit, joten niitä nyt en tässä käy läpi sen kummemmin. E3 oli iso ja mielenkiintoinen kuten aina ja haluankin vain sanoa parit isot jutut eli Wii U:n ohjaimen esittely oli vakuuttava ja peleistä taas uusi Halo trilogia, sekä ekan Halon remasteroitu versio iskivät itseeni ehkä eniten. Konamin E3 pre-show löi tiskiin Metal Gear Solid HD-Collectionin julkaisun ja Silent Hill HD-Collectionin! Molempien pelisarjojen suurena fanipoikana kastelin melkein housuni.
E3 tarjosi siis vaikka mitä ja sen jälkeen edessä olikin TRMP:n 1-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestetty pelimaratooni, joka alkoi siis launataina 11.6. klo 15. Edessä oli siis viiden vuorokauden (120:n tunnin) mittainen, massiivinen rupeama jossa mukana oli lähes kaikki TRMP:n jäsenet.
Homman nimihän oli se että pelataan pelejä eri alustoilla tuon viiden päivän ajan ja muutama jäsen sitten jauhaa paskaa pelin messissä. Tempaus oli niin mukava että sitä jatkettiin vuorokaudella, eli pituudeksi venähti 144 tuntia, jonka aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Meikäläinenkin ylitti itseni olemalla hereillä ja äänessä lähestulkoon 100 tuntia, kyllä vanhakin vielä jaksaa nörtätä!
Upeinta oli kuitenkin se että katsojalukumme kävi melkein neljässäsadassa (385 katsojaa oli paras), ja muutenkin pysyttelimme melko hyvin siinä 200-300 katsojan välimaatossa päivisin, kun taas öisin (ymmärrettävästi) katsojaluvut oli pienemmät.
Maratoonin jälkeen posti sitten vihdoinkin toi meikäläiselle kauan odotetun Duke Nukem Foreverin Balls of Steel Editionin! Julkaisuhan tapahtui tuossa E3:n ja TRMP-maratoonin välillä, mutta en sitä käsiini silloin saanut. Nyt (22.6.) on sitten vihdoinkin saatu pelattua peli läpikin ja hitto vieköön, tuohon oli hyvä peli! Peli tarjosi taattua Duke meininkiä, kivoja kenttiä, kelpo räiskintää ja hyvää fiilistä... ainakin siis minulle. Duke Nukem Forever on kerännyt niin alhaisia arvosanoja, että oikein ihmetyttää... Onko kaikki oikeasti odottanut jotain maailman parasta fps-mättöä? Itse odotin uutta Duke peliä ja sen sain. Haters gonna hate, but I like it!
Eipä kerennyt paljoa levätä TRMP-maratooninkaan jälkeen (loppui 17.6.), vaan olikin sitten lähdettävä Lahteen, jossa järjestettiin kolmannen kerran anime/manga tapahtuma Desucon (18-19.6.). Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Desussa ja odotukset olikin melko korkealla tapahtumaa kohtaan. Matkaseuranani oli tietenkin rakas vaimoni ja hänen kanssaa saavuimme Lahden Sibeliustalolle joskus siinä 12 aikoihin. Lahden asemalta oli helppoa saapua paikalle, kun vain seurasi coniväen näköisiä hahmoja. Väkeä olikin paljon tapahtumapaikalla, muttei sentään tungosta esiintynyt. Itseänihän tälläisissä tapauksissa eniten kiinnostaa hyvät ja mielenkiintoiset luennot, joita oli nyttenkin paljon. Myös conien myyntipuoli on se mikä kiehtoo ja mukaan lähtikin iso kasa mangaa ja parit anime dvd-boxit, huokeaan hintaan kaikki. Cosplay on myöskin iso osa tälläisiä tapahtumia ja täytyy sanoakkin että taso oli varsin korkeaa. Itse kun olen sellainen että haukun huonot cossit melko suoraan ja huomasin etten koko conin aikana ollut vaimolleni manannut oikeastaan yhtäkään cosplayta... Saavutus kai tämäkin.
Yöpyminen tapahtui Lahden keskustassa Omenahotellissa, jonne lähdettiin kävelemään joskus siinä puolenyön aikoihin. Kävelymatka tuntui pitkältä väsymyksen takia ja ahdistusta herätti kadulla olleet viikonlopun viettäjät. Kyseessä olikin ensimmäinen yhteinen hotelliyö minulle ja vaimolleni ikinä ja naureskelimme, kuinka romanttista tämä onkin olla Omenahotellissa jossa oli aivan helvetin kylmä sisällä.
Desucon oli todella mieltä piristävä coni, josta kiitos kuuluu järjestäjille ja tietenkin myös kävijöille. Kotiuduttuamme Desusta, oli vihdoinkin aika levätä ja nauttia kolmesta viikosta ennen kuin työni heinäkuussa sitten alkaa. Tämä bloggaus oli siis vain oman mieleni purkua kiireisistä parista viikosta ja mieli on taas kevyempi.
Erityiskiitokset TRMP-maratooniin liittyen Domen verkkosivuille ja etenkin Jukka O. Kauppiselle, joka kirjoitti maratoonistamme uutisen Domen sivuille. Erityiskiitokset myöskin KonsoliFIN:in Paavo "Paavi" Niskalalle, joka uutisoi KonsoliFINin sivuilla tapahtumastamme. KIITOS!
Joka kesähän itse odotan suurella innolla jenkkilässä järjestettäviä E3 pelimessuja, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. TRMP:n sivuille kirjoittelinkin jo kattavammat pressiraportaasit, joten niitä nyt en tässä käy läpi sen kummemmin. E3 oli iso ja mielenkiintoinen kuten aina ja haluankin vain sanoa parit isot jutut eli Wii U:n ohjaimen esittely oli vakuuttava ja peleistä taas uusi Halo trilogia, sekä ekan Halon remasteroitu versio iskivät itseeni ehkä eniten. Konamin E3 pre-show löi tiskiin Metal Gear Solid HD-Collectionin julkaisun ja Silent Hill HD-Collectionin! Molempien pelisarjojen suurena fanipoikana kastelin melkein housuni.
E3 tarjosi siis vaikka mitä ja sen jälkeen edessä olikin TRMP:n 1-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestetty pelimaratooni, joka alkoi siis launataina 11.6. klo 15. Edessä oli siis viiden vuorokauden (120:n tunnin) mittainen, massiivinen rupeama jossa mukana oli lähes kaikki TRMP:n jäsenet.
Homman nimihän oli se että pelataan pelejä eri alustoilla tuon viiden päivän ajan ja muutama jäsen sitten jauhaa paskaa pelin messissä. Tempaus oli niin mukava että sitä jatkettiin vuorokaudella, eli pituudeksi venähti 144 tuntia, jonka aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Meikäläinenkin ylitti itseni olemalla hereillä ja äänessä lähestulkoon 100 tuntia, kyllä vanhakin vielä jaksaa nörtätä!
Upeinta oli kuitenkin se että katsojalukumme kävi melkein neljässäsadassa (385 katsojaa oli paras), ja muutenkin pysyttelimme melko hyvin siinä 200-300 katsojan välimaatossa päivisin, kun taas öisin (ymmärrettävästi) katsojaluvut oli pienemmät.
Maratoonin jälkeen posti sitten vihdoinkin toi meikäläiselle kauan odotetun Duke Nukem Foreverin Balls of Steel Editionin! Julkaisuhan tapahtui tuossa E3:n ja TRMP-maratoonin välillä, mutta en sitä käsiini silloin saanut. Nyt (22.6.) on sitten vihdoinkin saatu pelattua peli läpikin ja hitto vieköön, tuohon oli hyvä peli! Peli tarjosi taattua Duke meininkiä, kivoja kenttiä, kelpo räiskintää ja hyvää fiilistä... ainakin siis minulle. Duke Nukem Forever on kerännyt niin alhaisia arvosanoja, että oikein ihmetyttää... Onko kaikki oikeasti odottanut jotain maailman parasta fps-mättöä? Itse odotin uutta Duke peliä ja sen sain. Haters gonna hate, but I like it!
Eipä kerennyt paljoa levätä TRMP-maratooninkaan jälkeen (loppui 17.6.), vaan olikin sitten lähdettävä Lahteen, jossa järjestettiin kolmannen kerran anime/manga tapahtuma Desucon (18-19.6.). Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta Desussa ja odotukset olikin melko korkealla tapahtumaa kohtaan. Matkaseuranani oli tietenkin rakas vaimoni ja hänen kanssaa saavuimme Lahden Sibeliustalolle joskus siinä 12 aikoihin. Lahden asemalta oli helppoa saapua paikalle, kun vain seurasi coniväen näköisiä hahmoja. Väkeä olikin paljon tapahtumapaikalla, muttei sentään tungosta esiintynyt. Itseänihän tälläisissä tapauksissa eniten kiinnostaa hyvät ja mielenkiintoiset luennot, joita oli nyttenkin paljon. Myös conien myyntipuoli on se mikä kiehtoo ja mukaan lähtikin iso kasa mangaa ja parit anime dvd-boxit, huokeaan hintaan kaikki. Cosplay on myöskin iso osa tälläisiä tapahtumia ja täytyy sanoakkin että taso oli varsin korkeaa. Itse kun olen sellainen että haukun huonot cossit melko suoraan ja huomasin etten koko conin aikana ollut vaimolleni manannut oikeastaan yhtäkään cosplayta... Saavutus kai tämäkin.
Yöpyminen tapahtui Lahden keskustassa Omenahotellissa, jonne lähdettiin kävelemään joskus siinä puolenyön aikoihin. Kävelymatka tuntui pitkältä väsymyksen takia ja ahdistusta herätti kadulla olleet viikonlopun viettäjät. Kyseessä olikin ensimmäinen yhteinen hotelliyö minulle ja vaimolleni ikinä ja naureskelimme, kuinka romanttista tämä onkin olla Omenahotellissa jossa oli aivan helvetin kylmä sisällä.
Desucon oli todella mieltä piristävä coni, josta kiitos kuuluu järjestäjille ja tietenkin myös kävijöille. Kotiuduttuamme Desusta, oli vihdoinkin aika levätä ja nauttia kolmesta viikosta ennen kuin työni heinäkuussa sitten alkaa. Tämä bloggaus oli siis vain oman mieleni purkua kiireisistä parista viikosta ja mieli on taas kevyempi.
Erityiskiitokset TRMP-maratooniin liittyen Domen verkkosivuille ja etenkin Jukka O. Kauppiselle, joka kirjoitti maratoonistamme uutisen Domen sivuille. Erityiskiitokset myöskin KonsoliFIN:in Paavo "Paavi" Niskalalle, joka uutisoi KonsoliFINin sivuilla tapahtumastamme. KIITOS!
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D sai julkaisupäivän!
FINALLY! Nyt se on siis virallista että kovasti odotettu remake Nintendo 64:n yhdestä parhaimmista peleistä julkaistaan 17. kesäkuuta Nintendon 3DS käsikonsolille!
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Pelin isä Shigeru Miyamoto on myös lupaillut että OoT 3D tulisi sisältämään uusia yllätyksiä pelaajille, kuten kaksi uutta dungeonia jotka jouduttiin aikoinaan jättämään pois alkuperäisestä Ocarina of Timesta, koska N64:n pelikasetille ei yksinkertaisesti vain mahtunut kaikkea mitä Miyamoto olisi peliin halunnut laittaa. Siitä saakka Miyamoto onkin haaveillut OoT:n uusintaversiosta, johon hän voisi sitten lisätä nuo puuttuvat jutut ja tehdä jotain uusiksi.
Lähde: Kotaku
Ghost Trick: Phantom Detective arvostelu
Peligenre: seikkailu, puzzle
Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Capcom
Kotisivut: http://www.capcom.co.jp/ghosttrick/
Julkaisupäivä: 14.1.2011 Euroopassa
Testattu: DS
Muut alustat: -
Pelaajat: 1
Pelihahmon kuolema! Tällä tapahtumalla alkaa Capcomin murhamysteeri Ghost Trick: Phantom Detective. En muista moiseen alkuun törmänneeni ikinä missään pelissä ja Ghost Trick tarjoaa muutenkin jotain aivan uutta, mitä ei olla totutta videopeleissä näkemään. Peli siis todellakin alkaa päähahmon kuolemalla, joka käynnistää tapahtumaketjun, jonka tarkoituksena on selvittää miksi näin tapahtui ja kuka oli kaiken takana.
Etsivä rajan takaa!
Pelaaja ottaa kontrollin siis pelin päähahmo Sisselistä, joka kuolee pelin alussa ja hänen henkensä jää kuitenkin roikkumaan kuolevaisten maailmaan, eikä Sissel muista kuolevaisesta elämästään yhtikäs mitään. Tästä lähdetäänkin alkuun selventämään omaa identiteettiä ja sitä mukaan sitten enemmän sitä miksi Sissel on kuolleena. Kuoleman tuomat vapaudetkin tosin on rajoitettuja ja pelaajan pitääkin selvittää tapahtumat tiettyyn aikaan mennessä, tai henki siirtyy manalaan. Pientä aikamatkailua on luvassa kun Sissel pystyy liikkumaan ajassa sen verran taaksepäin että hän voi koittaa estää näin jo tapahtuneita asioita... Pelissä siis roikutaan todellisuuden ja ns. haamumaailman välillä, jälkimmäisessä aika ei kulu ollenkaan ja Sisselin henki voi liikkua erilaisten kiintopisteiden kautta eteenpäin, kuten esimerkiksi puhelinlankoja pitkin paikasta toiseen. Juoni on siis melko erikoinen ja muista murhamysteereistä varmasti erottuva. Ghost Trick tarjoaakin aivopähkinää, klassista point & clickiä ja japanilaista omaperäisyyttä.
Palapeliä, baby, palapeliä!
Jos Ghost Trick jotain erityisesti vaatii niin se on pientä aivojen käyttöä, sillä pelissä joutuu käyttämään aivonystyröitään, eikä asiaa auta se että yleensä tietty tapaus pitää selvittää sen neljän minuutin sisällä. Ei kuitenkaan syytä hätään, sillä kyseisen tilanteen voi aina käynnistää uudestaan jos huomaa mokanneensa, eikä pulmatilanteet ole kuitenkaan niin monijakoisia etteikö ratkaisu sieltä putkahtaisi, kun vaan vähän funtsailee ja käyttää pelin ympäristöä hyväkseen. Huomasin chapter 2 osiossa turhautuneeni täysin turhaan todella simppeliin puzzleen, jonka sitten vaimoni ratkaisi minulle ja peli sai jatkua, syyksi sanon vain etten ehkä ollut kovin pirteässä olotilassa, joten aivot ei vaan toimineet. Selvennettäköön sen verran että puzzlepelit on kaikinpuolin itseäni kiinnostavia, mutta Ghost Trickissa ainoa hieman kismittävä asia on juurikin tuo monissa tehtävissä oleva aikaraja, joka saa kaltaiseni pelaajan säheltämään entistä enemmän kun laitetaan kello tikittämään, kokeneemmille p&c pelaajille tämä on varmaankin vain tervetullutta haastetta. Pelin point & click osuudet on kuitenkin todella hyvin toteutettu, ulkoasu on todella hyvän näköinen ja musiikki sekä äänimaailma muutenkin istuu pelin täydellisesti. Ulkoasusta tuleekin melkoisesti mieleen joku kieron japanilaisen animaatiosarjan (ei perinteisellä animetyylillä) ja legendaarisen Maniac Mansion pelin miksaus, jossa törmäsi jos minkälaiseen hörhöön ja niitä hörhöjä riittää tässäkin pelissä. Animaatio on todella sulavaa ja monesti huomaa hymyilevänsä, kun eräskin etsivä tekee Michael Jackson/Elvis tyylisiä liikkeitä aina paikalle saapuessaan.
Ace Attorney kummittelee?
Ghost Trick on siis suositun Ace Attorney pelisarjan luojan Shu Takumin tuotos ja pelissä onkin samaa henkeä kuin Acessa, vaikka muuten liikutaankin melko eriävillä maaperillä. Todella hyvästä laadustakin huomaa että asialla on tämän tyylisten pelien konkarit, pelistä huokuu taito jolla on osattu yhdistää erittäin mielenkiintoinen juoni, sulavaksi hiottuine animaatioineen ja viihdyttävine puzzleineen. Peli onkin kerännyt suurta arvostusta pelimediassa ja pelaajissa, itsekkin kuulun tähän kehujien joukkoon ja sanonkin että peli olikin heti alkuun varsin mykistävä upealla ulkoasullaan, letkeällä musiikillaan ja erikoisella juonellaan. Pelattavaakin riittää ihan mukavasti sillä chaptereita on yhteensä 17, ja peli eteneekin melko verkkaisasti. Ghost Trick: Phantom Detective peliä voinkin suositella etenkin Ace Attorney pelien ystäville ja hyvien seikkailu/puzzle pelien faneille, itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja GT:PD onkin herätellyt uutta intoa myös oikeussali-pelisarjan pariin.
ARVOSANA: 8+/10
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)